Maanantaihuomenta! Miten sujui aamu teillä?
Meillä yllättävän hyvin! Vaikka etukäteen nämä kouluaamulähdöt kyllä kauhistuttivat. Vuosikausien kellokorttielämänvälttelyn jälkeen, tähän on tultu, ei voi enää välttää – nyt se elämänmittainen harmausankeus alkaa, aaaaaaaaargh!
Mutta tosiaan tuohon alkukauhuun verrattuna kaikki on sujunut ihan yllättävän kivasti.
Kahdeksan aamuja oli alkuun meidän koululaisen lukujärjestyksessä kolme, kääk. Mutta hups heijaa, sitten lukujärjestys pyörähti toisenlaiseksi, ja nykyisin meillä on kolme yhdeksän aamua, yksi kymmenen aamu ja yksi kahdeksan aamu. Eli oikeastaan erittäin hyvä. Yhdestä kahdeksan aamusta selviää jopa meidän perhe, ja kymmenen aamu on luksus. Silloin nukutaan pitkään ja syödään kiireettä aamupala. Päiväkotilainenkin menee silloin vasta kymmeneen. Eli oikeastaan eskariin verrattuna (joka aamu yhdeksäksi, mutta matka oli lyhyempi) tilanne on lähes yhtä hyvä tai jopa parempi!
Mutta joo, oon ihan yllättynyt, miten kiireettömiä ja rentoja meidän aamut ovat olleet näiden ensimmäisten viikkojen aikana. Jopa kiristämisen varaa olisi aikatauluissa, voisi herätä siis myöhemminkin – mutta ehkä sitä kiirettä ei kannata tieten tahtoen tehdäkään.
Varmasti tämä tässä aamujen pimentyessä aamulähdöt muuttuvat raskaammiksi, mutta näin valoisien alkusyksyn (tai loppukesän?) aamujen kanssa tämähän tuntuu oikeastaan hyvinkin mukavalta.
Tällaisella rytmillä meidän aamut sujuvat:
(esimerkkinä yhdeksän aamu, jolloin koulu alkaa 9.05)
Klo 7.30
Aikuisten kännykkäherätys soi. Tähän heräävät aikuiset ja 0-1 lasta. Jos joku lapsista herää, voi unenpöpperöidä aikuisten sänkyyn kainaloon hetkeksi.
Klo 7.35
Toinen aikuisten kännykkäherätys soi. Heh, en voi jättää yhden herätyksen varaan tai muuten nousen sata kertaa yöllä säpsähtämään, että mitä jos se kello ei soi…
Klo 7.40
Jos ei olla jo jalkeilla (usein yksi unimurmeli ei ole vielä edes meinannut herätä), laitetaan musiikkia Spotifystä soimaan ja kännykkä sängyn viereen. Nerokasta! Unimurmelilapsi nousee iloisesti JoJo Siwan tahtiin ja tanssii tiensä kylpääriin ennen kuin on edes tajunnut heränneensä. Toisen lapsen saan kylppäriin lupaamalla, että hän saa laittaa pyykkikoneen käyntiin.
Klo 7.40-8
Hampaiden pesut ja vaatteiden valinnat kylppärissä. Joel lähtee hampaiden pesujen jälkeen jo alakertaan laittamaan aamupalaa; minä autan tyttöjä vaatevalinnoissa lähinnä katsomalla säätiedotuksen ja kertomalla, että pitääkö laittaa pitkä- vai lyhythihaista. Tytöt sommittelevat ”stailinsa” (tärkeää).
Klo 8.00
Tytöt lähtevät alakertaan, minä jään ”tekemään jotain tärkeää” eli hah jumittamaan viisi minuuttia kännykkänetissä sängyn laidalla istuen. Joel ei tätä tiedäkään, se varmaan luulee että mä teen jotain muuta. Seela laittaa mulle aamukahvin.
