Anime-fanien koulutyyli

Tämä postaus on tehty kaupallisessa yhteistyössä Reiman kanssa.

Yksi keskeisimmistä ahaa-elämyksistäni noiden meidän alakoululaisten ulkovaatetyylissä on ollut tämä: koululainen voi totettaa omaa pukeutumistyyliään, mutta silti sen ei tarvitse olla vaatteiden toiminnallisuudesta pois.

Sen ei siis tarvitse välttämättä mennä niin, että taaperot ovat koko nykyisen vaateteknologian armoittamina mukavasti mutalammikossa päiväkodin pihamaalla, kun taas koululaiset siinä viereisellä pihalla värjöttelevät samassa vesisateessa märkinä ja umpijäässä.

Ei siis kannata luovuttaa koululaisten ulkovaatetuksen suhteen! Moni vaatevalmistaja – meille tutuin on tietysti tämä ylivertainen luottomerkki Reima – on nimittäin yllättävänkin inessä skenessä myös tässä alakoululaisten tyylissä. Tällöin ei tule tyylikieltäytymisiä ollenkaan, vaan ”ihana ihana, äiti, toi toi toi!”

Meillä taaperon maku on tietysti vielä erittäin satunnainen: tänä aamuna hän ”valitsi” (lue: tempoi vaatekorista) itselleen leppäkerttusukkahousut ja äidin jumppasukan. Nämä hämättiin pois ja puettiin isin valitsema omppumekko tilalle. Valmis!

Mutta isompien lasten aiemmista vuosista muistan, että yllättävän varhain leikki-ikäisille alkaa tulla ihan oikeitakin vaatepreferenssejä. Joskus meillä oli erittäin tärkeää helman pyörähtävyys tai yleinen krokotiilisyys. Meillä on aina ollut linjana, että tätä lapsen omaa tyyliä arvostetaan ja kuunnellaan – vaikka se olisi ihan jotain muuta kuin aikuisen estetiikka.

Tyyli kun on osa identiteettiä ja itseilmaisua. Kyllähän sitä itsekin tietää, jos on vaikka jossain tilaisuudessa ja tuntee olevansa ihan itsellesopimattomissa epämukavissa vaatteissa ja on koko ajan kiusallisen tietoinen siitä. (vaikka muut eivät huomaisikaan mitään haha) Oma tyyli on se, jossa tuntee olevansa oma itsensä!

Silloin on hyvä, mukava ja luonteva olla.

Tyyli voi myös muuttua ja elää, ja etenkin lähestyvään teini-ikään kuuluu totta kai oman tyylin hakeminen, tyylikokeilut ja -pohdinnat.

Meillä – lasten luvalla kerron – tyylijuttuja pohdittiin ja kokeiltiin erityisesti viime kesänä. Toinen lapsista haluaa viedä tyyliään kohti suuntausta yume. Haha, ja meille boomereille tiedoksi (itsekin oon tätä viime kuukausina googlannut ja katsellut lapsen Pinterestistä tallentamia tyyli-inspokuvia), että yume on japanilainen kawaii-tyyli, jossa tyypillistä on pastellivärit, pörröisyys, sadunomaisuus ja söpöys. Sitä muuten ei kannata sekoittaa tyyliin yami, jossa on mukana myös mustaa ja kauhuelementtejä. Yume siis, ei yami! Toisen lapsen omassa tämän hetken tyylissä näkyy anime-vaikutteiden lisäksi K-pop, katutyylit, skeittaus, cool girl ja Barbie. Ihan hyvä yhdistelmä!

Näin vanhemman näkökulmasta hyvää näissä tyylisuuntauksissa on se, että niiden kanssa ei tarvitse laittaa koko vaatevarastoa (uhhuh) uusiksi. Ne rakentuvat aiempien vaatteiden päälle, ja lisäksi tyyleissä on tietynlaista tee-se-itse -henkisyyttä: ei tarvitse mennä vaikkapa kawaii-vaatekauppaan vaan voi kaivaa olemassaolevia vaatteita ja asusteita, ja tuunailla niitä vaikka tupsuilla sekä muilla pörrö- ja söpöysjutuilla. Esimerkiksi vanhojen pitsilahkeisten leggareiden lahkeista syntyi hienot ”käsisäärystimet”!

