Tasan viikko sitten lähti lapsen ilmoittautuminen kouluun. Kouluvalinnan (meillä helppo, eli oma lähikoulu) lisäksi siellä tehtiin myös toinen valinta: A1, eli ensimmäiseltä luokalta alkava yhteinen kieli.
Rastitin hakemusta tehdessä automaattisesti englannin – totta kai – enkä oikeastaan edes ajatellut muuta. Sen verran kuitenkin huvittelumielessä vilkaisin, että harmi kyllä omalla lähikoululla ei ollut espanjaa tarjolla. Muuten se olisi voinut olla mahdollinen.
Sitten vasta myöhemmin aloimme Joelin kanssa jutella.
Joel on lukenut ensimmäisenä vieraana kielenään ranskan. TÄH? Mulle ihan tuntematon juttu; mun aikana kaikilla alkoi englanti kolmannella, ruotsi seitsemännellä, ja lisäksi otin valinnaisaineeksi saksan kielen kahdeksannelta luokalta alkaen. Mutta että se ensimmäinen vieras kieli olisikin jotain muuta kuin englanti….? En ollut sitä oikestaan tullut ajatelleksikaan.
Juttelun jälkeen teimme sitten (mulle) yllättävän vedon. Pari päivää ilmoittautumisen jälkeen kirjauduimme takaisin järjestelmään, ja vaihdoimme lapsen A1-kieleksi…
…ranskan.
Valinta on sitova koko perusopetuksen ajaksi. A1-kieltä opetetaan (käsittääkseni eniten leikkien) kaksi tuntia viikossa ensimmäisellä ja toisella vuosiluokalla.
Ranskan?
Taustalle vielä kerrottakoon (oon tän tainnut kertoa ennenkin), että mun oma ranskan opiskelu oli aika traumaattinen. Aloitin sen yliopiston kielikeskuksella ensimmäisenä yliopisto-opiskeluvuotenani. Olin pihalla kuin lumiukko. Tipahdin heti alkuun kelkasta. Opettaja sanoi sivunumeron ja tehtävänumeron ranskaksi – ja kun minä en ollut vielä ”ehtinyt” opetella edes niitä numeroita. Ääntäminen oli mun suulle mahdotonta. Nolotti. Moni oli siellä alkeistunnilla, mutta lukenut ranskaa aiemmin lukiossa, joten heille opetus oli aivan helppoa ja tahtikin otettiin varmaan siitä.
Kerran eräällä tunnilla tehtäviä tehtiin järjestyksessä niin, että jokaisen piti vastata vuorotellen ääneen. Iso ja synkkä luokka jossain kielikeskuksen uumenissa, vastausvuoro lähestyi uhkaavasti. Muut osasivat, siltä ainakin tuntui. Tajusin, että en edes tiedä, mitä siinä tehtävässä pitää tehdä. Pomppasin ylös penkistäni ja teeskentelin, että olin juuri saanut kännykkääni jotain kiireistä. Keräsin suurieleisesti tavarani ja pahoittelin, säntäsin ulos luokasta. Menin vessaan vetämään henkeä.
En enää koskaan palannut ranskan tunnille.
Että silleen.
Ranskan?
Perusteet. Koska Joel sanoi, että se on hyvä idea. Ehkäpä ensimmäisenä se, että englantia tulee siis sen verran joka tuutista, että sen lapsi kyllä oppii. Neljännellä luokalla voi aloittaa valinnaisaineena A2-kielen, joka voi olla englanti, tai sitten kuudennella luokalla B1-kielenä englannin.
Ranskan kielen oppiminen voi antaa myös hyvää pohjaa muille romaanisille kielille. Esimerkiksi Joel on täällä oppinut kommunikoimaan espanjaksi supernopeasti ranska-pohjaltaan. Usein arvaillen (joskus väärinkin), mutta sanat myös jäävät mieleen näköjään helposti. Toki varmaan kysymys ”kielipäästäkin”.
Ranskan ääntäminen oli mulle tosiaan ihan hepreaa (mulle sen sanonnan pitäisi kuulua ”ihan ranskaa”). Kenties lapsena opittuna sen omaksuu helpommin?
