5 x heinäkuussa luettua

Lukukesä 2019!

Tai oikeastaan lukuvuosi 2019, oon niin iloinen! Jos nyt vanhojen postausten perusteella oikein laskin, tämän vuoden aikana olen lukenut jo 24 kirjaa. Ja siis tähän lukuun hyvänä vertailukohtana se, että mun elämässä on ollut aikuisiällä ollut useita vuosia, jolloin en ole lukenut yhtään ainutta kirjaa. Tämä lukemisharrastuksen uusi löytäminen on antanut mulle niii-iiiin paljon!

Rentoutumista, ajattelun aihetta ja omaa aikaa. Ja toki myös parisuhdeaikaa, kas näin:

Heinäkuussa (toki sitä on vielä jäljelläkin muutama päivä, mutta tulkoon postaus vähän etuajassa) luin kaksi ihan hyvää, yhden tosi hyvän ja kaksi erittäin hyvää kirjaa. Tässä taas kootut fiilikset luetuista, ja laitetaanpa vaikka spontaaniin parhausjärjestykseen, paras siis ensin:

1. Kamila Shamsie: Poltetut varjot

Käännös: Kristiina Drews ja Tommi Uschanov

Lähden siis liikkeelle siitä erittäin hyvästä, oikeastaan ihan värisyttävän hyvästä. Ja samalla pakko kertoa, että tämä kirja jäi minulta (vahingossa) melkein lukematta.

Kävin tämän kirjan aloittamisen kanssa varsinaisen sisäisen taistelun. Olin ihan varma, että olen lainannut tämän kirjastosta aikaisemminkin – mutta miksi sitten kirjan sisältö ei vaikuttanut yhtään tutulta? Olinko vaan lainannut ja jättänyt lukematta? Vai aloittanut ja jättänyt kesken? Vai – paratkoon – olenko jopa lukenut kirjan, mutta se oli niin mitäänsanomaton, ettei se jättänyt minkäänlaista muistijälkeä…? Näin mulle käy itse asiassa usein, ha.

Toisen taistelun kävin vielä kirjoittaja Kamila Shamsien kanssa. Hän kirjoittaa periaatteessa minua kiinnostavista aihepiireistä, mutta muistikuvissani joku/jotkut hänen kirjoistaan ovat olleet varsinaista tahkoamista lukemisen kanssa. Viime kesänä jätin kesken tosi potentiaalisen Jumala joka kivessä, koska se vaan… uuuuhhhuhhuh, tahkoaminen on nyt ainoa verbi, jonka keksin. Joel sen tiivisti: kiviäkin kiinnostaa.

Joten: tämä kirja melkein jäi lukematta.

Päätin kuitenkin kokeilla. Luin ensimmäiset 30 sivua enkä muistanut mitään kirjasta. Kunnes, kääk: tän kohdan mä muistan! Oon varmasti lukenut tän kohdan! Sitten on riskianalyysin aika: luenko eteenpäin vai jätänkö tähän. Mitä jos luen puoliväliin ja sit totean, että äh nyt muistankin. Tai muistan, miksi jätin silloin kesken… Riski, riski! Jatkoin kuitenkin lukemista. Onneksi! Koska siitä eteenpäin kaikki kirjassa oli ihan uutta. Ja oi, millaista uutta!

Todennäköisesti siis olin lukenut kirjan alkua, mutta aiemmin jättänyt kesken – syystä jota on vaikea tietää. Koska nyt kirja todellakin iski!

Kirjassa liikutaan kahden perheen elämässä akselilla Nagasaki (vuonna 1945; atomipommi siis), Intian Delhi, Pakistan, Afganistan ja New York – ja tässä loppupäässä ollaan ajassa WTC:n torneihin kohdistuneen terrori-iskun jälkeen. Jälleen kerran – just niin kuin mä kirjoissani tykkään – kirja haastaa ajattelemaan ihmisyyttä, rakkautta ja ystävyyttä ääriolosuhteissa (esimerkiksi atomipommi laskettaneen sellaiseksi), pelossa ja sodassa. Lisäksi tämän kirjan henkilöhahmot ovat jotenkin poikkeuksellisen ihania. Erityisesti tietysti päähenkilö Hiroko, mutta myös muihin henkilöön pääsi jopa rakastumaan.

Kirjan loppuminen tuntui ihan tuskalliselta. Nooouh, en halua tämän loppuvan! Älä nyt hemmetti vie lopeta, kerro lisää!

Lukekaa tämä!

2. Petina Gappah: Muistojen kirja

Käännös: Tero Valkonen

Muistojen kirja, The Book of Memory. Ja kirjan päähenkilö on zimbabwelainen kuolemansellissä istuva albiinonainen nimeltään Memory.

Tykkäsin tosi paljon siitä, miten Memoryn tarina avautui kirjan edetessä. Välillä tuntui, että mukaan oli laitettu liikaa kaikkea, eli kertomus oli (tarkoituksella) epäjohdonmukaista ja pomppivaa, aivan kuin Memory sitä mielestään kaivaisi siinä järjestyksessä, kun jutut nyt vaan sattuvat tulemaan mieleen. Välillä tämä häiritsi enemmän, välillä vähemmän. Mutta tarina – mitä oikein kävi ja miksi? – jaksoi todellakin kiinnostaa, ihan loppumetreille asti.

Erityisesti Zimbabwen vankilaolosuhteiden kuvaukset olivat kiinnostavia- samoin tietysti (niin kuin ”mun” kirjoissa usein) vavisuttava kokemus maailman epätasa-arvoisuudesta ja epäoikeudenmukaisuudesta. Epätoivoinen tämä kirja ei kuitenkaan ollut.

