Jokin aika sitten Kahdet rillit huurussa -blogin Sillypäänts listasi 5+1 asiaa, jotka toisen lapsen kanssa ovat toisin – ja vähän myöhemmin myös mm. Kahvittelija teki oman listauksensa.
Heh välillä tuntuu, että kaikki on toisen lapsen kanssa on toisin. Mutta jos viiteen (plus yhteen) rajataan, niin…
Meidän viisi plus yksi kuuluvat näin:
1. Hyvästi, huoliöverit
Okei, okei – osan ensimmäisen lapsen huoliövereistä aion kyllä sujuvasti pistää sen piikkiin, että Silva-vauva oli keskonen, jolla ihan oikeasti oli mm. hengityskatkoksia ja isompi tajuttomuuskohtaus. Mutta ”oikeiden” huolien lisäksi (kröhöm) saatoin kenties hieman huolikilaroida jostain (kröhöm) epäolennaisestakin. Kuten vaikkapa siitä, että apua en voi harjoittaa vauvan kanssa riittävän paljon varhaista vuorovaikutusta, koska vauva nukkuu niin paljon.
Jepjep.
Toisen kanssa ote on ollut kaikenkaikkiaan rennompi. Lue: turhalle huolelle ei yksinkertaisesti olisi ollut edes aikaa. Kun yhden vauvanmurmelin on saanut kasvamaan iloiseksi 2-vuotiaaksi asti, voi vähän luottavaisemmin mielin ajatella, että ehkä se seuraavankin kanssa onnistuu.
Vauva numero 1
2. Hygieniaromahdus
Nojoo, tässäkin voi isoilta osin vedota esikoisen keskosuuteen.
Mutta esimerkiksi Silvan ollessa lattiallapötkötysikäinen, hän makoili puutalon olohuoneessa viltillä. Jonka alla oli alusviltti. Että siis se varsinainen päällysviltti ei olisi mahdollisesti likaista mattoa vasten – luonnollisesti. Molempiin viltteihin oli totta kai huolella merkitty, että kumpi puoli kuuluu päälle ja kumpi alle.
Silvan hoitopöytä näytti silloin tältä. On hyvin vaikea muistaa, mihin noita kaikkia tarvikkeita tarvittiin.
3. Tuijotellaan tässä toisiamme silmiin ja jokellellaan hiljaa
Joo ei tuijotella. J*mankauta mikä täysaction päällä aamusta iltaan. Ja vauva on alusta asti kai tajunnut, että saadakseen huomiota, sitä täytyy vaatia ”nollasta sataan” -henkisesti täysillä. ”GRÄÄÄÄÄÄÄÄ mä oon täällä, älkää nyt herrajumala mua tänne yksin jättäkö!!!!”
”Ei jätetä, ei jätetä, oota kulta pieni mä laitan ton isosiskon potalle ja otan ruoan mikrosta ja apua ulkona sataa ja vaunut pitää nostaa sisälle ja voi v*u nyt ne on taas läpimärät kulta odota odota odota älä huuda kulta pieni kulta pieni kulta pieni!”
Tästä en ole ylpeä enkä iloinen. Kaksi pientä lasta, kahdet tarpeet. Yksi aikuinen arkisin kotona. Huokaus. Mutta silti: pidämme kuitenkin tärkeänä, että molemmat lapset saavat jonkin verran rauhallista, kahdenkeskeistä aikaa sekä äidin että isin kanssa (ja jopa molempien yhtä aikaa). Sen eteen täytyy kuitenkin ihan nähdä vaivaa, se ei tapahdu niin automaattisesti kuin ennen.
4. Korvikejoustot
Silvalle ei annettu korviketta (muistaakseni) kertaakaan kuuden ensimmäisen täysimetyskuukauden aikana. Poissaolojeni ajaksi pumppasin maitoa, ja tallettelin sitä mittavat määrät myös pakkaseen.
