1. Valvoin sunnuntai-iltana liian myöhään lukien ”ihan vähän vaan vielä” -kirjaa.
(Lasketaan maanantain virheeksi, koska nukkumaanmenoaikana oli jo maanantai)
2. Kirjoitin asiakkalle viestin, jonka virheessä oli kirjoitusvirhe.
4. Pahoittelin asiaa pyytämällä antaaksi maantaihäsellystä.
5. Googlasin lapsille tanssitunteja ja löysin tosi kivan. Chicagosta.
Lisää kahvia. Ja kyllä, taustalla oleva keltainen lipare on pysäköintisakko.
+ 1: Tämä postaus.
20
Enski
16.9.2019 at 14:55Heh, lisäksi sulta puuttuu kohta 3. 😉 Ja ihan en myöskään tiedä mitä tarkoittaa viestin virheessä oleva kirjoitusvirhe. Mutta onneksi me ollaan ihmisiä joille sattuu virheitä ja mokia. Ei ois kivaa jos kaikki ois koneita!
krista
16.9.2019 at 15:40Ne oli just niitä maanantaivirheitä :D Bongasit kaksi, vielä yksi joukossa :)
Enski
16.9.2019 at 14:58Hmm, tulikohan kommenttini perille, vai jäikö matkalle? Toistan siis, sulta taitaa puuttua kohta 3. 😉 ja toista kohtaa en ihan ymmärrä, kuinka viestin virheessä on kirjoitusvirhe? Mutta kaikki ollaan ihmisiä, virheet loppupeleissä tekevät päivästä erilaisen. Ei ois kivaa jos kaikki ois täydellisiä koneita :)
krista
16.9.2019 at 15:43Perille tuli (ei ollut edes roskapostikansiossa, joskus jää sinne jumiin), mutta joskus ei näy heti itselle kommentoijalle, vaikka muille näkyy! Ne on sit varmaan tän julkaisujärjestelmän virheitä :)
–
Ja just näin, virheiden tekeminen on just sitä, mikä tekee ihmisistä inhimillisiä, siksi virheitä ei kannata mun mielestä edes yrittää peittää. Nämähän oli kaikki sellaisia ihan miniminivirheitä, vähän hauskempia mokia mulla on ollut joskus aiemmassa blogipostauksessa täällä: https://www.puutalobaby.fi/5-1-mokaa/
Anna A
17.9.2019 at 15:36Häsellys, sähellys..
Mä niin samaistun tuohon 1. kohtaan! Lukeminen on vaarallista ja addiktoivaa. Ja kun sitä saa yleensä suorittaa vain lasten nukkuessa mikä tarkoittaa omassa sängyssä nukkumaanmenoaikaan, niin todella helposti (usein) huomaa, että ollaan seuraavan päivän puolella tukevasti ja herätykseen liian vähän aikaa. Julmaa!