Meidän Seela Seeluskainen

Lähes tasan kaksi vuotta sitten makasin ennenaikaisten supistusten takia pakkolevossa ja kirjoitin postauksen otsikolla ”Meidän tirppa tirppanen”. Siinä kerroin, että millainen tyyppi tämä meidän 1 v 11 kk ikäinen naperomme oikein onkaan.

Ja nyt tuo mahassa pyörinyt möyrijäinen on sen samaisen 1 v 11 kk ikäinen! Enehkäkestä. Tähän kaikki mihintääaikamenee-kliseet.

Tällainen on meidän Seela Seeluskainen 1 v 11 kk iässä:

Tomera tahtotyttö

Suuritarpeisesta vauvasta on kasvanut voimakastahtoinen napero – Seela tietää, mitä haluaa. Se on hyvä; ja näin vanhemman epärealistisella arvaustekniikalla väitän, että aikuisenakin tästä tulee tyyppi, joka laittaa asiat tapahtumaan.

Mikään päätön säntäilijä Seeluskainen ei silti ole. En usko, että kovin helposti esimerkiksi ryntäisi autotielle tai että tulisi päätä pahkaa alas jostain. Tietynlaista tarkkailijanluonnetta kyllä löytyy. Mutta jos ketsuppi pitää olla lautasella tietyssä kohdassa, se pitää olla just siinä – jos äitiparka pruuttaa purkista millin vinoon, niin kuulee kyllä pruutannensa väärin.

Seela haluaa myös itse määritellä, mitä hän osaa ja mitä ei. Jos äiti luo ruokapöydässä merkitseviä ”lopeta se keikkuminen, että et tipahda” -katseita, Seela tokaise tarmokkaasti takaisin:
”EI TYTTÖ PUTOO!”

Eikä se kyllä putoakaan. Tietää rajansa aika yllättävänkin hyvin.

Miten se tahtoiän sitten määritteleekin; väittäisin, että omaa tahtoa löytyy ja kovasti, mutta varsinaisesta ”kaudesta” en vielä puhuisi. Seelan voimakkaaseen tahtoon liittyvät tunteenilmaisut ovat ennen kaikkea syvää pettymystä siitä hemmetin ketsuppimillistä, ei niinkään kiukkua tai suuttumusta. Äidin tai isin syli rauhoittaa olon välittömästi; oikein tuntee, miten naperon ”olo sulaa” heti syliin päästyään. Pikkutyypin tunteidenhallintaan on siis tosi-tosi olennaista syli ja rauhoittava läheisyys.

Hyväntuulinen veikistelijä

Tahdostaan huolimatta Seeluska ei missään nimessä ole kränäilijä; päinvastoin. Hän on vallaton hurmuri, virnistelijä ja veikistelijä – ja perusolemukseltaan aina hyvällä tuulella. Paitsi väsyneenä, jolloin kaikki harmittaa.

Seela vitsailee esimerkiksi hihkaisemalla kenelle-vaan esitettyyn ”no mitäs sulle kuuluu?” -kysymykseen:
”HYVÄÄÄÄÄ!”
…tai mihin-tahansa kenelle-vaan esitettyyn ”mitä”-kysymykseen:
”EI MITÄÄÄÄÄÄÄÄN!”

Iso vitsi on myös aina se, että joko äiti tai isi on Nuunuu. Se on Seelan mielestä loputtoman hauskaa: ensin luetella muut perheenjäsenet:
”Tyttö Pai! Äiti Laalaa!”
…ja loppuun hihkaista:
”ISI NUUNUU!!!!”
Plus järjettömät naurunrätkätykset päälle. Works every time.

Naperon kasvoilta paistaa puhdas onni silloin, kun sekä äiti että isi ovat yhtä aikaa lähellä.
”Tässä äiti! Tässä isi! Tässä tyttö! Tässä äiti! Tässä isi! Tässä tyttö!”, Seela jaksaa entten-tentten -tyyliin luetella arviolta loputtomasti.

Keke-fani ja lukutoukka

Seela on väsymätön lukutoukka – ja samat kirjat uudestaan, uudestaan, uudestaan, uudestaan… Ja niin kuin olen (täällä) kertonutkin, se ”äiti lukee tätä!” ei ole pyyntö vaan vaatimus. Toisaalta lukemislupaus on Seeluskalle mahtava taikasana. Jos vaikkapa ei tee mieli lähteä leikkipuistosta, kysymys ”mennäänkö kotiin lukemaan kirjaa?” saa naperon jättämään kaikki leikit kesken ja lähtemään siltä seisomalta tarpomaan kotia kohti.

