Älkää käsittäkö väärin: ihan todella nautin lasillisesta viiniä ruoan kanssa. Fresita-pullon aukipoksauttamisesta lapsettomalla mökkivuorokaudella (haha joita ei ole ollut 2,5 vuoteen). Kuivan omenasiiderin hörpsimisestä kirjan kanssa, kun lapset ovat menneet nukkumaan.
Mä oon ollut elämässä just se kehtaaja, joka todellakin ottaa ravintolassa pizzan kanssa siiderin, ja etenkin Espanjassa lounaallakin una copa de vino blanco, por favor.
Mutta silti. Tajusin juuri, että olen nykyisin oikeastaan alkoholiton.
En siis ole mitenkään absolutisti, en millään tavalla! Sellaista päätöstä en ole tehnyt enkä todennäköisesti aio tehdäkään. Kun istun viinintuntijasukulaisen ruokapöytään, ihan todellakin otan sen kauniinpunaisen lorahduksen lasiini. Usein (harmikseni, haha) vain yhden sellaisen, koska useimmiten olen autolla.
Mutta ihan kaikki muu alkoholi mulla on jäänyt pois vähän niin kuin huomaamatta. Viimeksi olen juonut muussa yhteydessä alkoholia… …öööh no kohta vuosi sitten Espanjassa! Ja silloinkin tosiaan sen yhden annoksen (heh kerrallaan) verran.
Espanja tekeekin mulle sen toisen poikkeuksen.
Viime vuonna yritin ensin ravintolalounaalla, että no enhän mä nyt kuitenkaan. Joel (joka on absolutisti) usutti: totta kai! Se kuuluu Espanjaan! Ja niinhän se kuuluu, myönnettäköön. Parin kursailukerran jälkeen palasin tuttuun ja turvalliseen una copa de vino blancoon.
Tavallaan mulla ei ole mitään syytä luopua noista (kröhöm) poikkeuksista. Mutta muiden alkoholijuomien poisjäämiselle on kyllä ihan selkeä syy.
Ja se syy on…
…UNI.
Oi ihana ihana ihana uni. Nukkuminen. Elämän eliksiiri, ilo ja hyvinvoinnin lähde!
Jossain vaiheessa ihan selkeästi tajusin ihan minimaalisenkin (illalla nautitun) alkoholiannoksen vaikutuksen uneen. Varsinainen nukahtaminen tapahtui tietysti ihanasti yhden sisäisesti lämmittävän alkoholiannoksen jälkeen. Aaaah, se sellainen mukava ihana levollinen uneen vajoaminen.
Mutta kappas vaan yöllä kolmen-neljän aikoihin tuli herääminen – eikä uni tullutkaan sitten takaisin silmään.
Alkoholittomiin siidereihin vaihtaminen oli jonkinlainen ratkaisu. Mutta haa, sitten hoksasin senkin! Myös alkoholittoman siiderin iltajuomisen jälkeen iskee vessahätä just silloin pahamaineisen suden hetken aikoihin. Ja kun nousee veskiin, on taas tosi iso riski (mulla), että se uni ei enää tulekaan.
Kun jätin myös alkoholittomat siiderit iltaisin pois, en ole enää joutunut nousemaan vessaan öisin. Ja ne monen tunnin yövalvomiset ovat vähentyneet ihan merkittävästi! Vaikka öisin imetän, pystyn nukahtamaan useimmiten siinä ihan hetkessä. Jos yhtään havahtuisin edelleen, alkaisi päässä surraamaan kaikki asiat ja sitten… no, kaikki tietää, miten loppuyön unille sitten käy.
En siis oikeastaan tarvitse mitään absolutistiksi ryhtymisen päätöstä – ja silti olen näköjään aika alkoholiton.
Aikoinaan Joel ryhtyi absolutistiksi kai lähinnä siksi, että sellaisella linjauksella pystyi torpedoimaan kaikki ”no juo nyt tämän kerran, maista edes” -maanittelut. Joel kuvaili sitä jotenkin niin, että jos joi alkoholia vain harvoin, se juomattomuus piti sisällään jotenkin sellaisen ”nämä bileet ei ole tarpeeksi hauskat mulle, että joisin” -väärinkäsityksen. Seura tietysti halusi, että just niissä illanistujaisissa olisi se harvoin alkoholia juovan irtiottomeininki. Kun ollaan niin hyvää seuraa tässä! Myös minä tietysti tein tätä (tiedostamatta): no maista nyt edes vähän! Ottaisit nyt mun kanssa lasilliset viiniä!
Mutta kun siinä vaiheessa linjasi itsensä kokonaan absolutistiksi, niin se sosiaalinen paine helpotti sen myötä ihan välittömästi. Aika harva alkaa houkuttelemaan absolutistiksi itsensä nimeävää ottamaan edes tän kerran vähän.
