3+1 kosmetiikkakuoppaa, johon lankesin

Eilinen kosmetiikkakaaos (täällä) näytti illan päätteeksi tältä:

Ah, sielu lepää! Oikealla seuraavana käyttöön tulevat (kun aiemmat loppuu) perusvoiteet ja aurinkorasvat, alla keskellä sama tekniikka hius- ja suihkutuotteille. Pikkulaatikoisssa ylhäällä keskellä hyttysaineet ja toisessa matkapakkaukset reissuja odottelemassa. Nämä kaikki menevät vaatehuoneen hyllyille. Oikeanpuolimmaisessa laatikossa kylppäriin tulevat tän hetken päivittäiskäyttöön tarkoitetut, jotka menevät loppusijoituspaikalleen sellaisiin nätteihin olkikoreihin.

Mutta joo. Lupasin siis eilen kertoa lisää siitä, miten tällaista kosmetiikkamäärää käyttävä:

…voi omistaa tän verran purkkeja ja purnukoita:

”HUH mikä määrä! Sulla! Oot niin semmoinen luonnonlapsi, että en olisi aavistanut että sun kaapista löytyisi tuommoinen määrä kaikennäköstä putelia ja purnukkaa :O”, kommentoi Mursu kuviani eilen. No niinpä. Tästä mun blogissa meikittömänä näkyvästä naamasta ja sykerölle vetäistystä tukasta voi tosiaan päätellä, että näitä kosmetiikkatuotteita ei ole ihan viime aikoina käytetty :D

Heh ja heti alkuun korostettakoon, että tämä ei ollut saldo mistään kylppärinkaapista – aikamoinen kylpyläosasto sais olla, että tämä kaikki sinne mahtuisi :) Noin 90 % purkeista oli peräisin toisaalta laatikoista, jotka olivat seisseet avaamattomina muutosta (4 vuotta sitten) asti ja toisaalta ”kosmetiikkakaapistani”, joka piti sisällään kosmetiikkaa jostain hamalta 90-luvulta asti.

Monenlaisten ”ongelmien” summa.

Olin alkuun tämän purkkimäärän edessä valmis syyttämään itseäni aikamoisesta kerskakulutuksesta. Mutta sitten muistelin itseäni tarkemmin – ja ei se välttämättä olekaan se ihan pohjimmainen syy tälle määrälle. Okei okei omistin kaikenmaailman silmänympärysryppyvoiteet 25-VUOTIAANA. Ha! Mitä ryppyjä mulla silloin muka oli? Jännä juttu, että nykyisin en enää sellaisia ollenkaan tarvitse :D Mutta vaikka käytin ns. luksus(?)kosmetiikkaa, en sillä mitenkään pröystäillyt; käytin yhden purkin kerrallaan loppuun ja niin edelleen.

Hiusjutuissa puolestaan olen selvästikin intoutunut ostamaan liikaa. Minulla on ollut vaikkapa hiusvaha, joka on ollut toimivuudeltaan mallia ”ihan ok”, mutta sitten olen ajatellut, että hei oiskohan toi toinen kuitenkin parempi mun tukalle. Ja ostanut sen. Ja seerumit, kihara-aineet, kuumansuojat, hiuksiin jätettävät hoitoaineet… Silloin pidin hiuksiani aina auki, joten hoitotuotteet kyllä olivat paksulle ja luonnostaan… …riehakkaalle tukalle oikeastikin tarpeen.

Mutta niihin syihin. Tässä 3+1 kosmetiikkakuoppaa, joihin olen langennut:

Ongelma numero yksi: pullonjämät, jotka ovat jääneet lojumaan.

Minulle tuottaa tosi isoja vaikeuksia heittää jotain käyttökelpoista pois. Heh siksi omistan esimerkiksi kymmeniä puuterikoteloita (peräisin 90-luvulta), joissa on puuteri atomeina ja ihan hyvä peili. ”Kyllä mä voin tätä hätätilassa joskus käyttää”. Just joo.

Heh niinpä näköjään minulle on ihan ok ensin seisottaa purkkeja 10 vuotta kaapissa ja sitten vasta heittää ne roskiin. Koska silloinhan ne eivät ole enää käyttökelpoisia vaan selvästi silmin nähden pilalla. Mahtavaa – hyvä omatunto siis! Pettämätöntä logiikkaa.