Klo 8.05-8.30
Tytöt istuvat ruokapöydän ääressä, minä alan laittaa heidän hiuksiaan ja neuvottelemaan siitä, mitä ”kolme lettiä ja sit yks menee siitä keskeltä ja sit silleen VIUH VIUH” tarkoittaa. Hörpin samalla kahviani ja tytöt alkavat syödä aamupalaa sitä mukaa kuin Joel saa sitä pöytään. Minä syön aamupalani joskus siinä samalla, mutta joskus ehdin myös hetken istahtaa pöydän äärellä, syödä ja tsekata meilit.
klo 8.30-8.40
Oho, tässähän on vähän ylimääräistä aikaakin!
Klo 8.40
Ja sitten ulos! Useimmiten lähdetään ulos koko porukalla, koska aamukävely piristää aikuisiakin; välillä toinen aikuinen jää jo tekemään töitä ja toinen vie molemmat lapset. Kävelymatkalla jätetään ensin pienempi hoitoon (kotoa alle 5 minuutin kävely) ja sitten saatellaan vielä koululainen koululle (15 minuutin kävely).
Klo 8.55-9
Yleensä ollaan oltu koulun pihalla jo vähän etuajassa. Ihan kiva; siinä ehtii vähän orientoitua päivään ja treffata kaverit. Meillä toistaiseksi aikuinen on jäänyt siihen yhdessä lapsen kanssa odotttelemaan vielä koulun kellojen kilahtamista.
Se ei muuten pirise enää nykyään, ainakaan täällä, vaan se on sellainen outo kumea sireeni. Hassua.
12
A
2.9.2019 at 11:56Auts, teidän nykyinen lukkari olisi ka-ma-la meille. Meillä ekaluokkalaisella olisi kaksi kasin aamua (8.00) ja kolme myöhempää (8.45), mutta onneksi yhtenä aamuna on koulun kuoro (vapaaehtoinen, mutta vau, nerokas aika), johon lapsi meni, joten on siis kolme kaksin aamua ja kaksi myöhempää ja tää sopii meille (etenkin kun toinen myöhäisempi aamu on maanantai). Aamupäivätoimintaa olisi tarjolla noihin pariin myöhäisempään aamun, mutta päätettiin ottaa ne arjen luksuksena…Kasin aamuina kerkeän itse töihin klo 8.15 näin fillarikautena ja se on kyllä niin ihanaa (päiväkotiin verrattuna koulumatka lyheni huomattavasti plus että koululainen jää pihalle halin jälkeen kavereiden kanssa).
—
Meillä aamun aikataulun on tiivistetympi. Herätyskello soi klo 7.00, valitettavasti lapsi on saattanut herätä jo klo 6.20-6.45 välillä…valitettavasti siksi, että herään itsekin kun lapsi käy vessassa ja mahdollisesti tulee ilmoittamaan että hän muuten herää ;D Mutta herätyskello on niitä harvinaisia aamuja varten kun lapsi nukkuukin pidempään. Kasin aamuiksi vaatteet on valittu jo illalla, mutta aamulla tehdään vielä tsekkaus että onko sääennuste muuttunut. Sillä välin kun valmistan lapsen aamupalan ja itselleni kahvin, lapsi pukee. Lapsi saa katsoa telkkua tai lukea syödessään halunsa mukaan, aamupala on hänellä naaman edessä about klo 7.15 ja sitten rentoudun hetkeksi kahvin pariin ja luen hesarin. Sitten klo 7.35, panic mode (itselle, koska oon yöpuvussa, ei ole hajua mitä puen päälle ja kääk), hoputus lapselle että nyt vessaan ja hammaspesulle. Klo 7.50 ovesta ulos ja 200m matka koululle, puuh, selvittiin taas ilman juoksuaskeleita. Siis ei meillä oikeasti ole vielä tullut kiire, mutta päiväkotiin/eskariin verrattuna koulu kuitenkin alkaa kun alkaa, eikä odota että milloin ehditään :) Myöhäisempinä aamuina muuten sama, mutta ehtii lukea koko hesarin ja toisaalta lapsi ehkä leikkii tai piirtelee koulun alkua odotellessaan (niin ja mitä mies tekee aamuisin…noh, kiskoo itsensä jossain vaiheessa ylös ja lähtee töihin, hän ei ole aamuihmisiä, joten mörököllillä ei ole aamuvastuita ;)).
