10 vinkkiä: vatsatauti taaperon kanssa

Voihan vatsatauti.

Sitä on ollut täällä ilmassa. Ja ämpärissä, pöntössä, sängyssä, pyyhkeillä, lattialla ja aikuisten niskassa.

Kuinka monta puuta pitää koputtaa jos aikoo sanoa, että no nyt se on ehkä tältä erää takana? Yksi perheenjäsen on vielä sairastumatta, joten lähdenpä tästä heti koputtelemaan, heippa.

Osa porukasta selvisi yhdellä kertatyhjennyksellä, mutta taaperon tauti oli sitkeämpää sorttia. Samalla tämä oli hänen ensimmäinen vatsatautinsa – oi sitä tyrmistynyttä ilmettä, että mitä tämä nyt on – ja myös meille ensimmäinen vatsatauti näinkin pienen kanssa. Aiemmilla rundeilla pienin on ollut vajaa 3-vuotias.

Instassa kyseltiin kokemuksia ja vinkkejä – heh päällimmäisin ajatukseni on, että oksukriisitilanne saa luovaksi, sitä keksi lennossa kyllä sitten käytännöt. Eli en tiedä, kuinka paljon oikeasti voi ennalta varautua vatsatautiin taaperon kanssa. Mutta tällaisia kokemuksia nyt meillä:

Disclaimer: nämä eivät ole lääketieteellisiä neuvoja/suosituksia vaan maallikkoperheen omia kokemuksia ja käytäntöjä. Jos esimerkiksi taaperon vointi huolettaa, kannattaa olla yhteydessä terveydenhoidon ammattilaisiin ja kysyä neuvoa sieltä.

1. Nesteytys. Muistan omasta lapsuudesta, että vatsataudissa ei aluksi saanut laittaa suuhun yhtään mitään. Nykytieto on kuitenkin toista, ja nykyään painotetaan nesteytyksen tärkeyttä, oksentamisesta riippumatta. Kuivuminen kun voi iskeä yllättävän nopeasti.

Apteekin Floridral baby -nesteytysjuoma on ollut meillä käytössä joskus aiemmin ja se on todettu meillä tosi hyväksi. Mutta nyt meidän viimeisestä vatsataudista oli niin pitkä aika, että sitä ei enää löytynyt. Tai edes jaksettu etsiä siinä tohinassa, ha.

Meillä minä imetän edelleen, joten imetyshuikat välillä oli ihan toimivaa nesteytystä, ja samalla tietysti myös lohtua.

2. Pruutat, eli siis ne erilaiset pussi-smoothiet. Nämäpä sitten olivatkin aivan loistavia sen ihan akuuteimman vaiheen jälkeen, kun yritti vähitellen saada taaperon mahaan sisälläpysyvää energiavahvistusta. Maistuivat taaperolle tosi hyvin siinä taudin keskelläkin ja se imemisen muoto oli varmasti houkuttavampi kuin lusikalla ruokailu.

Taapero söi sekä ihan hedelmäpruuttia, että myös sellaista kaura-mustikkaa (mustikka! jaiks!) ja vähän myöhemmin myös ”lämmintä ruokaa” (ne on tosi hyviä: esimerkiksi lasagne tai couscous-kana) pruutasta kylmänä.

3. Sängyn vuoraus. Isomman lapsen ja taaperon oksutaudissa on ämpärin kokoinen ero. Aiemmin vähän isompien kanssa ollaan saatu suoraan ämpäritekniikka käyttöön, mutta meidän 1,5-vuotiaspa ei oksuastiaa hyväksynyt ollenkaan: työnsi vaan tarmolla ”tuollaisen ikävän kurjan ämpärin” kauemmas. Varmaan yhdisti sen jotenkin pahaan oloon.

Joten sänkyynhän se tulee.

Sänky siis vuorattiin pyyhkeillä ja pyyhkeiden loputtua ekstra-lakanoilla: ja siitä vaan kuorittiin sitten osuman saaneet suoraan pyykkikasaan. Pyykkikone sitten pyörikin non-stoppina koko hereilläolon ajan.

Oksuaallon saapuessa taapero napattiin pyyhekäärössä syliin ja yritettiin kopata matkalla ulos tulevat pyyhkeisiin – ja lopulta sitten päästiin lavuaarin ääreen. Siitä taapero sitten ihan tykkäsi: varpaiden ja käsien huljuttelu lavuaarin alla vedessä tuntui mukavalta oksennusten jälkeen.

