Heh, ja juuri kun kirjoitin, että en ehdi enää aamuisin lukea lehteä… ”Sano se ääneen, niin tilanne muuttuu välittömästi” -sääntö pätee siis muuallakin kuin vauvatekniikassa.
Tänään olikin sitten yhtä äkkiä aikaa aamupalapöydässä. Hetken puhistuani nappasin luettavaksi jotain pöydän lehtipinosta. Kappas, viikon vanha Kirkko & Kaupunki – okei, no menköön. Sitä paitsi kansi vaikutti kiinnostavammalta kuin vaihtoehto, Lidlin mainos…
Mikäs lehti tämä onkaan…?
Avasin puolihuolimattomasti ensimmäisen aukeaman ja yllättäen huomasin lukeneeni heti ensimmäisen jutun alusta loppuun asti.
Jutussa kerrottiin rauhan asteittaisesta rakentamisesta Somaliaan.
”No joo, hyvä alku – mutta seuraavalla aukeamalla ne jeesustelut jo varmaan pomppaavat silmill… OOOO, tossa on se Riku Sivosen kolumni, jota joku vasta linkkaili Facebookissa!”
…ja vieressä juttua Lähi-idän konflktista.
Lähi-itä-juttu jää kuitenkin lukematta, kun alakulmassa silmään osuu tuttu kasvo: ”Hei onks tuo Nanna Oisko tulta? -palstalta…?”
Hih, ne hiiret on päässeet vapauteen!
Sivun kääntö: avoimesti homoseksuaalinen eteläafrikkalainen pappi puhuu Afrikan seksuaalivähemmistöjen asemasta. Seuraava sivu: Itämeren tilanne, haastattelussa johtava tutkija Suomen Ympäristökeskuksesta.
Ja sitten – hei tossa on ihan meidän Bugikset!
…paitsi että meidän Bugiksissa ei vieläkään ole talvirenkaita – käytetään vaan heittoaisaa toisin päin.
Kappas, tuossa jutussa kerrotaankin just siitä, mistä Kalliossa asuva ystävä puhui maanantaina. Kalliossa on nimittäin lapsiperheiden määrä noussut viime vuosina ihan hurjasti: esimerkiksi päivähoitoikäisten lasten määrä on kasvanut jopa 50 % vuodesta 2008 vuoteen 2012. ”Het-ki-nen – oiskohan sekin lukenut ton Kirkko & Kaupungista…? Mä oon kyllä aina ajatellut, ettei se kuulu kirkkoon…?”
Seuraavan aukeaman kohdalla ateisti-isi Joel tulee käymään keittiössä: ”Hei katso, täällä on aukeamallinen leffa- ja näyttelyarvosteluitakin”, minä näytän. ”Toi ”Beasts of the Southern Wild” -leffa meidän muuten täytyykin käydä katsomassa”, Joel vilkaisee selkäni takaa.
”Uudistukset tulevat kirkkoon, vaikka konservatiivit jarruttavat” -juttu jää lukematta karsean kuvituksen takia – ja koska aamupalaleivät on jo syöty. Mutta hyvä, kun tulevat. Onkohan tämä lehden numero tehty nyt sitä asiaa ajatellen, vai ovatko nämä aiheet aina tällaisia…?
Viimeisellä aukeamalla vielä juttua Hermannin diakoniatalon vähävaraisten toiminnasta – ai se on toi ruokatarjoilu, minkä takia siinä edessä joskus parveilee porukkaa, kun huristetaan sporalla ohi…
Mutta hei mitä tossa vieressä on?! Onks tää nyt enää tottakaan!?
Virkeyttä vauvaperheeseen -tapahtuma! Baby-pallomeri! Uni-infoa! Sosemaistajaiset! Muskari! Vaihtotori! Kantoliinaopastusta! Ja meni jo viikko sitten! Höh!
Olo on aika häkeltynyt. Tiedän, että monissa lehdissä mietitään nykyään tarkkaan niiden kuviteltu kohdelukija, tyyliin: ”Leena 50v, asuu Hiekkaharjussa, toimistotyössä, kärsii niskasäryistä ja harrastaa keppijumppaa. Perheeseen kuuluu myös kaksi lasta”.
Ehkä Kirkko & Kaupungissa on tehty samaa.
Kuviteltu kohdelukija: ”Krista 35v, asuu puutalossa, melkein-akateemisesti koulutettu ja ollut korviaan myöten työputkessa, mutta tällä hetkellä onnellisesti kotona vauvan kanssa ja perunut juuri Hesarin tilauksensa, kiinnostunut maailman tapahtumista. Kirkosta vieraantunut, mutta ei silti eronnut. Perheeseen kuuluu myös vauva ja ateistimies”
Myöntäkää pois, toimituskunta! :)