Tuntuu toki erikoiselta, että ensi syksystä alkaen lapsi alkaa opetella kieltä, jota minä en osaa. Yhtään. Onneksi Joel osaa, ja ehkäpä minäkin voisin salaa lapsen tahdissa vähän opetella…? Pääsisinköhän samalla irti ranska-traumoistani…?
Onko kukaan muu teistä valinnut lapsen A1-kieleksi jonkin muun kuin englannin?
PS. Tällä hetkellä lapset muuten käyvät ”leikkien espanjaa” -kerhoa täällä Espanjassa ja ovat tosi kiinnostuneita espanjan kielestä. Harmi kyllä espanjaa ei kuitenkaan ollut meidän lähikoulussa valittavana A1-kieleksi.
27
Miitu
15.1.2019 at 07:04Mä haluaisin kuulla tästä erilaisten oppijoiden (koko skaala) kokemuksia, minkä lisäksi haluaisin päästä seuraamaan, miten toi varhennettu kielten opetus käytännössä toteutetaan. Jos opetus oikeasti tapahtuu leikkien ja esim. sanahahmot pidetään kaukana, niin sinänsä kuulostaa hyvältä ja sopii varmasti useimmille. Silti 2. luokka kuulostais omaan korvaan paremmalta kuin 1. luokka ihan sillä, että annettais aikaa oppia ja vakiinnuttaa tätä omaa kirjain-äännemaailmaa etenkin niille, joilla prosessi on hitaampi ja haastavampi. Lukemaanoppiminen on useimmille kuitenkin 1. luokan ”se juttu”, joten en lähtisi sitä prosessia sotkemaan. Ainakaan oletusarvoisesti kaikkien kohdalla.
.
Tai ehkä tää näkemys juontuu esikoisen ei-niin-mallikkaasta enkkukerhosta, joka lopetettiin ensimmäisen kauden jälkeen. Leikeistä kyllä puhuttiin, mutta joka kerta lapsi palasi mukanaan sotkuisesti väritetty (okei tämä lapsen piikkiin) väritetty kuva, jossa oli sanoja englanniksi. Ei ihan toiminu juuri lukemaan oppineelle ”Kato äiti, tässä lukee animals!” ”No niinpä lukee. Mitä se tarkoittaa?” ”En mä tiedä.” Ei opittu englannin äännemaailma, opittiin rallienglantia, kun mukula sovelsi juuri oppimaansa (lähes) 100-prosenttista kirjain-äännevastaavuutta englantiin. Nyt kun lukutaito alkaa olla sujuvaa, on englannin oikea ääntäminen ja sanat alkaneet kiinnostaa aivan eri lailla.
Mansikka
15.1.2019 at 21:54Samanlaisia mietteitä myös täällä ensimmäisellä luokalla alkavasta vieraiden kielten opiskelusta. Suurimmalle osalle tämä tuskin tuottaa mitään isompia ongelmia, vaan saattaa osua hyvään herkkyysvaiheeseen, mutta sitten on paljon niitä, joilla on erilaisia haasteita ihan oman äidinkielenkin oppimiseen liittyen. Itse antaisin mieluummin oppilaille rauhan aloittaa koulun oman äidinkielensä opiskeluun keskittyen ja toisin vieraan kielen opiskelun mukaan vasta myöhemmin. Mietin myös sitä, mistä ne kaksi viikkotuntia vieraiden kielten opiskeluun on otettu, ts. mitä on jätetty pois..