Jossain vaiheessa taapero jo oppi osoittelemaan kohti kylppäriä, kun uusi pahan olon aalto alkoi vyöryä.

4. Kylppärissä hengailu. Etenkin päiväsaikaan oltiin välillä vaan ihan kylppärissä hengailemassa, sylissä iho iholla ja sen lavuaarin lähisyydessä. Mukaan otettiin Fröbelin palikat joko vanhemman kännykältä tai kannettavalta.

5. Rajaton ruutuaika. Etusormitaputus, etusormitaputus, etusormitaputus helppoa on. Etusormitaputus etusormitaputus, helppo ja vaivaton. Fröbelin palikoita niin paljon kuin sielu sietää; mikä vaan sairasta taaperoa lohduttaa.

6. Tilojen rajaaminen. Heh onko siinä järkeä vai ei, en tiedä. Mutta meillä sairastajat olivat etupäässä yläkerrassa ja käyttivät yläkerran kylppäriä. Jokaiselle myös oma käsipyyhe jne. Leviämistä perheen sisällä näillä ei pystytty tällä kertaa estämään, mutta eipä ole ainakaan siivottavia mattoja ja sohvia alakerrassa.

7. Tehosiivous. Yritin ihan googlata, että mikä puhdistusaine olisi norontappava, mutta tosi monessa paikassa sanotaan vaan ”klooripitoinen pesuaine”. Nooh, Joel pesi jollain oikein megatujautuksella ensimmäisen kerran, ja sen jälkeen googlasin kloorimyrkytystä. Yläkerran hajuihin ei voinut tuuletuksesta huolimatta mennä moneen tuntiin.

Sen jälkeen me pestiin Sanytolilla, jota meiltä löytyi kotona – mutta en nyt kyllä löytänyt sen tiedoista ihan tarkkaa tietoa, että tepsiikö varmasti noroon. 99,9 % bakteereista, viruksista ja sienistä. Toivottavasti se 0,01 % ei ole just se noro.

Ja tietysti käsien pesu saippualla ja pyykin pesu 60 asteessa.

8. Se 48h varoaika. Ihan muita ihmisiä ajatellen se oikeasti kannattaa pitää, vaikka kuinka ”no sehän vaikuttaa ihan terveeltä”. Esimerkiksi tässä meillä olleessa taudissa oli erikoisen pitkä itämisaika ja se saattoi pidemmänkin tauon jälkeen jatkua ihan takavasemmalta. Esimerkiksi kolmen täysin oireettoman vuorokauden jälkeen tuli yhdelle vielä yllärioire – onneksi sattui olemaan viikonloppu siinä just välissä, niin ei käynyt mitään kömmähdyksiä. Eli kannattaa oikeasti olla tarkkana!

9. Kipeänäkin saa olla ihana. Eli pienten valoisien hetkien huomaaminen. Taapero halusi kaikkein pahimmassa olossa vaippasiltaan laittaa päähänsä kilisevän ja kimaltelevan pääkoristeen ja jättimäisen rusetin. Ja katsoa itseään peilistä: ”kyllä, olen edelleen ihana”.

Ensimmäisen taaperonoksennuspäivän jälkeen myös Joel oli samoissa sfääreissä:
”Ajattele, miten ihana päivä meillä on kaikesta huolimatta ollut”, Joel kuiskutti taaperon nukahdettua.

Vastasin katsomalla sellaisella ”okei nyt olet tullut hulluksi” -ilmeellä.

Joel selitti. Että vaikka on hankala tilanne ja fyysisesti kurja olo, niin asiat voi silti tehdä näin hyvällä yhteistyöllä ilman, että vatvoo sen karseutta. Tai että jää vellomaan kaikkeen kurjuuteen. Silloin jää sellainen olo, että asiat kyllä järjestyy ja ongelmat on aika pieniä.

Ja niinhän se menee. Ja se paskamaisinkin (pun intented) noro on joskus takana, ja silloin siitä on selvitty.

Ehkä kymmenes kohta siis vielä:

10. Fatalistinen asenne. Tämä on nyt tässä ja sitten se on ohi.

34