Tällä kertaa en ole käyttänyt aikaa (jota minulla ei ole ollut) pumppaamiseen vaan olemme surutta leikanneet korviketötsän auki tarvittaessa – ehkä kerran viikossa. Toisaalta imetysaikaan poissa kotoa oleminen on tuntunut tällä kertaa jotenkin ”oikeutetummalta”; useimmiten olen silloin viettämässä Silvan kanssa laatuaikaa kaksistaan.
5. Vaikeaa tämä vauvanhoito
Oikeasti. Silvan kanssa saatoin esimerkiksi kuluttaa jollain ihmeellisellä tavalla puoli tuntia hoitopöydän äärellä vaipan vaihtamiseen. ”Meneväthän ne poimut nyt varmasti oikein?” Seelan vaippa vaihdetaan viidessä sekunnissa ihanmissävaan. Heh ja vaipparoskis? Likavaipat käärin rullalle ja dumppaan johonkin kulmaan parempia aikoja (lue: isiä) odottamaan.
Vauva numero 2
+1: Luonnollinen viriketulva
Mitä se toinen vauva sitten saa, mitä ensimmäisellä ei ollut…? Valtavan suuren, isosiskon aikaansaaman viriketulvan. Voi vau.
Seela on isosiskon suurin fani – ei hitsi tolla siskolla on muuten ne kaikkein mielenkiintoisimmat leikit ja paras meno. Vauva on tyytyväisimmillään isosiskon meininkejä seurailemassa. Oi sitä pienien jalkojen ja käsien viuhtomista, kun isomman menoihin pitäisi päästä jo nyt mukaan. ”Mitä se tekee? Mitä tämä on? Mitä täällä tapahtuu? Oioijoijoi mikä ihana ihana olento tuo isosisko!”
Tilia kirjautumatta (Ei varmistettu)
12.9.2014 at 12:57Tuo vika on niin kiva, meilläkään kuopusta ei vauvana tarvinnut viihdyttää ollenkaan, kun riitti vaan, että saa esikoisen touhuja seurata. Välillä oli melkein huono omatunto, että sylittelyä tuli paljon vähemmän kuin esikoisen kanssa. Ja siitä ne leikit sitten lähtikin itsenäisesti pyörimään ilman että aikuisen tarvitsisi olla koko ajan mukana tai käden ulottuvilla. Esikoinen ei viihtynyt ekoina vuosina yksin leikeissä yhtään, aina piti olla aikuisen maistamassa keitoksia ja rakentamassa palikoilla jne. Nyt ei kun roikut netissä päivät pitkät ja muksut leikkii keskenään! :)
Kristaliina
12.9.2014 at 14:18Ööö tota voisin klikata aika monta sydäntykkäystä tuolle viimeiselle lauseelle :D
Kahvittelija
12.9.2014 at 14:43Hih, vaikka mainitsin omassa listauksessani, etten samalla tavalla enää huolehdi turhista kuten esikoisen kohdalla (ja tämä on ihan totta) niin tuohon ykköskohdan varhaisen vuorovaikutuksen vähyyden murehtimiseen olen syyllistynyt ekoina viikkoina ja nimenomaan siitä syystä, että vauva nukkui niin paljon…se oli kyllä ihan järjetöntä turhasta stressaamista! Ei kai se nyt nukkuessaan mitään muuta kaipaa :) Täytyy kyllä myöntää, että murehdin sitä vähän nytkin, siitä syystä, ettei aika vain yksinkertaisesti riitä, kun on tosiaan sitä actionia kaiken aikaa. Mutta mä olen lohduttautunut tuolla sun bonuskohdalla eli isosiskon tuomalla viriketulvalla :)
Ihan vakavasti sanottuna, mun pitäisi jotenkin päästä sen yli, etten syyllisty ja murehdi sitä, ettei kuopukselle riitä niin paljon syliä ja huomiota kuin esikoiselle. Onhan se ihan luonnollista, että se homma menee näin, mutta mulla on siitä välillä niin paha mieli. :/
Vierailija (Ei varmistettu)
12.9.2014 at 17:35Joo, vauvana ei ehdi kuopuksen kanssa olla yhtä paljon, kun esikoisen, mutta sitten kun kuopus on samanikäinen, kun esikoinen just nyt, niin silloin sille kuopukselle on enemmän aikaa kun esikoiselle just nyt. Eihän se tavallaan reilua ole, mutta sellaista se elämä on :D
Hebs (Ei varmistettu)
12.9.2014 at 16:09Onpa kiva muuten kuulla positiivisia huomioita yksilapsisesta kaksilapsiseksi perheeksi muuttumisesta!