Myös ensimmäisen vieraan kielen valinta herätti ajatuksia. Jos teillä on kieltenopiskelusta innostunut lapsi, niin valinta aloittaa jollakin muulla kuin englannilla, voi varmasti olla hyvä ratkaisu :) Toisaalta itseäni mietityttää näissä valinnoissa myös sellainen puoli, että sitten lapsen on ikään kuin ”pakko” valita myöhemmin opiskeltavaksi myös englanti, jos haluaa senkin kunnolla oppia, vaikka ei haluaisi arkeensa yhtään ylimääräistä kielten opiskelua. Valintojen sitovuus myös mietityttää, ja mieleeni tuli tästä aiheesta yksi entinen oppilas kutosluokalta, jolle ylimääräisillä saksan tunneilla käyminen oli todella vastenmielistä (ilmeisesti valinta oli ollut pikemminkin vanhempien kuin lapsen oma), eikä hän olisi millään halunnut jatkaa kieltä yläkoulun puolella. En tiedä, kuinka asian kanssa lopulta kävi, mutta muistan, kuinka asiaa pohdin ja mietin, että eihän tällaisessa ole mitään järkeä! :D Toivottavasti teidän tekemä ratkaisu on sellainen, joka on teidän lapselle sopiva läpi peruskoulun! Vahvan ranskankielen taidon ja pohjan muuhun kieltenopiskeluun siitä ainakin varmasti saa :)
P.s. Itse olen käyttänyt aikanaan paljon aikaa ylimääräisten kielten opiskeluun, mm. juurikin ranskan, mutta nyt vanhempana, kun olen huomannut, miten kielitaito useissa kielissä on heikentynyt, kun en ole niitä (erityisesti sitä ranskaa) käyttänyt oikein missään, mielessä on herännyt kriittisiä ajatuksia kieltenopiskelua kohtaan ja olen miettinyt, että olisin voinut ainakin osan siitä ajasta käyttää johonkin muuhunkin :D Sinänsä kyllä olen kokenut, että vieraiden kielten (erityisesti englannin) osaamisesta on ollut elämässä paljon hyötyä :)
Sofia
15.1.2019 at 10:21Meillä lapsilla on A1 kielenä kiina. Ihan hyvin tuntuu menneen ainakin wilmamerkintöjen mukaan. Läksyissä auttamaan musta ei ole tietenkään 😄 Kielen opetukseen kuuluu myös kulttuurin opetusta ja se on musta hyvä lisä.
Valitsin niille kiinan siksi, että koin että kreikan ja venäjän opiskelu teki jotain mun aivoille erilaisen kirjaimiston ansiosta ja ajattelin että kiina olisi hyvä samassa mielessä.
Englannin opettelu lähti musta tosi hyvin käyntiin molemmilla kolmannella luokalla vai milloin se nyt alkoi. Siinä voi toki auttaa ruotsin osaaminen.
Jermia
15.1.2019 at 11:03Aloitin A1 kielenä englannin ja vanhemmat pakottivat ottamaan A2 kieleksi saksan. Tuo englannin ja saksan yhdistelmä sai aikaan sen, etten oppinut kumpaakaan. Kielet sekottuivat keskenään ja vielä tänä päivänäkin olen surkea englannissa.
åpoiuytrewq
15.1.2019 at 12:59Olen todella surkea kaikissa kielissä ja sekös harmittaa. Varsinkin englannin opiskelu on ollut traumaattista ja nytkin minulla roikkuu kandin tutkinnosta pakolliset kieliopinnot, olen 2 kertaa keskeyttänyt sekä englannin että ruotsin kurssit. Minulla alkoi englanti kolmannella luokalla, mutta opettajamme oli ikäloppu harppu, mitään ääntämystä tai mitään ei käyty. Neljännellä luokalla vaihtui eri opettaja englantiin, ja olin jo täysin pudonnut kärryiltä. Aloitin viidennellä saksan ja se sitten meni paljon paremmin, mutta kun seiskalla alkoi ruotsi niin sitten alkoi saksa ja ruotsi mennä iloisesti sekaisin. Lopputuloksena en osaa mitään kieltä kunnolla, pystyn toki lukemaan kirjalisuutta englanniksi mutta seuraan keskusteluita todella hitaasti jne.
Todellakin olisin hyöytynyt kielten aikaisemmasta aloittamisesta. Minulla on kuitenkin ammattimuusikkona hyvä sävelkorva joten kielten intonaation olisin voinut oppia varmasti siinä missä muutkin. Nyt häpeän tankeroaksenttiani joka kerta kun joudun englantia puhumaan. Muutenkin kaikki aivotutkimukset puoltavat sitä, että laulamalla, loruttelemalla ja leikkimällä vieraskin kieli tarttuu alle kouluikäiselle kuin itsestään.