—
Joo ja sama muuten toi koulun kello, ei pirise ei lapsen koulussa. Se on sellainen mieto pim-pom ja eihän sitä ees kuule…
krista
2.9.2019 at 14:04Meillä meni (käsittääkseni) sillä tavalla aika näppärästi, että luokkaan tuli kaksi pienryhmää, ja niistä toisessa oli just enemmän aikaisia aamuja – ja sai itse esittää toiveen, että kumpaan haluaa. Koska tosiaan myöhäiset aamut saattaa olla kauhistus tietysti niissä perheissä, joissa vanhempien pitää olla vaikka kellokortilla kasilla työpaikalla. Onneksi on aamupäivätoiminta! Tosi näppärästi muuten teillä ajoitettu tuo kerho/kuoro! Täällä ei ole vielä koulun kerhot alkaneet, toivottavasti niistä tulee pian jotain infoa ja siellä ois jotain kivaa tarjolla :)
Torey
2.9.2019 at 14:16Meillä oli ekaluokalla esikoisella 9-9-8-10-9 tyylillä aamut ja oli tosi kiva sen aikaisen aamun jälkeen aamu, jona sai nukkua rauhassa. Nyt onki sitten pelkkää ysiä (mihin lähikoulu on kuulemma pyrkinyt kaikkien luokkien kanssa). Mun mielestä 8 aamut on jo lasten oppimisen kannalta plääh. Nehän on puol unessa vielä! 😅
https://naissanelioissa.wordpress.com/2019/09/02/kesan-parhaat/
krista
2.9.2019 at 15:43Tosi hyvä rytmi – ja hih sanotaan näin, että tutulta näyttää!
–
Hei hauska kesänparhauslista, yleensähän näitä listaa ennen kesää, mutta jälkeenpäin ei ole tullut listattua. Täytyypä ottaa inspiraatio tästä ja kysellä meidän lapsilta, että mikä oli kesässä kivointa :) Mä luulen, että meilläkin se on ollut jäätelö, jäätelö, jäätelö :)
Torey
2.9.2019 at 15:56Ja uiminen-uiminen-uiminen. 😄
krista
2.9.2019 at 16:06Sekin!
Taija E
2.9.2019 at 14:48Teillähän on tosi hyvä rytmi! Tuon 8.30-8.40 luppoajan te tarvitsette syksyllä ja talvella ulkovaatteiden pukemiseen, siihenkin olette jo nyt varautuneet :)
krista
2.9.2019 at 15:44No TOTTA – ja etenkin pienemmän kanssa ehkä myös vielä se pukemis-riisumis-pukemis-riisumis-ähmäkannansuthoitoon -taistelu :D Sille täytyykin varata sellaiset 45 minuutia, eikä välttämättä auta sekään :D Tai ehkä se on jo näin viisivuotiaan kanssa helpompaa kuin aiempina vuosina, terveisin optimisti :D
Enski
2.9.2019 at 20:11Hei tämän tekstin alle tuli lukuehdotukseksi vanha blogitekstisi vuodelta 2017, jonka nimi on miksi olen naimisissa. Tulikin siitä mieleeni, että sanoitteko silloin naimisiinmennessänne että pidätte juhlan myöhemmin, vai muistanko väärin 😄 Mutta oletteko pitäneet hääjuhlaa, tai aiotteko pitää hääjuhlan vielä tulevaisuudessa 😅
krista
2.9.2019 at 20:24Joo, sanottiinhan me :D Ensin oli ajatus, että sitten kun tulee 10 vuotta täyteen – noooh, viime kesänä tuli 11 vuotta. Tosin naimisissaoloa tulee vasta 8 vuotta… öööh… koskakohan meillä on hääpäivä muuten, meniköhän se jo? :D
–