Meillä ikäeroa lapsille tulee yli viisi vuotta, joten tilanne on varmaan aika erilainen kuin kahden pienen kanssa.
Kiitos kivasta blogista!
Vierailija (Ei varmistettu)
12.9.2014 at 16:22Noinhan se just menee, toisen kanssa ei ole aikaa niinkuin ensimmäisen kanssa :) (mutta toisaalta hyvä että esikoisten äideillä on se extra aika kun kaikki on uutta ja ihmeellistä ;) ) Jos tuntuu riittämättömältä mietiäitejä joilla on 3-4-5 lasta, sit tuntuu taas helpolta! ;)
Vaunuista niin varo jos säilytät ne ulkona etteivät pääse homehtumaan…! Pienikin kosteus saa aikaan homepilkkuja kankaisiin ja ainakin jos aiotte niitä antaa eteenpäin :P
Kristaliina
12.9.2014 at 16:50Hih joo ensimmäisen kanssa se kaikki aika oli kyllä todellakin tarpeen :)
Meidän vaunut säilytetään aina sisällä meidän eteisessä! Ulkona ne on vain silloin, kun niissä nukutaan (ja muutama hetki sen jälkeen ennen kuin on ehditty nostaa ne sisään). Mutta joo, oon kuullut tosi kurjia tarinoita noista homejutuista etenkin partsilla tai ulkovarastossa (tai tietty ihan ulkona) säilytetyistä vaunuista…
Leluteekin Emilia (Ei varmistettu)
12.9.2014 at 16:35Heh, tutulta kuulostaa, vielä kun meilläkin esikoinen oli keskonen ja kaksoset ihan täysiaikaiset. Mutta toi viimeinen on niin totta, ne on tuijottaneet isosiskoaan niin kuin mitäkin tosi-tv:tä siitä asti kun ovat osanneet katseen kohdistaa. Ja tietysti niillä on vielä toisensa, eli viihdettä riittää. :)
Mäntylän Magdaleena (Ei varmistettu)
12.9.2014 at 21:51Oi kyllä!! Sillä erotuksella että meidän esikoinen ei ollut keskonen ja ikäeroa näillä on 3,5 vuotta, mutta siitä huolimatta komppaan ihan joka ikistä sanaa. Noinhan se menee.