Vahva suositus tällekin!

3. Cecilia Samartin: Nora & Alicia

Käännös: Tiina Sjelvgren

Olisinkohan nyt lukenut Samartinin kaikki kirjat…? Mofongo on ollut mun mielestä tähän asti paras (siitä täällä), kun taas Peregrino-trilogiasta tykkäsin ja en tykännyt yhtä aikaa, ha. Mutta nyt löytyi Samartinin kirjoista se oma lemppari, tämä Nora & Alicia oli tosi hyvä, ai että.

Etukäteen ajattelin tätä aika hömppäisenä – kirja kertoo kuubalaisten serkusten Noran & Alician elämästä, kun Castro ottaa vallan ja osa suvusta (Noran perhe) pakenee Yhdysvaltoihin. Jokin, ehkä kansi ja takatekstit, sai höttöisyyssterotypiat nousemaan pintaan, mutta kirja olikin sitten yllättävänkin syvällinen ihmiskuvausten tasolla. Samoin historiallinen ulottuvuus tuntui aidolta ja avasi mahtavasti Kuuban kurjistumisen tragediaa.

Ihmiskohtaloiden kautta, just the way I like it.

Myös tälle iso suositus kesälukemiseksi. Oli vähän riipivä toki, mutta ei niin ahdistava, että herkemmän kannattaisi sen takia väliin jättää.

4. Mikael Bergstrand: Delhin kauneimmat kädet

Käännös: Sanna Manninen

No sitten vähän keveämpään osastoon. Oikestaan tämän postausten kirjojen järjestys on näköjään paitsi (mun mielestä) parhausjärjestys, myös ”raskausjärjestys” painavimmista keveämpiin.

Eli Delhin kauneimmat kädet, Bergsrandin Intia-trilogian eka kirja. Luen näitä trilogioita näköjään usein vähän epäjärjestyksessä, kolmannen eli Omenalaakson gurun luin itse ensimmäiseksi, siitä täällä.

Omenalaakson gurussa minua jonkin verran ärsytti intialaispäähenkilö Yogin sterotyyppinen esittäminen; jotenkin se alkoi vaikuttaa jopa rasistiselta. Jännä kyllä, tässä eka osassa se ei hyppinyt niin paljon silmille. Johtuneeko siitä, että tässä liikuttiin Intiassa, kun taas kolmannessa kirjassa tapahtumat sijoittuvat suurimmaksi osaksi Ruotsiin ja Yogin kaikki eleet peilautuivat vasten kaikkea… no, ruotsalaisuutta. Ehkä kirjailija viimeisessä osassa oli vienyt Yogin eleiden ja olemuksen liiottelua vähän pidemmälle kuin tässä ekassa?

Delhin kauneimmat kädet oli viihdyttävä ja hauska. Ööö mitäs muuta siitä sanoisin? Tämä ”en keksi mitään sanottavaa” -efekti nyt ehkä kertoo enemmän kuin tuhat sanaa, hah. Ei siis mitenkään vahvahduttava, mutta hyvää luettavaa. Kaavoihinsa kangistuneen keski-ikäisen ruotsalaismiehen matka Intiaan ja ystävystyminen Yogi-nimisen intialaismiehen kanssa. Ja kaikkea sellaista… …hauskaa sattumusta matkalla.

Hyvän mielen kirjallisuutta, tämä tosiaan kuvaa kirjaa ehkä parhaiten.

5. Lucinda Riley: Varjon sisar

Käännös: Hilkka Pekkanen

Ajatella: mähän en edes kovin paljon tykännyt Seitsemän sisarta -kirjasarjan avauskirjasta. Mutta nyt olen lukenut näitä yli 700-sivuisia tiiliskiviä jo kolme, ja luen kyllä taas seuraavankin, kun se ilmestyy.

Nimesin eka kirjan ”luksuspornoksi” – ei siis niin, että siinä olisi pornoa, vaan siksi, että kirjassa hekumoitiin mun makuun aivan liikaa päähenkilöperheen (seitsemän sisarta siis, tai oikeastaan kuusi) varallisuudella. En ole vaan tottunut sellaisiin kirjoihin ja ”mun tavallisen kirjamaun” rinnalla tämä tuntui jotenkin… …jopa vastenmieliseltä. En ole kovin kiinnostunut rikkaiden ihmisten asioista, ha.

Nyt kolmannen kirjan kohdalla huomasin, että olen ehkä päässyt tuosta antipatiastani yli, tai sitten vain tottunut siihen. Osaan ikään kuin suhtautua siihen, että mistään ei ole puute.

Varjon sisar kertoo kolmannen sisaren, Tähden tarinan. Ja se sijoittuu Englantiin. Ympäristö sinänsä ei minulle ole se kiehtovin, mutta niinpä vaan tämä kirja sai taas tällaisen vähän skeptisemmänkin lukijan mukaansa – ja totta kai lukiessa googlailemaan, että ketkä näistä kirjan hahmoista ovat todellisia historiallisia henkilöitä ja ketkä eivät.

Koska vaikka tämä kirjasarja onkin ”ei mun genreä”, toisaalta tämän historiallisen ulottuvuuden ansiosta en voi jättää tätä kesken. Joten kyllä: odotan seuraavan käännöksen julkaisua innolla. Olikohan niin, että nyt syksyllä se ilmestyy…? Pääsen sitten taas kirjastossa varussijalle 539, jos hyvä tsägä käy.

Huh, tässä siis taas tämän kuukauden viisi kirjaa! Oliko tuttuja, tai kuulostiko joku kiinnostavalta – aiotko lukea?

6