Tilia
15.1.2019 at 13:24Täällä ei ole myöskään A1-vaihtoehtona muuta kuin englanti tarjolla. A2 on alkanut nelosella, jos tulee tarpeeksi haluajia. Olin tosi yllättynyt, että vaikka on 3-4 rinnakkaisluokkaa, silti juuri ja juuri saadaan yksi kieliryhmä kasaan! Useimmat vanhemmat ovat sitä mieltä, että 2 tuntia ”ylimääristä” koulua on liikaa heidän lapselleen. Jotkut jopa kielsivät lapsiltaan vapaaehtoisen kielen opiskelun, vaikka lapsi olisi itse kovasti halunnut! Meidän lapsemme lukee nyt A2-kielenä kieltä, jota kumpikaan vanhemmista ei osaa yhtään. Se ei ollut ykkösvalintamme, mutta otimme sen, kun siihen se ainoa kieliryhmä muodostui. Ei ole kyllä ollut outoa ollenkaan, hyvin lapsi on hommansa hoitanut ja sanoja kuulustellaan, vaikka itse ei niitä osatakaan.
KristaKoo
15.1.2019 at 13:29Just tänään ilmoitin lapsen kouluun, mutta kielivalintaa ei kysytty…
Sen sijaan ensi syksynä tokalle menevä on kielivalinnan edessä. A1-vaihtoehtoja on monia (englanti, ruotsi, saksa, ranska ja venäjä), mutta jos omassa koulussa ei muodostu ryhmää (min.12 oppilasta), joutuu oppilas vaihtamaan koulua sellaiseen, johon ryhmä saadaan. Esikoinen haluaisi valita ruotsin, mutta ei halua koulunvaihtoa…
Tuleva ekaluokkalainenkin haluaisi lukea ruotsia, mutta innostui erityisesti kuultuaan, että B2-kieleksi (8.luokalla alkava) voi meidän kunnassa valita japanin. Toki sitä opetetaan vain yhdessä koulussa, toisella puolella kuntaa, yli 20km päässä. Ja opetetaanko enää vuosien kuluttua.
Mutta joo. Pakottamatta yritän kyllä ohjata lapsiani valitsemaan jonkun muun kuin englannin. On virheellistä ajatella englannin taitoa vieraan kielen osaamisena enää nykymaailmassa, jossa englanti on monen yrityksen konsernin kieli ja jonka osaamista pidetään automaationa. Ja kuten itsekin kirjoitit, sen ehtii oppia myöhemminkin ja sitä tulee joka suunnalta. Muiden kielten opiskeluun kannattaa panostaa.
Anna A
15.1.2019 at 14:06Anteeksi, mutta keskustelu ekaluokan kielivalinnasta sai täällä pohjolan perukoilla mammajoukossa aikaiseksi ihan mahtinaurut :D Samanlaiset, kuin kysymykset kouluvalinnasta, synnytyspaikasta ja muusta meille täysin utopistisesta.
Kun iso osa mun äitiystävistä asuu pääkaupunkiseudulla, niin samoihin aikoihin viime vuonna keskustelua herätti eskari-ilmoittautumiset. Silloin aloin ihmetellä, että miksei täällä siitä ole puhuttu mitään… No kas kummaa, kun täällä asia oli ajankohtainen vasta loppukeväästä :D
Opettajaystävä täällä totesikin, että näin pakollisen esiopetuksen aikana koulussa jo tiedetään ketä sinne on tulossa ja kun valinnanvaraa on se yksi, niin mitään kiirettä ei asialla ole.
—
Sinänsä en ole millään tasolla koko asiaa vastaan, vaan mun mielestä tämä on ihan mahtava mahdollisuus lapsille! Ikävä, että se ei ulotu koko Suomeen.
