Voi paska. Voi paskan paska. Siinä, missä bloggaajakollegat (kuten Lähiömutsi hienossa vauvanruokajutussaan) kertovat soseutuksen saloista ja esittelevät upeita värikkäitä terveellisiä jääpalamuottiruokataideteoksia, tässä blogissa vain aaaaaaaaa aaahdistaaaaaaaaaaaa.
Prismasta perjantaina ostetut perunat ovat keittämättä. Ja siksi aaaaaaa aaaahdistaa. Nytkö mun sitten pitäis alkaa perhana vie soseuttaa. Ei pysty, ei kykene, ei kunnolla edes ajattemaan koko asiaa.
(mikä ei kyllä pidä paikkansa – olen vauhkonnut asiasta koko illan)
Kyllä, olen sitä mieltä, että itse tehty ruoka on varmasti lapselle parasta ja terveellisintä. Ja ei, nyt en vaan kykene ajattelemaan itseäni blenderiä pöristelemässä ja perunoita keittelemässä. Koska mä viimeksi oon j*mankauta edes keittänyt perunan? Ysiluokan kotitaloustunnilla. Ai niin, mutta mähän en edes valinnut kotitaloutta valinnaisaineeksi. Eli en edes silloin.
Perunashoppailun lisäksi kävimme perjantaina kurkkimassa sitä hemmetin huono-äiti-häpeäkäytävää eli Prisman lastenruokaosastoa. Nappasin randomilla käsiin kaksi purkkia, joiden hintaopasteissa oli vihreä luomu-lappu. Toinen oli Semperin palsternakka-peruna (sis. palsternakka 38 %, peruna 38 %, vesi ja rapsiöljy) ja toinen maissi-bataatti (sis maissi 57 %, bataatti 21 %, vesi ja rapsiöljy). Ei löydy lisäaineita eikä sokereita. Tämäkö on nyt niin myrkkyä, että jos annan tätä lapselleni, tulee vähintäänkin huostaanotto ja koulukoti ja avioero ja perintövero-mikälie (en keksinyt enää viimeiseksi tarpeeksi pelottavaa sanaa) ...?
Mikäli nettimaailmaan, blogeihin, äitikeskusteluihin ja neuvolaan ja ehkä koko maailman on uskominen, mä oon nyt paskaäiti ja palan h*vetin tulessa. Mutta vauva saa huomenna tuota purkkiperunapalsternakkasosetta. Tai sit vaihtoehtoisesti mä imetän sitä niin kauan, että se alkaa syömään mun kanssa nuudeleita ja nepalilaisen Panneer Chiliä.
Ampukaa mut. Antaa tulla. Aaaaaaaaaa.