Mutta ei siis olla pidetty, ja en tiedä, että pidetäänkö edes. Ei jotenkin ole iskenut sellainen mikään järkkäämisinspiraatio, ja syy on varmaankin ennen kaikkea ihan mussa; ei siinä etteikö rakkautta olisi syytä juhlia <3 Mä en ole jotenkin luonteva tuolleen juhlien keskipisteenä, se tuntuu jotenkin kiusalliselta. En ole itse asiassa pitänyt yksiäkään "juhlitaan mua" -juhlia varmaan 16-vuotissynttäreiden jälkeen. Ja lakkiaisten! Mutta ei pyöreitä synttäreitä, ei valmistujaisia, ei mitään. Kerran just Joelille totesin, että koskaan mulle ei olla nostettu maljaa tai pidetty puhetta. Aika ankeaa :D Paitsi yhdestä työpaikasta kun lähdin, silloin oli läksiäisest ja mansikkakakkua :) Babyshowerit olisin itse asiassa tosi kovasti halunnut, mutta Silva syntyi ennen kuin ne ehdittiin pitää eikä kukaan ole mulle mitään järjestänyt. Vähänkö surullinen elämä :D :D :D
-
Ehkä sitten, kun tulee vaikka 40 vuotta yhdessäoloa täyteen <3
Enski
5.9.2019 at 17:07Ymmärrän! Juhlien järjestäminen ei ole kivaa 😅 Ja syyskuun alkuun taisi viitata teidän hääpäivä, en niin tarkasti oo seurannut, että muistaisin yhtä hyvin kun omani 😄 Mutta niin, rakkaushan jatkuu, oli juhlia tai ei ja sitä voi juhlia perheen kesken vaikka joka päivä.
Anna
2.9.2019 at 20:20Meillä oli ala-asteella koulun kellona vielä ihan manuaalisesti soitettava vellikello. 5-6 luokan (yhdysluokka) järjestäjä sai olla välkät sisällä ja soittaa kelloa oikeaan aikaan joka piti itse katsoa kellosta. Melntiin koulun portaille ja soitettiin niin lujaa kun lähti. Ja arvaa oliko korvat lukossa :D
–
Me kuulutaan niihin jotka mieluummin menisivät aikaisemmin aamulla ja pääsisivät ajoissa pois. Sanoinkin joku päivä töissä että jos saisin valita yhden vuoron jota tekisin aina niin valitsisin aamuvuoron joka alkaa aamuvuorosta riippua klo 6-7.30. Ajoaika töihin vajaa 30 min plus siihen päälle se mitä menee kun kävelee töihin, käy vessassa ja vie eväät kaappiin. Minä en kestäisi jos aina olisi iltavuoro 9-17. Minulle arki olisi liian raskasta. Minä kun huomaan alkavani väsyä jo klo 16 maissa niin että huomaan kärsivällisyyteni olevan sen jälkeen koitoksella eikä minun kannata yrittääkään mitään luovaa. Viikonloppuisinkin minun on hoidettava kotiaskareet ennen tuota iltapäivän neljää tai tiedän että ne jäävät siltä päivältä tekemättä. Ei vaan enää irtoa :D
Tosi hyvältä kuulostaa tuo että saa vähän valita millaiset aamut kenellekin sopivat. Ja onneksi meitä on näin eri rytmisiä että siittää ihmisiä moniin eri töihin.
–
Jos aamujen pimentyessä alkaa herääminen tökkiä pahasti niin suosittelen herätysvaloa. Vaikka siihen valoon itseensä ei heräisi niin se keventää kuitenkin unta se verran että kelloon herääminen on sitten helpompaa.
krista
2.9.2019 at 22:03Oi, vähänkö jotenkin suloista tuo vellikellon soittaminen <3 Oliko joku pieni koulu? Kuulostaa jotenkin sellaiselta ihanan perinteiseltä <3
-
Toi on kyllä niin jännä, miten me ihmiset ollaan niin selkeästi erirytmisiä! Mulle paras aloitusaika on kympin aikoihin, yhdeksän tuntuu jo aikaiselta :D Mutta sitten virtaa riittäisi hyvin johonkin seiskaan kasiin illalla; tosin lasten takia tietty yrittää olla niin pitkään tekemättä. Mutta silloin, kun ei ollut lapsia, mun paras kahdeksan tunnin työaika ois ollut 10-18! Mutta muistaakseni ysiin asti oli vaan liukuma, siihen mennessä piti olla töissä ja tiukkaa teki :D
-
Joo tuota herätysvaloa oon usein ajatellut! Vois kuvitella, että se ois just hyvä sitten syksyllä, kun ei olekaan aamulla enää valoisaa.