Näin 80-luvun lapsena mulla itselläni oli tasan nuo samat kielimahdollisuudet/valinnat mitä tuossa kuvailit. Ja muistan, että olin enkun alkaessa 3. luokalla ensimmäiset puolivuotta pihalla kuin lumiukko! Eli ois varmaan ollut helpompaa, jos kieliopinnot olisi aloitettu aikaisemmin.
Multa myös peukutus tuolle espanjankerholle kotiin palattuanne. Lapsilla on uskomaton oppimiskyky, eikä siitä mitään haittaa ole! Meillä mun miehen ja lasten yhteinen kieli on ruotsi. Jopa täällä pohjolan suomenkielisessä ympäristössä myös 3 -vuotias alkaa jo tuottamaan kokonaisia ruotsinkielisiä lauseita!
krista
15.1.2019 at 14:32Tämä on kyllä rikkaus, että tässä blogin kautta tulee juteltua niin erilaisissa ympäristöissä (Suomenkin sisällä, saatikka laajemminkin) asuvien perheiden kanssa! Mutta TOTTA, ei taida kielivalinta kovin olennainen juttu monessakaan paikassa olla…
–
Sun kommentista tuli mieleen sekä positiivisia että negatiivisia piirteitä. Koska siis TOTTA KAI tuntuu eriarvoiselta, että vaikka kieltä ei saa valita kaikkialla samaan tapaan kuin esimerkiksi Helsingissä. Mutta sitten toisaalta… kun kirjoitat, että ”tiedetään, että ketä sinne on tulossa”. Tiedätkö, se kuulostaa mun korvaan aivan ihanalta <3 Nämä valinnan mahdollisuudet ovat rikkaus, mutta toisaalta aiheuttavat myös huolta: mitä valita, minne lapsi päätyy ja kenen kanssa pääsee samalle luokalle ja niin edelleen. Samanaikaisesti Helsingissä sitä jotenkin tuntuu "hukkuvansa massaan", kun taas pienessä paikassa voi tuntea etukäteen vaikkapa opettajansa tai suurimman osan luokkakavereitaan. Helsingissä voi jopa olla, että samalla luokalla ei ole yhtään tuttua... (JAIKS) Että tavallaan läheisyys voi olla myös rikkaus! Ja niin se tosiaan mulla Kuusamossakin aikoinaan oli, tunsin entuudestaan molemmat ala-asteen opettajani ja oli ihana tietää, että kenen luokalle pääsee <3
Meri
15.1.2019 at 15:01Itse olin englantiluokalla. Eli siis kun on musiikki ja kuvispainotteisia niin meillä oli englanti. Aloitettiin jo ekalla luokalla hidas englannin opiskelu (just leikkien ja laulaen) ja olen erittäin kiitollinen siitä. Vannon että hyvän ja hitaan alun takia minun englantini on välillä ollut jopa parempi kun suomi :D Alkuun luulin että olisin kielipää (kun matikassa olen huono) mutta ruotsin tullessa opintoihin totesin että hidas alku oli kaiken A ja Ö.
SannaT
15.1.2019 at 21:37Mulla on omakohtaista kokemusta aiheesta, oma A1-kieleni (alkoi minun kouluaikoinani 3. luokalla) oli juurikin ranska ja englanti sitten vasta A2-kielenä (eli alkoi muistaakseni 5. luokalla). Kyllä englannin altistus kaikkialta on niin huima, että englanti kiilasi nopeasti sujuvuudessaan Ranskan ohi ja kävin sittemmin lukionkin englanniksi ongelmitta. Tästä huolimatta ensin aloitettu ranska jätti kuitenkin sen verran vahvan jäljen, että kymmenen vuoden täyden puhumattomuuden ja altistumattomuuden jälkeen, muutettuamme osittain ranskankieliselle kielialueelle, palasi Ranska muistiin aivan ihmeellistä vauhtia, nopeammin kuin olin edes uskaltanut kuvitella. Omien lasten osalta tämä koulumaailmassa kieltenopoiminen on vielä edessä, mutta elämäntilanteen vuoksi heillä on jo niin laaja kielipohja, että innolla odotan minkä lisämausteen koulun kieliopetusta siihen aikanaan tuo.
