Kas näin vietetetään perjantai-iltaa puutalossa: perhe on kerääntynyt keittiön pöydän ympärille. Yksi sanoo repussa gää-gää gää, ja toinen istuu pöydän äärellä ja piirtää. Kaksi pidättää hengitystään (ja välillä haukkoo henkeään):
”Hieno! Hieno! Kulta se on upea! Vau! Hieno!!!!”
Okei okei on ehkä naurettavaa, kuinka vanhemmat ovat ylpeitä lasten taiteellisista tuotoksista. Söherö-söherö-söherö – uuuu aivan mahtavaa!
Mutta oikeesti! On! Taide! Enkestä!!!!
Isi:
…ja äiti – ei enää edes pääjalkainen, vaan napa ja kaikkea:
Enkestä. Enkestä.
Ja Seela oppi vilkuttamaan.
Enkestä.