Ongelma numero kaksi: muutot.

Mistä kohtaan muuttoketjua tämän edes aloittaisi…? Muutto Punavuoreen, mun putkiremppaevakkomuutto Joelin luo, Joelin julkisivuremonttimuutto mun luo, mun väliaikaismuutto Joelin luo ennen puutalon vapautumista, yhteinen muutto puutaloon.

Pakkaamista, laatikoita, pakkaamista, laatikoita, pakkaamista, laatikoita.

En siis välttämättä käyttänyt kahta tuntia kadonneen muotovaahdon etsimiseen vaan kävelin lähikauppaan ja ostin uuden.

Itse asiassa juuri muotovaahdon suhteen jokin aika sitten totesin, että meillä ei vaan ole sellaista. No, nyt niitä löytyi. Viisi.

Ongelma numero kolme: logiikka, joka petti.

Havahduin ”mulla on liikaa purnukoita” -ahdistukseeni jo joskus viitisen vuotta sitten. Ja mainittakoon: mulla oli silloin suunnilleen tasan samat kamat kaapissa kuin tuossa pöydällä nyt. Tein silloin linjauksen: en osta yhtä ainutta purkkia ennen kuin olen varmistanut, että mulla on edellinen vastaava tuote pohjia myöten loppu ja roskissa. Luulisi, että sillä tekniikalla purkkien määrä vähitellen vähenisi!

Yllätyksekseni niin ei kuitenkaan käynyt.

Sen sijaan loppui kosmetiikan ostaminen ja käyttäminen. Tai siis rajautui niihin muutamiin apteekin perustuotteisiin, jotka aina käytin loppuun ja joista ostin purkin loputtua uuden.

Ja ne muut edelleen vain seisoivat käyttämättöminä niissä laatikoissa.

Ongelma ”plus yksi”: raskausajan tuntemukset.

Siihen, että kosmetiikka ”unohtui” muuttolaatikoihin, oli myös selvä ajoitukseen liittyvä syy: odotin silloin Silvaa.

En tehnyt mitään tietoista kosmetiikkapäätöstä, mutta jollain alitajuisella tasolla ei vaan enää tuntunut hyvältä laittaa vaikkapa voimakkaasti hajustettuja yövoiteita kasvoille. Tässä vaiheessa iholle tullut kosmetiikka rajautui oikeastaan ainoastaan apteekin Aqualan L:ään, Ceridal Oiliin ja Bepantheniin, joiden käyttö tuntui… …jotenkin hyvältä. Tietämättä yhtään sisällöistä sen enempää.

Tunnetason juttu siis.

Niinpä noita kosmetiikkalaatikoita ei ole ollut minkään kosmetiikkatarpeen vuoksi mitään syytä availla – pitkään ne olivat itse asiassa käyttämättömän saunan lauteilla, jossa ne eivät olleet kenenkään tiellä. Mutta nyt, kun sauna halutaan kodinhoitohuonekäyttöön, oli ihan hyvä hetki päästä eroon noista hemmetin turhista laatikoista.

”Ainakin kolmasosan mä saan surutta roskiin. Ne on vaan tyhjiä pulloja tai jotain huonoksimenneitä jämiä”, selitin Joelille eilen illalla.
”Ja muutamat paremmat ja vielä käyttökelpoiset kelpaa varmaan jollekin kierrätysryhmässä.”

”No entä loput?”, Joel esitti ihan aiheellisen kysymyksen.
”Ne mä yritän vaan ottaa käyttöön. Tottumuksistahan se on kiinni; alan vaan taas sutimaan noita itseeni, niin kyllä ne vähitellen siitä loppuvat. En vaan sitten enää osta uutta”, selitin.

”…ja miten se eroaa siitä, että heittäisit ne vaan roskiin?”

Niin. En oikeastaan tiedä.

 

 

PS. Kyllä, aion käyttää näitä, vaikka päiväykset ovat varmasti menneet. En silmien ympärille tai huuliin, mutta iholle ja hiuksiin kyllä – tsekkaan silmillä ja hajusta, että ovatko vielä ”oikean” näköisiä. Tuskin mä siihen kuolen.

18