Naisen elämässä tulee joskus vastaan hetkiä, jolloin tarvitsee kipeästi niittipyssyä.
Ensimmäinen hetki tuli joskus ammoisina aikoina, kun väliaikaisverhoilin itse vanhaa sohvaani (näkyy muuten täällä). Kaisaniemessä oli silloin sellainen iso Anttila, jossa oli ihan rautaosastokin – sinne siis. Tuijottelin aikani hyllyä, josta kuvittelin niittipyssyn löytyvän. No ei löytynyt. Menin kysymään myyjältä.
Ystävällinen myyjä tuli auttamaan, tässähän se. No eipä ihme, että en ollut sitä huomannut: niittipyssy oli pussissa, josta ei näkynyt läpi. Ja hyllynlaitaetiketissä luki: niitinulain
*******
No, niitinulain jäi kai jostain syystä erossa exälle tai on hukkunut matkalla jonnekin. Ja nyt pukkaa taas kevyttä kesäprojektia, jossa nulainta tarvitaan.
Viesti paikalliselle kierrätyssivustolle: ”Olisikohan kenelläkään lainata niittipyssyä?”. Parissa minuutissa tuli vastaus: ”Täällä on!” Oh, tämä homma nii-iiin toimii. Ja nyt on sitten taas kädessä tällainen erittäin katu-uskottava lainanulain.
Paitsi että niittejä siihen pitää tietysti saada. Klikkailen itseni Oulunkylän K-raudan nettisivulle.
”Niittipyssy niitit” – ei mitään.
”Niittipyssy” – ei mitään.
”Niitti” – juu ei.
”Niitinulain” – okei tämä oli jo aika epätoivoista, mutta piti yrittää.
Onneksi lainanulaimen kyljessä lukee merkki. Yritän sanahaulla Rapid. Bingo!
Samalla kävi ilmi, että kyseinen niitti ei olekaan niitti, vaan SINKILÄ.
…ja mun niitinulain onkin SINKILÄNAULAIN.
Ei juma. Rakkaalla nulaimella on monta nimeä.
