En todellakaan ole mikään harkittuihin kotiasuihin pukeutuja – kotipäivinä (lue: aina) nappaan vaan vaatehuoneesta jotkut vanhat mitkävaanvaateet päälleni. Melkein tekisi mieli sanoa, että peiliin vilkaisematta. Mutta todellisuudessa vilkaisen useinkin. Ja nauran.
No, tänään sitten bongasin hyllyltä ikivanhan lempparikesähameen. Oi, tätä kietaisuhametta mä pidin paljon silloin joskus parikymppisenä – joo, tän mä laitan!
Laitetaan kamera tähän portaalle, niin saan sen kuvatt… oho eiku nyt se jo kuvasikin. (ps. kyllä: kuvassa on myös hame)
Mutta hmm. Mun mielikuvissa tämä hame on vain ”kesähame”. Ei edes mitenkään ”lyhyt kesähame”. Vaan ihan tavallinen hame.
Ei HEMMETTI tältäkö tämä on näyttänyt? Ja tämä siis ajalta noin 10 vuotta ennen legginsejä. Paljaat rimpulareidet viuhuen siis, voi apua.
Lukion jälkeen olin kolmena kesänä kesätöissä Kelan puhelinvaihteessa. ”Kela, hyvää päivää – hetkinen yhdistän”. Muistan, että eräs vanhempi rouva mutisi paheksuen, että ”persuukset vilkkuu”, kun kipitin siellä arvokkaan hallintotalon käytävää pitkin mini… eiku kesähameessani.
Hmm, paitsi että se ei tainnut ollakaan varsinaiseseti paheksuntaa vaan ihan reaalimaailman toteamus: persuukset vilkkuu.
Nyt 15 vuotta myöhemmin olen valmis myöntämään: okei on se aika lyhyt. Terveisiä Kelaan.
Okei joo on se lyhyt.
päivän asu ööh: pallolegginsit (Prisma), vanha hame (heh varmaan Fiorella), imetyspaita (ystävältä), villatöppöset (Ämmin kutomat), lumileopardihuivi (ei aito), palosammutin kuvausrekvisiittaa