Ymmärrän ton ihan älyttömän hyvin!
Mutta itselläni tuollaisia juhlatilanteita ei tässä elämänvaiheessa ole… ööö, koskaan, ahhaha… joten oikeastaan millekään yksiselitteiselle linjaukselle ei ole mitään tarvetta.
Se ei ole identiteettikysymys, minulle. Eikä myöskään periaatekysymys.
Se on vaan nukkumisen priorisoinnin kysymys.
…ja mitä niihin Espanjan lounasviineihin tai sukulaisruokapöydän viinilasillisiin tulee… No, en ole huomannut, että päivällä nautitulla viinilasillisella olisi enää mitään merkitystä seuraavaan yöhön.
Pitänee siirtyä päiväjuojaksi, haha.
32
Laura
20.2.2024 at 14:46Mä en juo ikinä mitään, mut en silti koe olevani absolutisti. Taustalla ei oo mitään sen suurempia ajatuksia tai ideologiaa, en vaan tykkää juoda. 😀
En oikein pidä minkään alkoholijuoman mausta ja alkoholista tulee myös epämiellyttävä olo.
krista
20.2.2024 at 16:05Näin hehe toisen suulla puhuen, kuulostaa Joelilta :D Hän siis kans aikoinaan just tälleen kuvaili. Mutta tuohon aikaan ennen lapsia -ajalla siinä oli tosiaan vielä sellainen sosiaalinen paine, minkä sai väistymään sillä, että nimesi itsensä absolutistiksi :D Mutta just tuolleen Joel sanoi: että tulee ikävä olo ja ei tykkää mausta. (hehe tämä toki silloin aiheutti sitä, että ”no hei maista TÄTÄ, tää on hyvää, tää ei ole yhtään niin pahaa kuin muut, kyllä sä TÄSTÄ tykkäät” jne :D )
Anna
21.2.2024 at 17:09Alkoholista tulee tosiaan epämiellyttävä olo. Humaltumisen tunne on epämiellyttävä ja jo pienistä määristä seuraava krapulan tunne vielä epämiellyttävämpi.
Voin juoda mietoa siideriä pienen pullon kahdessa päivässä, lorauttaa tipan toffeelikööriä kaakaoon tai ottaa lasin viiniä ruuan kanssa ihan maun takia, mutta siitä on aikaa kun olen näin tehnyt ja jos holiton versio on saatavilla ja hyvää niin valitsen sen. Sukulaisten omista rypäleistä tehty ja ikivanhoissa tammitynnyrissä kypsyttelemä viini on kyllä sellainen, jolle ei löydy holitonta vastaavaa versiota.
Anna A
20.2.2024 at 15:28Komppaan tätä ja syytän keski-ikää yöunien menettämisestä alkoholin myötä :D
Mä olen tykästynyt alkoholittomiin niiden maun takia (pelkästään), enkä ole huomannut niiden vievän unia. Joten aika usein otan sen alkoholittoman mieluummin, jos löytyy joku niistä mistä pidän. JOS ei löydy niin saatan sen puutteessa ottaa vastaavan merkin alkoholillisen (mutta se ei ole yhtä hyvä :D :D ). Hullua!
krista
20.2.2024 at 16:07Se on varmaan just tuo :D
–
Mun mielestä kans alkoholittomat siiderit on jopa parempia kuin alkoholilliset! Ihan maun takia mielellään ottaisin just jonkun kuivan alkoholittoman siiderin, nam. Siinä on mulle vaan se pissahätäaspekti yötä ajatellen, mutta jos vaikka reilusti ennen nukkumaanmenoa juo vaikka ruokajuomana!
A
20.2.2024 at 16:50Älykello näyttää aika selvästi alkoholin vaikutuksen unen laatuun. Heikentää tosi paljon. Siksi vähemmän on enemmän. Keski-ikä on kyllä hirveän ärsyttävää, siis kun mitään kivaa ei voi tehdä kun kroppa kertoo niin selkeästi (siis sitä kun lapsena haaveilee, että sit kun oon aikuinen, niin saan syödä just niinkuin haluan, jepjep, niinpä varmaan). Itsellä on alkoholin kulutus vähentynyt viimeisten kk aikana (useammasta syystä ja osin siksi että huomaa herkemmin alkoholin vaikutukset kehoon, ei kuitenkaan siinä määrin, että kieltäytyisin hyvästä oluesta tai punaviinilasillisesta hyvässä seurassa) ja kummasti se ilmeisesti vaikuttaa energian saantiin, kun ihan itsekseen on paino tippunut useamman kilon (ja siis ei ole tietysti ihme, kun tietää alkoholin sisältämän energiamäärän).
krista
24.2.2024 at 18:46Joo siis todella uskon ton! Ois oikeastaan kiinnostava nähdä – tosin jotenkin omasta näppituntumasta sen jo tuntee nahoissaan, että se uni on jotenkin ihan ihan erilaista pienenkin alkoholiannoksen jälkeen. Vaikka nukkuisi, se on sellaista levotonta!
