1kk vs. 5kk Espanjassa – kootut kokemukset

Kuukausi Espanjassa hurahti aivan liian nopeasti!

Heh toisaalta ne aiempien vuosien kolme kuukautta tai viisi kuukautta ovat tuntuneet hurahtavan ihan yhtä nopeasti. Ehkä se on vaan tämä elämä, joka tässä hurahtelee.

Etukäteen mietin, että miltäköhän tuntuu olla tällä kertaa Espanjassa ”vain” kuukausi – kun tosiaan silloin aiemmin me oltiin siellä kolme tai viisi kuukautta. Tuolloin pidempään ollessa kuukausitalvehtijat ovat tuntuneet ihan vain pistäytyjiltä. Silloin aikoinaan myös joskus kuukauden kohdalla varmaan tuli kauhisteltua, että huh huh jos nyt jo pitäisi lähteä.

Ja esimerkiksi kolmen tai viiden kuukauden vuoksi tuntui jo olennaiselta ihan asettua. Mutta kannattaako kuukauden takia nähdä vaivaa asettaa elämää kotoisaksi, kun kohta taas kuitenkin pitää purkaa tavarat pois…? Eikö vaan voisi olla matkalaukkuelämässä niin kuin lomamatkalla?

No, tuollaisia siis etukäteen mietin. Mutta siellä ollessa yllätyksekseni fiilis oli kuitenkin ihan toinen!

Jo ihan ensipäivinä sitä katseli kalenteria eteenpäin ja totesi, että hei kuukausi on oikein kiva ja sopiva aika: neljä kokonaista viikkoa ja vähän päälle. Ja sama fiilis pysyi yllä oikeastaan ihan loppuun asti. Ei tuntunut yhtään pätkältä tai mitättömältä, vaan ihan kunnon oleilulta. Oikealta Espanjassa olemiselta.

Lähtöä edeltävät muutamat päivät olivat tietysti haikeita ja vaikeita, mutta niin ne ovat kyllä olleet (monesti, ei aina) ennenkin. Ja se ”tää meni liian äkkiä!” -tuntemus on mulle vakio, oli poissaolo sitten minkä pituinen hyvänsä.

Totta kai olisi siis tehnyt mieli olla pidempään, mutta silti kuukausi ei tuntunut miltään turhalta hukkapätkältä. Mitä siis pelkäsin sen olevan meidän aiempiin talvehtimisiin verrattuna.

Mutta yhden miinuksen keksin – ja tämä ylllätti!

Kun aikaa oli ”vain” kuukausi, päädyimme juoksemaan päätä pahkaa läpi koko kuukauden. Kamala kiire nauttia! Teimme siis ihan samoja juttuja kuin aina – fiilisteltiin tutuissa paikoissa, tekemisissä ja ravintoloissa – mutta nyt kuukauteen ängettiin siis saman verran tekemistä kuin aiemmin viiteen kuukauteen. Ei ihmekään, että tuli vähän hoppu!

Kolmessa tai viidessä kuukaudessa meillä on siis ollut roppakaupalla sellaisia ihan tavallisia arkipäiviä ilman mitään tekemistoivetta. Ennen tavallinen arkipäivä saattoi olla vaikkapa lasten saattelu kouluun, töitä ja pyykkikoneen pyöritystä, lasten haku koulusta, syönti ja siesta. Illalla ravintolassa tai kotona syöminen, ja  hyvää yötä. Siis tavallinen päivä. Ja se oli just se, mistä oikeastaan eniten Espanjassa olen nauttinut: arki siellä.

Mutta nyt, kun aikaa oli ”vain kuukausi”, joka päivään piti ahtaa ihan valtavasti niitä ihania kivoja juttuja, että varmasti ehdittäisiin tehdä kaikki jutut. Ja mieluummin useamman kerran. Ne jutut eivät siis sinänsä olleet mitään spektaakkelitekemisiä vaan ihan pieniä meidän lempitekemisiä: vaikka läheisissä eri leikkipuistoissa käyntiä tai rullaluistelua. Mutta kun niitä juttuja oli ollut niin valtava ikävä, niihin kerääntyi sellaista ”nyt nautitaan sit ihan täysillä niin kauan kuin ehditään” -painetta.

Heh vaikea selittää. Tavallaan ei me siis edes kärsitty mistään överitekemisten paineesta (koska meillä ei ole tapana oikein tehdä mitään isoja tekemisiä siellä), mutta se sellaista joka ikinen päivä merkityksellisen olemisen maksimointia. Ja lopulta se enemmän hengästytti kuin tuotti sellaista ”ah nyt on rentoa” -tuntemusta.

Mutta menisinkö uudestaan kuukaudeksi? Menisin! Ihan ehdottomasti. Tässä sai ikään kuin hyvän Suomen talven (silloin aiemminhan paineilin esimerkiksi sitä, että meidän lapset eivät olleet koskaan hiihtäneet) mutta silti sai vielä Espanjassa oleilunkin.

Ja jos ei seuraavaksi tulisi tuollaista kolmen vuoden taukoa, niin ehkä nauttimispaineet eivät enää olisi yhtä suuret.

PS. Teimmekö mitään uutta siellä – haha emme. Meillä oli ”listoilla” muutamia potentiaalisia tekemisiä, kuten Gibraltarin apinat tai tippukiviluola. Mutta lopulta meillä oli vaan tarve tehdä just ne tutut jutut, joita oli ollut ikävä. YHDESSÄ uudessa ravintolassa taidettiin käydä, ja sielläkin vain siksi, että bongasimme sieltä lopettaneen ravintolan henkilökunnan, sisustukset ja lopulta tutun ruokalistankin. Ravintola oli vaan eri nimellä ja eri paikassa. Just sen verran uutuutta mahtui meidänkin kuukauteen.

28