Tapahtunutta eilen illalla nukkumaanmenoaikaan:
”Mä taidan alkaa nukkumaan nyt saman tien”, Joel supattaa unisena.
”Joo, mä kans. Haen vaan alakerrasta puhelimen.”
Menen alakertaan, vilkuilen ympärilleni. Ei näy puhelinta.
Ai niin, mä kävin postissa vielä eilen – siinä kamalassa viime hetken ruuhkassa viemässä isän pakettia postiin. Puhelin on varmaan vielä laukussa.
Tutkin käsilaukkua käsikopelolla. Paljon rojua, ei puhelinta. Hmm. No, perinteinen: mä soitan siihen Joelin puhelimella.
Puhelu menee vastaajaan.
Täh? Mitä, mähän vasta latasin sen aamulla! Mitä ihmet…
IIK! Voi paskan paskan paska, mä tietysti unohdin sen sinne postiin! Yritin katsoa sillä isän osoitetta ja sitten se jäi siihen pöydälle! Niin jäikin! Voi paska, mä jätin sen siihen postin pöydälle!
Mutta miksi se on kiinni? Jos joku olisi vaan palauttanut se postin henkilökunnalle, niin siellähän se nyt soittelisi Red Hot Chili Peppersin Suck my kiss:iä pimeässä postissa. Niinpä tietysti! Joku on ottanut sen! Napannut vaan mun SIM-kortin pois ja vienyt mun puhelimen.
Mun puhelin on pöllitty! Voi paskan paskan paskan paska!
Soitan Joelin puhelimella äidille (jep: Krista 35-vee soittaa edelleen aina kriisin tullen spontaanisti ensin äidille): Mun puhelin on pöllitty! Siinä sitä sitten huokaillaan ja pähkäillään ja tullaan siihen tulokseen, että joo-o: pöllitty se tosiaan on. Äiti lohduttaa, että no nyt hän ainakin tietää, mitä ostaa minulle joululahjaksi.
Ja sehän on ihan onni onnettomuudessa, että puhelin on nyt kiinni. Ainakaan varas ei juuri nyt soittele siihen kalliita puheluita. Mutta mitä jos se on soittanut jotain megapuheluita Timbuktuun koko illan ajan…? Aaaaaaargh.
Sitten kesken puhelun aivoissa käy hetkellinen humahdus: HET-KI-NEN! Mutta mähän ihan varmasti katsoin siitä puhelimesta kelloa, kun odottelin Joelia töistä. Se oli siinä vaiheessa jo VIISI MINUUTTIA tavallista myöhäisemmässä. Minä olin ihan ryytyneenä ja ajattelin vapauttaa itseni nukkumaan lyhyet päikkärit.
Kyllä – se puhelin oli kyllä illalla tuossa kotisohvalla! Ja Joelhan järjesteli tuota sohvaa, kun pikasiivottiin ennen kuin kaverit tulivat kylään. Ei sitä olekaan pöllitty! Joel on vaan siivonnut sen jonnekin!
Lopetan äitihätäpuhelun. Tsekkaan sohvan. Ei. Vilkuilen vielä uudestaan ympärilleni. Ei. Yritän vielä kerran soittaa siihen Joelin puhelimella. Ei.
Ryntään yläkertaan herättämään Joelin: ”MIHIN SÄ OOT SIIVONNUT MUN PUHELIMEN!?!”
Annan unenpöpperöiselle Joelille pikaselostuksen tapahtuneesta. Joel ei muista nähneensä puhelinta sohvalla – no se nyt ei tietysti vielä paljon kerro se.
Tulemme taas alas ja käännämme koko talon ylösalaisin. Ei puhelinta.
”Voisko se olla yläkerrassa?”, Joel pähkäilee.
”Pöh no ei tosiaankaan. Tuossa SOHVALLA se oli.”
”Otitko sä sen mukaan ylös, kun menit niille päikkäreille?”
Uuups.
Puhelin löytyy yöpöydältä 20 sentin päästä siitä, mistä tämän kertomuksen tapahtumat saivat alkunsa.