-
Mutta tällainen juttu: APUA!!!!! Mähän en siis ole muuten muistanutkaan sitä, että herätessä voi olla pimeää, nyt se jotenkin löi tajuntaan tästä :D :D :D Kirjoitin kyllä itsekin, että "aamujen hämärtyessä" (tms), mutta nyt vasta sisäistin, että mitä se TARKOITTAA. Tuli ihan sellainen "AI NIIN VOI EI!!!!!" -fiilis :D Kun Espanjassahan aamu valkenee just siinä herätessä, ja Suomeen kun ollaan keväisin palattu, on ollut ne valoisat aamut jo. Apua, mitäköhän tästä tulee, kun pitää herätä pimeään aamuun...
Anna
3.9.2019 at 17:20Oli sellainen joku sadan oppilaan (muistaakseni) koulu. Ekaluokka ja tokaluokka olivat yksin (hyvä pienille saada olla pienessä ryhmässä) ja sitten 3 ja 4 olivat yhdessä ja 5 ja 6 yhdessä. Minähän olen siis opiskellut kolmosella nelosen historiat yms. ja nelosella kolmosen ja samalla tavalla meni vikopäin myö 5 ja 6 kun vuorovuosina opetettiin eri luokkien asiat. Meitä oli ekalla 14 oppilasta. Pikkuveljen luokalla muistaakseni 11. Minusta juuri sopivan kokoinen koulu että välituntivalvoja vielä pystyy tuntemaan kaikki pihalla olevat lapset nimeltä.
–
Pimeät aamut ovat usein aika raskaita, mutta minusta niissä on myös jotenkin omanlaisensa tunnelma. Vähän kuin pimeissä illoissakin. Ylös nouseminen on hankalaa, mutta samalla aamuihin tulee jotain pehmeää pumpulimaisuutta. Aamupalapöytään voi sytyttää kynttilän jos ehtii ja aamulla liikkeelle lähtiessä näkee auringon nousevan ja valo lisääntyy pikkuhiljaa. Heijastinliivit kannattaa lapsille hommata jos sellaisia ei vielä ole.
Tiina/Fit Fat Mama
2.9.2019 at 20:44Teillä vaikutti aamu menevän tosi iisisti :) kauhulla odotan huomista kun työt alkaa 7.45 ja lapset pitää viedä ennen sitä hoitoon. Välillä menee aamut niiin reisille että selkä hikisenä juoksen ja noidun kiirettä :D
krista
2.9.2019 at 22:06Kääk! Tsemppiä huomiseen! Mä en tiedä, miten me selvittäis… uuuuuuh. Mä varmaan itkisin jossain vaan. Mutta kai siihen jotenkin tottuu….? Tai sit ei :D Apua. Tsemppiä!
Lauralis
2.9.2019 at 21:40Meillä nousen itse viimeistään kuudelta ja lähden ulos ruokkimaan hepat ja lampaat, kantamaan niille vedet ja pissattamaan koiran. Sen jälkeen yritän ehtiä hörppiä teekupillisen, herättelen lapsia ja keräilen kasaan tarvittavia vaatteita sun muita.
Seiskalta lähden nuorimman kanssa liikkelle ja ekaluokkalainen jää kotiin aamuhommiin. Tiputan pienemmän perhepäivähoitajalle ja lähden ajelemaan kohti työpaikkaa. Matkalla soitan koululaiselle ja varmistan että hän on saanut aamuhommat hoidettua ja lähtee oikeaan aikaan kohti pysäkkiä. Yleensä ehdin töihin nippa nappa kahdeksaksi, saan onneksi siellä syötyä aamupalan.