Eli minulta ainakin onnittelut ja tsempit kielivalintaan, toivottavasti ryhmä muodostuu!
Elisa
15.1.2019 at 21:40Täällä toinenkin enkun ope nostaa hattua valinnalle. Muiden vieraisen kielten kuin englannin opiskeluhan on Suomessa romahtanut 2000-luvulla verrattuna 90-luvun puoliväliin. Opetuksesta on jouduttu säästämään, jolloin ryhmäkokorajoja on nostettu, jolloin ryhmät ei aina toteudu, joten monissa pakoissa muita kieliä kuin englantia ei enää edes tarjota.
Samalla on levinnyt asenne, että englannilla pärjää kaikkialla, joten muut kielet on turhia. Yläkoulussa taas on vähentyneet valinnaisaineiden tunnit tosi paljon, joten ihan ymmärrettävästi suurin osa valitsee mieluummin vaikka kotitaloutta. Toivottavasti teidän ranskan ryhmä saadaan kasaan!
A
16.1.2019 at 10:24Mua hämmentää yksi juttu tässä keskustelussa, nimittäin se että ”englanti tulee helposti opittua” ja siksi kannattaa ottaa joku muu kieli ekaksi kieleksi. Tämä siksi, että musta englannin oppiminen _hyvin_ ei ole mitenkään helppo juttu. Siis joo arkipäivän tankeroenglanti, se varmasti tulee helposti opittua arjessakin, luki englantia tahi ei (myös mun 70-vuotias äitini joka on lukenut kaksi vuotta lukenut englantia kauppaopistossa nuoruudessaan kykenee kommunikoimaan englanniksi vävynsä kanssa joka ei puhu suomea). Mutta hyvän englannintaidon oppiminen ei ehkä olekaan niin helppoa, kun englanti ei ole erityisen helppo kieli (siis on poikkeusta ja poikkeuksen poikkeusta jne). Huomioiden tämän ja sen että englanti on monelle hyvin tärkeä työelämän kieli nykyään (esim. omassa työssäni tieteen alalla lähes kaikki kommunikaatio tapahtuu englanniksi), niin hyvästä englannintaidosta voi olla paljonkin hyötyä (ja tämä ei tarkoita etteikö monesta muustakin kielestä olisi hyötyä).
—
Oma kielipolkuni sisältää englannin (3. lk), ruotsin (7.lk), saksan (8.lk), näistä kaikista yo-kirjoituksissa laudatur (oisko nyt A-, B, ja C-kielenä silloin käytetyin termein, harkitsin ruotsin kirjoittamista A-kielenä). Lisäksi venäjää (2 vuotta kerhossa ala-asteella), ranskaa (puoli kurssia yliopistossa) ja espanjan (1,5v. opinnot yliopistossa). Näistä ehdottomasti vahvin ja tärkein on englanti, se on läsnä sekä joka päivä työssä (kirjoitettu, puhuttu, kuunneltu) että vapaa-ajassa (luen mm. kirjat englanniksi jos se on ap. kieli). Seuraavaksi vahvin on ruotsi, koska sitäkin kuulee/näkee joka päivä pk-seudulla asuessaan (ruotsi mun musta hyvin helposti opittava kieli), tämä on niin erilaista kun lapsuudessa pohjois-suomessa (ruotsin kielitaito on sellainen että pystyn vaivatta ymmärtämään suomenruotsalaisten kollegoiden puheen, myös työkielenä, luen tarpeeksi sujuvasti että dekkarit menee hyvin juoneen tempautuen, kykenen kirjoittamaan kielioppivirheita vilisevää tekstiä, heikoin on puhuttu ruotsi). Saksan kieli on valitettavan ruosteessa, mutta toisaalta keski-euroopan saksankielisissä maissa on leppoisaa vierailla, kun perusasiat palautuvat helposti mieleen, toisaalta kielen aktiivikäyttöön palauttaminen vaatisi pidemmän oleskelun saksankielisessä maassa. Espanja on sellaisella turistitasolla, eli ruokalistat ja normitervehdykset menee helposti (auttaa myös italiassa), mutta mitään syvällisempää ei pysty juttelemaan. Ranska on käytännössä nollatasolla ja venäjästä muistan ”minun nimeni on…” ja ”noita-akka” ;) Ylipäänsä mun mielestä kielenoppimiseen vaikuttaa eniten jos sitä pystyy arjessa käyttämään ja siksi kannattaa mun mielestä valita kieli jota voi käyttää (esim. meille ranska olisi huono vaihtoehto, kun ei sitä arjessamme ole, sen sijaan englanti on meille hyvä kun siitä olisi lapselle hyötyä ihan heti ja on mahdollista päästä puhumaan äidinkieleltään englantia puhuvien serkkusten kanssa, kunhan tyypit ensin oppivat puhumaan kunnolla :D).
