Eilen illalla katselin sylissäni tuhisevaa Seelaa ja mietin (melkein ääneen), että onpa meillä helppo vauva – tämähän vaan nukkuu ja syö.
Muutama tunti myöhemmin alkoivat vatsavaivat.
*******
Viime yönä valvottiin ja heijattiin vauvaa koko hemmetin yö. Onneksi vuorotellen. Nyt pää on tukossa väsymyksestä, ajatus katkoo ja lauseet pysähtyvät muutaman sanan jälkeen. Tuttu tunne. Deja vu?
(ilman heittomerkkejä, koska en jaksa niitä nyt näppikseltä etsiä)
Nyt mä meen päikkäreille.
Joel saa hakea maitohappobakteereita illalla apteekista.
2
Taija (Ei varmistettu)
15.4.2014 at 12:39Eikä, pikkuisen tuskaa on raastavaa katsoa vierestä. Tsemppiä!
Liisukka100 (Ei varmistettu)
15.4.2014 at 12:39Tää postaus kommentteineen menee niin kirjanmerkkeihin, nimimerkillä LA 19.8. Pitäisiköhän varata Anne V:lta pari aikaa jo nyt syyskuuksi… ;) Annen taikasormia ovat kiitelleet myös muutama aikuinen ystäväni ja taidan itsekin jonkun kerran hänen käsittelyssään ollut, rentouttavaa se oli, sen muistan!
loistoluoto (Ei varmistettu)
15.4.2014 at 14:21Jaksamista heijaamiseen ja hyssyttelyyn, onneksi ne masuvaivat ovat ohimeneviä, ennemmin tai myöhemmin ne siitä rauhoittuvat!
Olen tehnyt tähän liittyen lupauksen: en koskaan, IKINÄ, sano kenellekään pikkuvauvan äidille, että ”Nauti nyt tästä ajasta kun se vaan syö ja nukkuu.” Mulle kaikki täti-ihmiset toitottivat tuota, ja voi sitä paniikkini määrää, kun vauva ei todellakaan vain syönyt ja nukkunut…! Onneksi yksi ystäväni pyöritteli silmiään ja sanoi, että älä usko sekuntiakaan tuollaisia sanoja, ne jotka tuollaisia puhuvat eivät vain enää muista millaista vauva-aika on, koska olivat itse silloin niin hormoneista ja univelasta sekaisin :D
Tsemppiä, jaksamista, ja makeita päikkäreitä!
L
Vierailija (Ei varmistettu)
15.4.2014 at 15:11Meillä kantorepussa kantaminen helpotti, kun sai olla pystyasennossa. Välillä annettiin myös valvotusti nukkua päikkäreitä mahallaan, kun ilma kulki paremmin.