Rosanna
19.12.2012 at 21:13Haha, ai sunkin! :D Siis ihan selvästi jotain verkkopankkirosvoja liikkellä, varokaa!
Jonayla
20.12.2012 at 12:55Varsinkin nyt, kun kirjoittaja on poistanut tekstin, jonka ehdin miehelleni näyttää, ennen sen poistamista, vaikka kyllähän sen netistä vieläkin löytää, jos haluaa. ;) Mieheni kirjoitti asiasta mielestäni todella hyvän bologtekstin, josta olen itse täysin samaa mieltä:
http://teemuhelle.wordpress.com/2012/12/20/kukkahattuseta-pahastuu/
Ps. Kyseinen kirjoitus oli loistava, nyt minua alkoi entistä enemmän kiinnostaa, mitä ”isot kihot” haluavat meiltä salata ja mitä jekkuja siellä on vainajille tehty perinteenä jo vuosikausia, jos ei jo kymmeniä vuosia.
Mustaa pitsiä
21.12.2012 at 05:15Mulla taas kävi näin, puhelimeni reistaili ja uskoin siinä olevan satavarmasti virus (muistikortti siinä oli rikki, oikeasti). Kirjauduin saunalahden sivuille tutkimaan mihin veisin puhelimen huoltoon, ja samalla päätin vilkaista laskujani.
Ja voi vitsin-pimpulat. Ensinnäkin olin tilannut palveluviestejä jollain 8eurolla lähemmäs. Joku outo numero, en tiennyt mikä. Klikkasin laskun alaosaan ja huomasin numerot 15 tuhatta jotakin. APUA! Mulla on varmaan puhelimessa joku virus, pornovirus joka on soitellut palvelunumeroihin ja viesteihin.
Soitin myös minäkin hätäisen ”äiti pelasta” puhelun. Onko teillä isin kanssa 15 tonnia lainata, kun mun puhelinlasku ei ole vielä loppunut (maksukausi) mutta mulla ei ole sellaista summaa! Millä mä elän? Äitini ihmetteli kovasti mikä tämä 15 tonnia on voinut tulla.
Kun olin hysteerisesti vaahtonut myös isälleni mahdollisesta pornoviruksesta huomasinkin… Kappas. Tuo 15 tuhatta ei ollut laskun hinta vaa viereisen rivin tiedot siitä miten paljon olen nettiä käyttänyt.. Kyllä hävetti.
Pornovirus puhelimessa? Ai, kyllä hävetti ja hävettää edelleen. Lasku oli ihan ok, palveluviestit oli ratikkalippuja, ja itse lasku n. 30 euron kieppeillä.
Ei 15 tonnia jotakin… Olen unohtanut kysyä vanhempien mietteet tästä viruksesta!
Vierailija (Ei varmistettu)
21.12.2012 at 11:45Toi äitipäisyys pätee kyllä välillä lapsettomillakin :D. mun sisko on nimittäin maailman huono muistisin ihminen. Se on joskus unohtanu puhelimensa huoltsikalle mökille mentäessä ja on huomannu vasta 4 päivää myöhemmin sen olleen edes kadoksissa.
Joskus penskana se myös on hukannu puhelimen lasketelurinteeseen ja vasta kun joku oli löytäny sen ja soitti äidille niin se tajus sen olevan hukassa. Samainen puhelin kyllä katos seuraavana päivänä rinteeseen eikä sen jälkeen kyllä enää löytyny. :D
Kristaliina
21.12.2012 at 11:52Pornovirus puhelimessa! :D Totaalireps, tällä sain tän aamun naurut :D
Hih ehkä (siis ehkä) sitä saattoi tulla sekoilleeksi erilaisten unohteluiden kanssa aikaisemminkin – tää äitipäisyys on vaan hyvä ”en-mä-oikeesti-oo-niin-tyhmä-kuin-miltä-kuulostan” -tekosyy :) Ja kyse tällaisessa kaikessa huonomuistisuudessakin on vaan luonnollisesti se, että sijoittaa aivokapasiteettinsa paljon TÄRKEÄMPIIN asioihin :)