Olen näköjään ottanut tavaksi ultraajan pöydällä tärisemisen, kyyneleet valuen.
Varsinaiseksi itkuksi sitä ei kai voi kutsua, nyyhkytys puuttuu. Enemmänkin sellaista tunteenpurkausvapinaa ja muistutus siitä, miksi ei olisi tänäkään aamuna kannattanut laittaa ripsiväriä. Continue Reading