—
Kieltenopiskelusta sen verran, että kun on sekä lapsena aloitettuja että aikuisena (espanja), niin aikuisena on kyllä hirveän vaikea oppia uutta verrattuna lapsena oppimiseen. Siksi iloitsen että lapseni pystyy jo ala-asteella tutustumaan kolmeen kieleen (englanti, saksa ja ruotsi oletettavasti). Lapsi odottaa kovasti että pääsee oppimaan englantia, eli on hurjan motivoitunut oppimaan.
n
17.1.2019 at 09:31Heh joo ei meilläkään todellakaan kyselty mitä otetaan A1-kieleksi :) Eikä ekaluokalla ainakaan tänä vuonna edes alkanut mitään vierasta kieltä. Mun lapsi on inarinsaamenkielisellä luokalla, ja äidinkielenä tietysti saame, eli mun lapsi ei opiskele tällä hetkellä suomea lainkaan. En ole itseasiassa kysynytkään että missä vaiheessa se tulee tai miten homma tulevaisuudessa toimii, koska osaa kyllä lukea ja kirjoittaa myös suomeksi ihan hyvin (tai no siis niin hyvin kuin ekaluokkalainen lukee ja kirjoittaa). Oon supertyytyväinen että on näin, koska no, inarinsaame on lapseni äidinkieli ja suomi meillä se ”vieras”. Tulevaisuudessa mietityttää kokonaisuus, tosin nää ongelmat on tiedossa ja niitä pohditaan koko ajan: tällä hetkellä saameksi opiskelu on mahdollista vain peruskoulussa ja itseasiassa meidän paikkakunnalla vain ala-asteella. Eli kun siirrytään yläasteelle tai viimeistään lukioon, kaikki boom vaihtuu suomeksi, ja siinä tullaan sitten esim. biologian termistöön. Tällä hetkellä opettajat opettavat termit myös suomeksi juuri tämän takia, mutta minusta on kurjaa, ettei saame ole tässä suhteessa lastenkaan silmissä tasavertainen suomen kanssa, vaan selvästi ”ylimääräinen” ja suomi sitten on se ”normi”, joka kaikkien pitää opiskella jokatapauksessa. Huomaan, että monelle on tosi vaikea tajuta sitä, että ihan oikeasti vuonna 2019 on lapsia, joilla saame on vahvin kieli. Sen sijaan että se koettaisiin rasitteena, sen pitäisi olla aika hehkutuksen arvoinen asia!
Nämä kieliasiat on kyllä mielenkiintoisia. Tämä paljon puhuttu pakkoruotsi on kyllä aiheuttanut täällä todella harmaita hiuksia. Lukiossa olin tilanteessa, jossa opiskelin omaa kieltäni – kotikieltäni ja myös työkieltäni – inarinsaamea kaksi tuntia viikossa huonojen nettiyhteyksien varassa, ja ruotsia, kieltä jota en ole koskaan puhunut kahta lausetta enempää koulujen seinien ulkopuolella, kymmenen tuntia viikossa. Vinouma on järjetön! Toivottavasti tästä päästään irti ennenkuin omille lapsille tulee tämä eteen. Itse olisin sata kertaa mieluummin opiskellut vaikka pohjoissaamea tai sitten norjaa, jotka molemmat olisivat todellakin olleet 10000000 kertaa hyödyllisempiä vieraita kieliä kuin ruotsi.