Ja tykkään muutenkin sun blogista ihan hulluna! =)
S&S (Ei varmistettu)
13.9.2014 at 08:51Ihan vaan (ainakin toistaiseksi) yhden lapsen äitinä mietin, et miks kaikki haluaa lapset niin pienellä ikäerolla? :D oma vasta pian vuoden, joten voi olla, että tuo hullu ajatus valtaa vielä minunkin mieleni :P mut ite oon kuullu paljon positiivisia kokemuksia 3-5 v ikäeroista :) itse oon kaksonen, joten on ollu aina kaveri… sitä usein pohtii, onko se ihmisten ”motiivi” :) meillä onneks iso liuta serkkuja kavereina ja muutenki äiti-lapsiverkosto laaja :) tsemppiä kovasti Kristalle ja kohtalotovereille! Onneks on palkitsevaakin, kuten ootte myös painottaneet <3
murina
13.9.2014 at 08:58Jokaisessa ikäerossa on omat hyvät ja huonot puolensa ja tietysti jokaisessa perheessä tuntuu, että just se omien lasten ikäero on ehdottomasti paras, koska se on ainut, mistä on konkreettisesti kokemusta :)
paa (Ei varmistettu)
15.9.2014 at 13:21Mun lapsilla on ikäeroa 1v8kk, ja molemmat on nyt vielä alle 2v ja arki on melkoista showta vielä niin tavallaan just se oli syy miksi halusin pienen ikäeron. Että tämä vauva/pikkulapsiaika ois joskus ohikin eikä alkais aina uudestaan. Itsellekin kun koko ajan tulee ikää lisää niin mieluummin hetkeksi vähän rankempi vaihe kahden pienen kanssa, kuin se vaihtoehto, että kun elämä on jo helpottanut ekan lapsen ollessa jo iso niin koko homma alkaa taas uudestaan vauvan myötä. Lisäksi mielessä on ollut se, että pienellä ikäerolla lapsista ois hyvin seuraa toisilleen. Että tulevaisuudessa mun viihdytyspalveluja kaivataan paljon vähemmän kuin jos olisi vain yksi lapsi tai iso ikäero lapsilla. Miehellä on ikäeroa 7 vuotta kumpaankin sisarukseensa (on siis keskimmäinen) eikä ole kovin läheinen kummankaan kanssa. Toki tuo on myös luonnekysymys. Ja tämä meidän pieni ikäerokin on myös luonnekysymys, esikoinen on ollut rauhallinen ja helppo lapsi. Voi olla että ei oltaisi niin pian ryhdytty uudestaan asialle jos esikoinen olisi ollut haastavampi.
Mutta joo, kaikissa ikäeroissa on omat hyvät ja huonot puolensa. Ja luonto sen lopulta päättää millainen ikäero sitten tulee vaikka itse mitä suunnittelisi.
Miitu (Ei varmistettu)
13.9.2014 at 13:11Komppaan etenkin tuota hygieniaromahdusta. Esikoisen kohdalla vetoan osin myös keskoskorttiin, vaikkei meillä hygienia silloinkaan aivan äärimmilleen pingotettu ollu. Mutta käsiä pesin. Paljon. Samaten pullot ja tutit desinfioitiin jokaisen käyttökerran jälkeen pitkään. Nyt totesin hyvin nopeasti, että omat ponnistelut valuu hukkaan, kun 3-v isosisko on joka tapauksesjatkuvasti hellimässä pikkusiskoa tahmaisilla käsillään. Parempi siis höllätä omaa nutturaa ja yrittää saada 3-v kohdistamaan hellyytensä muualle kuin silmiin ja suuhun.
honeychile
13.9.2014 at 13:14Siks varmaan isosisaruksen, etenkin veljen, olemassaolon on todettu suojaavan allergioilta :)
Miitu (Ei varmistettu)
13.9.2014 at 13:36Jep. Ainakin laajemmassa joukossa. Tiedätkö, onko noissa kontrolloitu myös perintötekijät? Meidän tapauksessa kun ne on sen verta vahvat, että ihme ettei oo muuhun kuin koivun siitepölyyn reagoinu viime keväänä.
Ja siis tarkennuksena, että kyllä se hygieniataso laski reippaasti esikoisen ollessa puolivuotias. On tuoki saanu ”nuolla kengänpohjat”. Ensimmäiset kuukaudet oli vaan itelle suht säikkyjä sen jälkeen, kun sairaalassa oli kasvettu kuus viikkoa alle puolestatoista kilosta kahteen desinfiointiaineiden keskellä ja kotiin lähdettiin sillä ohjeella, että puoli vuotta pitäisi vältellä isompia tapaamisia infektioriskien vuoksi. Senkin puolesta aivan eri tilanne kuin tämän täysiaikaisen kuopuksen kohdalla.
honeychile
13.9.2014 at 15:34Ne on väestötason tutkimuksia, kuten että maaseudulla tai kotieläimen kanssa asuminen yhdistyy matalampaan allergioiden esiintyvyyteen. Eli eivät kerro yksilön riskistä mitään, mutta ovat olleet ns. hygieniahypoteesia tukemassa, eli ”liian puhtaassa” ympäristössä elimistön immuunivasteen kääntyy ulkoisista uhkatekijöistä sisäisiin.