Lukeminen on Seelalle siis kaikkien leikkien numero yksi. Hyvänä kakkosena tulee kaikenlaiset vauvanhoitoleikit.

Ja bussit. Keke-krokotiili ja Nipa-norsu (Maisasta). Aaaa ja tietysti Titi-nalleperhe! Ehkä se on sitten kuitenkin se ykkönen.

Titi-nalle-dvd:en ongelmaksi on tullut vain se, että yksi tai kaksi nallea (saatikka puhekohtaukset) ei riitä:
”LISÄÄ NALLEJA! LISÄÄ NALLEJA! LISÄÄ NALLEJA!”, Seela vaatii.

Täytyy olla siis koko ajan kaikki nallet yhtä aikaa tanssimassa mahdollisimman vauhdikkaasti ja spektaakkelimaisesti. Sit kelpaa. Ei mitään puheosuuksia vaan NALLEJA! NALLEJA! Nalleja tänne on tultu katsomaan. Että terveisiä nalletuotantoon: seuraavaksi sit vaan valmistukseen sellainen kokoelmavideo, jossa on ihan kaikki nallet koko ajan tanssimassa. Kohderyhmä löytyy!

Siskonsa veroinen

Seela on vakaasti ja johdomukaisesti päättänyt, että hänen nimensä on ”tyttö” (siitä täällä). Isosiskon nimi puolestaan on ”toi tyttö” – todennäköisesti ajatuksella ”toinen tyttö”. Jos isosisko yrittää korjata, että ”joo, sä olet kyllä tyttö, mutta sun nimi on SEELA ja mun nimi on SILVA”, Seeluska hermostuu välittömästi. Se on tyttö ja sillä selvä! Turha yrittää selittää muuta :)

Isosisko on Seeluskalle hurjan tärkeä, mutta samanaikaisesti Seela selvästi myös nauttii niistä hetkistä, kun isosisko on poissa ja pikkusisko saa jomman kumman vanhemman jakamattoman huomion. Jakamatonta huomiota Seela yrittää vaatia monesti myös iltaisin – jos näkee isosiskon äidin sylissä, saattaa tulla työntämään pois ja protestoimaan:
”TYTÖN oma äiti! TYTÖN oma äiti!”

On siis jonkinasteista normaalia mustasukkaisuutta havaittavissa.

Isosisko on tavallaan idoli; mutta tavallaan taas ei. Jos idoli tarkoittaa, että jotakuta etäisesti ja ihaillen ihastellaan, Seela ei ihaile vaan haluaa tehdä kaiken, minkä siskokin. Haluaa osata.

Ja paljon osaakin.

Esimerkiksi itse pukeminen, syöminen ja moni motorinen juttu (portaat, hyppiminen, tanssiminen) ovat alkaneet onnistua Seeluskalta (mun mielestä) yllättävän aikaisin. Isosiskon tekemiset motivoivat opettelemaan.

Myös leikit ovat Seeluskalla hyvin paljon erilaiset kuin Silvalla samanikäisenä. Koska Seela tietysti haluaa leikkiä just niitä samoja juttuja kuin isosiskokin. Niinhän se menee: esimerkiksi Silva sai ensimmäisen barbihenkisen nukkensa (sen Elsan) lähes 4-vuotiaana, kun Seela sai omansa samaan aikaan eli alle 2-vuotiaana.

Saman näkee myös pukeutumisessa: Silva ei vielä 2-vuotiaana yhtään välittänyt siitä, mitä hänellä oli päällään. Seela puolestaan jo 1-vuotiaana vaati päälleen balettimekon silloin, kun siskollakin oli (kuva siitä näkyy vanhassa postauksessa täällä).

Sellainen on meidän Seela.

Tomera ja hyväntuulinen tahtotyyppi. Taitava ja oma-aloitteinen, ja vastapainoksi paljon läheisyyttä ja ihokontaktia kaipaava. Ja päälle vielä lisättäköön, että meidän mielestämme tietysti maailman ihanin, suloisin, fiksuin ja osaavin.

(kuten Silvastakin kirjoitin kaksi vuotta sitten täällä)

43