Takana on nyt kymmenen espanjaksi sheikattua zumbatuntia – jea! On tehnyt kyllä niiii-iiiin hyvää ja olisin käynyt enemmänkin, jos ei oltaisi oltu jatkuvasti kipeitä… Mutta tavoitteena ehtiä käydä vielä toisetkin kymmenen kertaa!
Ja tässä kymmenen käyntikerran ja yhden salin perusteella (suppeat) kokemukseni aiheesta zumba Suomessa vs. zumba Espanjassa.
5+1 eroa, olkaa hyvä:
1. Kun Suomessa zumba alkaa seitsemältä, ohjaaja alkaa vilkuilla kelloa muutamaa minuuttia ennen ja kaikki kunnolliset zumbaajat odottelevat jo paikoillaan valmiina. Tasan kello seitsemän ohjaaja lukitsee ovet. Kymmenen sekuntia myöhästyvä epäonninen vessajonoon jumiutunut jää lukitun oven taakse yksin nyyhikimään. Vaihtoehtoisesti hänet päästetään tämän kerran armosta sisään, mutta nuhdellaan koko salillisen edessä muistuttaen, että ”nämä tunnit alkavat sitten TASALTA eli tulkaahan ajoissa, ovi menee lukkoon”.
Espanjassa kun suomalainen zumbaaja saapuu salille kuuliaisesti 20 minuuttia ennen tunnin alkua, respa pyörittelee ihmeissään päätään ja katselee kelloaan: ”Ei se vielä ala!” Kaksi minuuttia ennen tunnin alkamisaikaa ensimmäiset zumbaajat alkavat saapua paikalle. Ovi pysyy auki koko ajan ja myöhästyjät liittyvät joukkoon, kun ehtivät. Manjana!
2. Suomessa tunnille tullaan – tietenkin! – pukuhuoneen kautta. Vaihdetaan treenivaatteet ja kengät. Espanjassa tunnille kävellään suoraan ulkoa. Ja kyllä: ulkokengissä. Tunnin jälkeen treenivaatteiden päälle vetäistään toppatakki (sitä on säilytetty salin laidalla reppujen kanssa) ja lampsitaan suorilta ulos. Hasta luego!
3. Espanjassa kun joku kurkkii avoimesta zumba-tunnin ovesta, hänelle huudellaan ja häntä houkutellaan liittymään tanssiin mukaan. Usein katselijat – myös miehet – saadaan mukaan sheikkaamaan. Mitä enemmän pihalla, sitä todennäköisemmin ovikurkistelija ohjataan eturiviin. Guapa!
4. Espanjassa perusoletuksena on, että jokainen osaa Macarenan. Heeeey Macarena!
5. Espanjassa toinen zumbaaja voi pokkana tulla suoraan eteesi kolmen sentin päähän ja alkaa hytkyttää siinä. Suomalaisiin ”yksityisyysväleihin” tottunut saattaa kerta toisensa jälkeen menettää paikkansa jollekin, joka tulee vaan siihen. Vieruskaveri voi tulla sinuun fyysisesti ihan kiinni (hikiseen) ihoon, vaikka tilaa olisi. Vaikka kuinka pönöttäisi ajoissa (ha! ihan kun sillä olisi jotain merkitystä) hyvällä näkyvyydellä ohjaajan katsoen, saattaa ensimmäisen 15 minuutin jälkeen löytää itsensä ajautuneen muita väistellen takariviin, jossa ei näe vilaustakaan ohjaajasta sheikaavien ja huutavien espanjalaisten takaa. Kerta toisensa jälkeen. Madre mia!
Paikanvaltausta (graah miten se onkin ärsyttävää!) tapahtuu toki Suomessakin, mutta Espanjassa ollaan jotenkin ihan nextillä levelillä tän kanssa.
PLUS YKSI:
Suomessa ei varmasti pidettäisi kovinkaan soveliaana, että jumppasalin miestyöntekijät saapuvat sankoin joukoin oviaukkoon huutelemaan ja vislailemaan pahimpiin parhaisiin sheikkausbiiseihin. Suomessa ovelta esitetyt vislailut johtaisivat vähintäänkin some-kohuun, kun taas Espanjassa naiset kiljuvat takaisin ja sheikkaavat vielä viisi kertaa kovempaa. Arriba!
Terhi
3.3.2017 at 10:30Kuulostaa loistavalta! Mäkin haluan zumbata Espanjassa!
krista
3.3.2017 at 17:23Kivaa on! Niin Espanjassa kuin Suomessakin!