Miitu (Ei varmistettu)
13.9.2014 at 22:19Hmm… Muotoilin kysymyksen ehkä hieman huonosti/epämääräisesti. En tarkoittanut, että tarvitsisi yksilötasolla ennustaa – se on sula mahdottomuus – mutta mietin, onko tutkimuksissa otettu vielä tarkemmin eri taustatekijät huomioon. Maaseutu ja kotieläimet olivat jo tuttu tieto entuudestaan, minkä jatkona sisarus allergioilta suojaavana tekijänä on äärimmäisen looginen. Eli kysymykseni on/oli, että onko tutkittu, säilyykö suojaava vaikutus, jos huomioidaan vaikkapa nyt ne vanhempien allergiat? Vastauksestasi käsittäisin, että tätä ei ole tehty vaan on lähestytty kysymystä yleisemmällä tasolla.
honeychile
14.9.2014 at 08:43En valitettavasti muista tutkimuksen tarkempia asetelmia, mutta noissa isoissa tutkimuksissa harvemmin on tosiaan mahdollista huomioda kaikkia sekoittavia tekijöitä.
Vierailija (Ei varmistettu)
13.9.2014 at 15:49Toisin kuin useimmat, mä en osaa juuri samaistuia näihin. Olin tosi paljon ollut lasten ja ihan pienten vauvojenkin kanssa omieni syntyessä, joten esikoinenkin tuntui ainutlaatuisemmalta odotusaikana kuin syntymänsä jälkeen. Luonteeltanikaan en ole turhaan murehtimiseen taipuvainen niin olen siltä stressiltä säästynyt ja esikoinenkin sai runsaasti virikkeitä sisarusten puutteesta huolimatta, koska olimme vauvan kanssa paljon liikenteessä (kyläilemässä, harrastamassa jne) ihan alusta asti. Bakteerikammokaan ei ole vähääkään mun juttuni, meidän perheen pieni vesilasku johtuu todella siitä, että käsiä pestään lähinnä jos ne ovat näkyvästi likaiset. Mutta silti jokainen lapsi opettaa vanhemmalleen jotain uutta ja jotain tekee aina eri tavalla kuin aiempien kanssa. Ykkönen ja kakkonen meillä oli aika samasta muotista, mutta tämä kolmas on nyt ottanut tehtäväkseen osoittaa että mitä ikinä luulinkaan vauvoista tietäväni, en tiennytkään.
S&S (Ei varmistettu)
13.9.2014 at 21:14Mä oon kans samaa kastia :) Eka vasta taapero, mutta en oo kyl stressannu juuri yhtään noista hygienia asioista, hengittämisestä, kaatumisista tai vuorovaikutuksesta. Tietysti masukivuita yms. stressas, ku mietti johtuuko jostainn mitä ite olin syöny. Ihme kyllä, sillä muuten oon kyl stressierkki :) ehkä sit mulle lapsi on just opettanu hetkessä elämistä ja sitä, että elämä/rakkaus kantaa!
Pingale
13.9.2014 at 16:01Jihuu! Meilläkin on vihdoin päästy elämään kahden lapsen eloa, kun kuopus otti ja syntyi maanantaina ihan häätämättä (rv 41+3). Tuntuu ihan ennenaikaiselta syntymältä, kun odottelin häntä syntyväksi siskonsa lailla vasta rv 42+0 :D Saa nähdä miltä minun listani aikanaan näyttää, mutta uskon aika monen listaamasi asian pitävän paikkansa myös meillä.
Kristaliina
13.9.2014 at 19:26Oi – onnea, onnea, onnea uudesta pikkuisesta! <3