–
Hihi ja totta! Esimerkiksi liiallisesta karkkimäärästä mä saan nykyään päänsäryn :D Epäreilua! :D
Jo ja kirppu
20.2.2024 at 17:33Kirpun ja pikkuveljen isällä lipsahti 8v sitten pahasti alkon kanssa, ja edelleen on suurkuluttaja. ”Ongelmaa” ei koe olevan, vaikka kaikki elämässänsä kärsii ja oli lieveilmiöineen syy eroon. Välillä siellä on lipsahtanut kirpun ja pikkuveljen kanssa alkon juominen. Ja määrä on sitten 11 tai 18, ei 1.
Uusi mies ei juuri juo, enkä itsekään paljoa. (Nyt en toki yhtään koska raskaus). Mutta silloin tällöin sen yhden voi ottaa. Eniten olen miettinyt, että juonko sen yhden silloin kun lapset isällään vai heidän nähden. Kun se heidän alkonkäytön kuva on ihan vääristynyt, jos ainut malli on se isä. Haluaisin opettaa, että on ok jos ottaa yhden eikä se johda mihinkään ylilyöntiin ja ettei siitä tarvitse vanhempanakaan heidän ahdistua jos mahdollinen heidän kumppani juo. Toki tästä on syystä paljon puhuttu.
Saatan tätä miettiä ihan liikaa, mutta kun on nähnyt omien lasten ahdistuneen ja nähneen isän ylilyönnit.. Ja kun lapsi tunnistaa kaljapullot ”iskän leikkipuistojuomaksi”, niin varmaan tätä väkisinkin sitten pohtii. Ja sitten kun on saanut opettaa lapselle, miten toimia jos lipsahtaa. Huoh.
Meni jo hormonipäissä vähän aiheen viereenkin. Mutta kovasti pohdituttava aihe täällä🙈
Anna
21.2.2024 at 17:00Tosi kurja tilanne :(
Tuollaisissa varmaan paras apu lapselle on turvallinen vanhempi, joka antaa selkeät ohjeet juuri siitä mitä tehdään jos alkaa pelottaa ja ahdistaa. Ja myös se, että puhutaan aiheesta paljon ja nimenomaan keskitytään siihen mitä lapsi tuntee ja haluaa kertoa tai kysyä. Ei aleta selittää asioita, joita lapsi ei erikseen kysy tai puhu.
Olen samaa mieltä, että lapsille olisi hyvä olla myös kohtuukäytön malli, mutta jos he ahdistuvat heti jos otat vähänkin alkoholia niin jättäisin sen tuonnemmaksi.
Minä olen hetken elämässäni asunut alkoholistin kanssa ja vaikka aika oli lyhyt, se jätti lähtemättömät arvet. Siksi jos MINULLA olisi tuo kuvaamasi tilanne puhuisin asiasta ehkä neuvolassa tai perheneuvolassa ja kysyisin apua paitsi asian käsittelyyn lasten kanssa niin myös siihen, voiko olla jotain virallisia toimia, joilla tällainen estetään. En sano, että sinun tulisi tehdä niin ja näin lyhyestä viestistä ei voi lukea koko tilannekuvaa tai mitä ehkä on jo tehty tai mitään. Se on vain se miten ajattelen itse, että toimisin.
Voimia tilanteeseen ja asian käsittelyyn.
krista
24.2.2024 at 18:55Voi mitenkurjaa Kirpulle ja pikkuveljelle – mutta hei se on jo iso vahvuus ja onni, että heillä on toinen koti vakaa ja jossa tällaista ei joudu näkemään <3 Anna ehti tuossa yllä (sori, mulla vastailut venyneet) kirjoittaa tosi viisaasti <3
-
Mutta varmasti tosiaan ihan valtavan hankala aihe! Tosiaan optimiolosuhteissa lapset saisivat kohtuullisen alkoholinkäytön kuvan, mutta jos on tapahtunut huonoja kokemuksia toisessa kodissa, niin tilanne on tietysti erilainen. Koska voi tosiaan olla, että lapsi kokee ahdistavaksi sitten ihan vaan senkin, että näkee siellä turvallisen aikuisen kotona näitä "leikkipuistojuomia" (niisk, sydäntä särki tuo termi, kun pystyin kuvittelemaan tilanteen, joka on tähän nimitykseen johtanut). Joten ihan älyttömän viisasta, että pohdit tällaista! Varmaan myös sitä, onko lapsilla riittävän turvalliset olosuhteet olla isällään jatkossakin? Voimia ihan valtavasti <3 <3 <3