Puumis
3.3.2017 at 10:37Mä omasta tilasta tarkkana, yleisillä paikoilla huomiota pakoilevana ja (selvinpäin) epävarmana tanssijana saisin tosta varmaan elinikäiset traumat :D
krista
3.3.2017 at 17:27Mulla on saattanut olla hyvä tsägä, mutta kaikilla zumba-tunneilla, missä itse oon käynyt, on ollut ihanan rento ja ”suorituspaineeton” fiilis. Kaikki tekevät omalla tyylillään – ja kun kuitenkin näyttää typerältä (mä ainakin) zumbatessaan, niin siinä on sellainen mahtava ”antaa mennä vaan, TÄYSILLÄ” -tunne. Sekin on ollut kivaa, että niin täällä Espanjassa kuin Suomessakin on kaikilla mun käymillä zumbatunneilla ollut porukkaa parikymppisistä kuuskymppisiin. Kaikenlaisia kuntoja, painoja ja tyylejä. Ja itse asiassa ne tädit vetää kovimpaa!
–
Suosittelen kokeilemaan! Et varmasti saa traumoja!
krista
3.3.2017 at 18:09Ahhhahahaha paitsi tähän liittyen tuli just äsken sopivasti tällainen vastaan: https://fokit.files.wordpress.com/2011/03/taantuma279.jpg
NelliL
3.3.2017 at 10:43Zumba on kivaa. Ainut kritiikki minkä annan niin samba nupé tehdään lähes poikkeuksetta ihan väärin :/ Sambistana tämän huomaa aina :D
Puumis: Ei kannata saada traumoja, tärkeintä on, että on kivaa se että menee eri tahdissa tai toinen jalka jää toisen varjoon ei haittaa. Vaikka mä nyt räpätinkin tuosta nupésta :D
krista
3.3.2017 at 17:29No niin ja nyt täytyy googlata samba nupé :)
–
Täällä muuten ”jazzkädet” tai miksi kutsutaankin tehdään IHAN varmasti (lue: mun varmuudella eli luotetavuus 50-50) eri päin kuin Suomessa! Mulla ei ole ikinä ollut niiden kanssa Suomessa ongelmia, mutta nyt huomaan aina laittavani kädet eri suuntaan kuin muut!
JH
3.3.2017 at 11:28Tuo ”ovi menee lukkoon!”-kommentointi kuulostaa melko tutulta, ettei vaan ois ollut eräs nimeltämainitsematon Unisport kyseessä? ;) Kerran ohjaaja selitti bodypumpin yhteydessä, että tämä on turvatoimenpide: ettei vaan kukaan satuttaisi itseään kun puikkelehtii heiluvien painojen välissä… Ymmärtäväisellä mielellä näen jonkun pointin bodypumpin tapauksessa, mutta että Zumbassa… Mistäs siinä saa iskuja, heiluvasta lantiosta?!
Sinis
3.3.2017 at 13:25Mä oon kyllä niin iloinen että Elixiallekin on tullut tämä että ovet lukitaan kun tunti alkaa! Haluan keskittyä omaan treeniin (olenhan siitä maksanut) ja se on TODELLA ärsyttävää kun homma tai keskittyminen väkisillä katkeaa enemmän tai vähemmän, kun joku könyää sisään myöhässä. Se on kunnioitusta muita treenaajia kohtaan olla ajoissa!
krista
3.3.2017 at 17:33Musta tuntuu, että tätä on ollut useammassakin paikassa, ehkä jopa kaikissa paikoissa Suomessa :) Unisportillakin oon käynyt, mutta Elixiassa nykyisin itse käyn Suomessa :)
Torey
3.3.2017 at 12:59Oooi toi ois niin siistiä! Espanjasta tarvitaan vaikutteita Suomeen!