Tällaisia on meidän aamut taas seuraavat viisi viikkoa kun isäntä on merillä, sitten kun hän on taas kotosalla niin lasten aamuhommat on hänen vastuullaan, joten mun hommiksi jää vain eläinten hoito.
Sen verran olen järjestänyt arkiviikkoon nyt helpotusta, että teen syys- ja lokakuun nelipäiväistä työviikkoa. Perjantaisin saa siis nuorempi lapsista nukkua pitkään ja koululainen saa vaikka saattajan pysäkille jos haluaa. :)
krista
2.9.2019 at 22:09Uuuuuuh. Mä yritän keksiä tähän jotain sanottavaa, mutta… uuuuuh. Teillä on siis sekä heppa/lammastila (ja puoliso merillä) että käyt vielä muussa työssä? Hatunnosto, vau! Jotkut meistä on vaan niin supernaisia, mä jo tän perusteella pelkästään nostan sut siihen joukkoon, VAU.
Lauralis
2.9.2019 at 23:14Ei nyt sentään ihan maatilaa, mutta muutama lemmikkilammas ja neljä kaviokasta. :) Eihän tässä oikeastaan mitään järkeä ole ja piha-, aidanrakennus- ja lanannanluontihommia on aina enemmän kuin ehtii tehdä, mutta on nuo eläimet vaan niin kivoja, ettei sitä ilmankaan enää osaisi olla. :) Ja lapset nauttii. <3
Karina
3.9.2019 at 08:57Ihanat aamut! Meillä on toistaiseksi 6-luokkalainen, jolla joka aamu kasiksi, ollut tosi reipas vaikka pikkuveljen aamut on 8-9-10-10-9. Onkohan se jo niin iso ettei kitise tällaista epäreiluutta????? Tosin luulen että ne PIMEÄT AAMUT sitten viimeistään lyö kasvoille :-/ Meillä on ihan pieni kävelymatka kouluun niin nyt jo preppaan esikoista, että valitettavasti kun yläkouluun lähtee, niin tulee siihen vielä sellanen 20 minuutin bussimatkakin, ja pysäkille pitää myös ehtiä, että katellaan… Yläkoulut vois ehdottomasti ottaa käytännöksi ysin aamut. Siinä ei vanhempienkaan rytmit kärsisi (jos ei tartte ketään viedä minnekään) kun sen ikäiset osaa jo itse saattaa itsensä matkaan.
Itse mä menin ennen lapsia ja lasten ollessa pieniä aina seiskaan toimistolle. Oli ihanaa kun pääsi aikaisin kotiin ja vielä oli elämä edessä :D Nyt yleensä poistun kotoa vasta kasilta. Ei vaan pystyis heräämään kuuden aikaan enää, ei niin millään! Mutta luulen että solidaarisuuden nimissä minä tai mies joudumme lähtemään teinin kanssa samaan aikaan ainakin jonkun aikaa ensi syksynä :D
murina
3.9.2019 at 16:54Mä heräsin tänään 6:15 ja ekaluokkalainen heräs 7:15, just ja just selvittiin ovesta ulos klo 9 ja ajoissa kouluun. Hitaat aamut <3
enni
4.9.2019 at 22:35Meillä on tokaluokkalaisella tässä jaksossa kaksi 8.15 aamua ja kolme 9.30 aamua, toivottavasti ei paljoa muutu tulevissa lukkareissa. Tää on aina jännittävää miten seuraavassa jaksossa menee lukkarit yksiin isompien kanssa että ovatko kotona jos itse oon töissä mutta sitten soittelen tai laitetaan puhelimeen herätys kun pitää lähteä pysäkille. Melkein koko ekaluokan olin kotona niin yksinlähtemistä ei paljoa oo harjoiteltu, toki sekin sujuu tarvittaessa mutta onhan se kiva kun joku on aamulla kotona auttamassa jos tarvii.