Pojilla on tänään lanit. Meillä. Kyllä, sellaiset nörttibileet, joissa istutaan tietokoneiden äärellä ja juodaan liikaa energiajuomia.
Heräsin siis 35. raskausviikon käynnistävään aamuun mielessäni kolme huolta (ja VAIN kolme, koska nyt on vapaapäivä):
1. Pystynkö nukkumaan tänään päikkärit?
2. Miten mahdun minihameeseen?
3. Mitä jos virpojat tulevat jo tänään?
”Ei pysty meil on lanit”
Ensimmäinen aamu käynnistyy.
Minulle ei itse asiassa ole kovinkaan selvää, miten lähes viimeisillään raskaana oleva nainen sijoittuu tähän skeneen. On kuulemma esitetty toive, että tarjoilisin energiajuomaa minihameessa. Hmm, huomasikohan toiveen esittäjä juuri pyytäneensä pin up -palveluita ystävänsä pian-synnyttävältä avovaimolta…
Mutta tokihan nörttien toiveet on toteutettava. Se oli tietysti vähän haastavaa, koska Bebe’sistä alkuraskauden aikoihin ostettu äitiysfarkkumini on kokoa xs. Ja minä en.
Ratkaisu löytyi – tsädää – H&M:n trikookaistaleesta. Olin aiemmin yrittänyt etsiä äitiysosastolta sellaista masutuubeja, mutta sieltä löytyi tietysti vain tylsiä mustia xl-lärpäkkeitä. Mutta tavalliselta osastolta löytyi ihania kirkkaanvärisiä trikoohameita, ja niitä lähti mukaan iso nippu vatsanahanpeittotarkoitukseen. Sellaista kun vähän nyhtää alemmas, niin tässä möhömahamininne!
Ensimmäiset lanittajat saapuivat jo ennen puolta päivää, ja hommaa olisi kuulemma tarkoitus jatkaa sunnuntaihin asti.
– Jes, tapoin Akin!
– Minkä nimisii ne teidän koneet on? Paavi on serveri. Joku ei näy mulla.
– Jes, mä tapoin Akin!
– Toi perus machine gun on ihan jees.
– Uu jee, mä tapoin Akin!
Joo, pojat haluavat lisätä, että hehän siis tietysti suhtautuvat koko hommaan ironisesti naureskellen – mutta samalla kuulemma myös vähän salaa nolostellen. Joel sanoo, että esimerkiksi hän voi kyllä mainita laneista Facebook-statuksessaan, mutta minä mieluummin en.
Ei hätää, ei nämä mene Facebookiin – laitan ihan vaan tänne blogiin…
Varusteina mm. rinkallinen piuhaa.