krista
3.3.2017 at 17:35Kyllä, monessa asiassa (mukaan lukien yleinen elämänilo!) voisi todellakin ottaa oppia! Sit jotkut asiat on tietysti Suomessa ihailtavaa, kuten kaikkien asioiden sujuminen. Se on tää rentouden toinen puoli :) Mutta lopulta asiat kyllä aina järjestyy, ei vaan sillä tahdilla kuin suomalainen toivoo :)
Katariina
3.3.2017 at 14:04Kuulostaa italialaiselta meiningilta… taalla jos myohastyt niin hyppaat mukaan vaan,ei opetus siita karsi, eika keskeydy. Tarkoitus on viihtya, eika ajatella tiukkapipoisesti”p*****e mina olen tasta tunnista maksanut eika minua saa hairita” Rilassati! Elama on kivempaa kun nipottaa vahemman! (Ehka olen asunut liian kauan Italiassa?)🤔
krista
3.3.2017 at 17:45Tää on just se asenne täälläkin! Mulle itselle tää kans sopii hyvin perusluonteeseen – sit taas toisaalta huomaa, että monet suomalaiset tavat ja käytännöt (kuten se ovien kiinni laittaminen) on juurtunut itseen niin syvään, että joku niin yksinkertainen juttu kuin auki oleva ovi tuntuu täällä erilaiselta :) Mutta totta: täällä jossain sellainen juttu kuin zumba-tunti on tarkoitettu nauttimiseen ja hauskanpitoon, ei siellä nipoteta :)
Tilde
3.3.2017 at 20:52Ihanaa, että olet saanut otettua omaa aikaa (edes sen 10 kertaa)! Se tekee niiii-in hyvää :)
krista
3.3.2017 at 20:58Kyllä – tuo jumppakortti on muuten samalla todiste siitä, että kymmenen kertaa olen poistunut ulkomaailman IHAN YKSIN! Lisäksi oon käynyt kaksi kertaa espanjan-kurssilla ja tänään just ystävän kanssa Malagassa. Ja olo on näistäkin ihan eri kuin silloin, kun tajusin, että en ole ollut yksin tyylin hetkeäkään! Ihan hassua, että en tajunnut heti alkaa esimerkiksi tuota zumba-harrastusta täällä!
Salla
3.3.2017 at 21:48Kirjoittamasi tekstin perusteella olen hyvin onnellinen, että asun Suomessa ja saan käydä suomalaisilla zumbatunneilla :D Olen sitten ehkä tiukkapipo, mutta kyllä minua rassaisi tuollainen viheltely (tulisi se sitten miehiltä tai naisilta) jostain salin ovelta. Kun seksuaalista häirintää kokee jo julkisilla paikoilla ja julkisessa liikenteessä, jättäisin sen mieluusti pois liikuntaa harrastaessani En ole sinne mennyt huomiota hakemaan, vaan saamaan hien pintaan. Mutta kuten sanoin, olen tämän kanssa tiukka :)
krista
4.3.2017 at 11:00Joo tätä on kyllä jännä ajatella: Suomen-kontekstissa ihan ehdottomasti olisin sitä mieltä, että vislailu naisten zumbatunnin perään olisi sopimatonta. Todellakin rassaisi. Mutta sitten täällä se tuntuu ihan eri jutulta. Oisko siinä sitten se, että miten naiset siihen suhtautuvat eli että sitä ei koeta (ainakaan näytetä) sopimattomana vaan siihen suhtaudutaan ikään kuin tervetulleena kannustuksena ja oikein ”rehvastellaan” takaisin.
–
Voiskohan se seksuaalisen häirinnän raja olla sitten siinä, että onko toisen toiminta toivottua vai ei…? Vaikka tyyliin tanssilattialla ravintolassa. Jos vastakkaisen sukupuolen edustaja tulee mukaan sheikkaustanssiin niin, että se on toivottu tulija, se ei ole seksuaalista häirintää vaan hauskapitoa. Mutta jos samassa tilanteessa vastakkainen sukupuoli tulee ei-toivotusti (ja vaikka tarttuu kiinni), se ehdottomasti on häirintää. Tässä se raja tuntuu ihan selkeältä, mutta ehkä se on samaan tapaan tuossa zumba-casessakin…?
Milla / Periaatteen Nainen
4.3.2017 at 08:40Varmaan pakko mennä kokeilemaan se espanjalainen zumba :D. Kaikkeen kyllä siedättyy. Mullehan Suomessa oli pitkään ihan elinehto päästä pumppiin ja balanceen ja powersteppiin, mutta Espanjan reissuilla ne on jääneet. Olen kuullut, että esim. bodypumpeissa Espanjassa ei oo niin just jättää joku biisi välissä (”hei ettehän tekään tykkää tehdä näitä ojentajia, joo, annetaan niiden nyt olla…”) ja yleensä mennään ihan minimipainoilla. Toisaalta rennompi suhtautuminen urheiluun ja kanssaurheilijoihin on aika hauskaa, mutta ei se oikein sovi suomalaiselle suorittajaluonteelle.
Westend Mum
4.3.2017 at 09:49Hauskoja eroja :)
http://westendmum.fi
Satu - Rauharentola
5.3.2017 at 05:42Miksi elämän pitäisikään olla niin tiukkapipoista 😂? Go Espanja!
Laurasss
6.3.2017 at 21:07Haha, ihan huippu postaus! Voi vitsi :——–D