Ja syksyn uudet ulkovaatevalinnat pystyttiin rakentamaan värejä ja malleja valikoimalla Reiman syysvaatteista aivan loistavasti näitä tyylejä tukemaan.

Molemmat meidän koululaiset iskivät välittömästi silmänsä Reiman pilefleece-takkeihin. Uuuu, mitä ihanaa pörröisyyttä! Toinen halusi nuorten Samota-pilefleecetakin (grey pink) ja toinen Turkis-pilefleeceliivin. Yritin tarjota hänellekin takkia, mutta – ei, liivi on kuulemma best.

Ja sitä paitsi nämähän näköjään ovat aivan ihania myös käytössä: lämpöisiä ja hengittäviä, ja toimivat myös välikerroksina ilmojen viiletessä. Pilefleecessä on mukana kierrätettyjä kuituja: pörrömateriaalista 81 % on kierrätyskuitua, ja takin vettähylkivässä ja tuulelta suojaavassa yläosassakin 65 % on kierrätyskuitua.

Näissä kuvissa ollaan muuten Kalasatamassa, ja tuo pinkki tausta on aivan huikea Jacob Dahlgrenin taideteos nimeltään Early One Morning, Eternity Sculpture. Sen on tarkoituskin kutsua oleiluun ja leikkiin, ja sitä se todella tekee! Teoksessa ei saa kiipeillä, mutta alin taso on ihan tarkoitettukin istuskeluun ja hengailuun.

Toinen lapsi lähti meillä tänäänkin kouluun tuossa uudessa takissaan, toinen hupparin ja tuon pilefleece-liivin kanssa. Jos säätiedotuksessa olisi ollut sadetta, ohut kuoritakki olisi lähtenyt reppuun mukaan.

Viime keväänä Reimalta saadut nuorten Kumlinge-kuoritakit ovatkin olleet meillä keväästä asti ihan valtavassa käytössä. Suomen kesä ja silleen! Mutta ne ovat siis ohuempia kuoritakkeja kuin meillä tavallisesti on ollut; pelkkä kuori siis, ihan niin kuin mun omassa kuoritakissa.

Niin loistavat: vedenpitävät, hengittävät ja esimerkiksi reppuun pieneen tilaan menevät.

Kenkävalinnan puolestaan annoin mennä nyt ihan täysin tyyli edellä.

Reima x Minna Parikka -malliston Peace Low-top -tennarit olivat nimittäin lasten silmään ihanimmat kengät ikinä. Myönnän, että itse olin vähän skeptinen pelkistä kuvista syntyvään vähän ”muoviseen” ulkonäköön (”Äiti! Barbie!”), mutta nämähän ihan yllättivät!

Pohja on nimittäin huomattavasti kevyempi, joustavampi ja taipuisampi kuin mitä olisin kuvien perusteella kuvitellut. Ja koko kesän paljasjalkakenkiä käyttänyt lapsikin esitteli jopa kaverilleen, että katso, miten taipuisa pohja näissä on.

Ei ehkä ihmetytä, että näistä tuli nyt sitten sekunnissa lempparikengät.

Tummanlilat välikausihousut ovat Stormblock-ulkoiluhousut Ulos. Kuulemma aivan ihanat jalassa. Toisella lapsella on kuvissa ”verkkarityyppisemmät” Letkis-housut, jotka bongasin Reiman Redin myymälästä.

Toinen lapsi valitsi (ministi yllätyksekseni) Ankles-kumisaappaat. Kaikista ihanista kengistä just kumisaappaat! Mutta tarkemmin ajateltuna ymmärrän.

Edellisen koon kumpparit olin nimittäin bongannut kierrätysryhmästä, ja vaikka niiden tummanpuhuva kukkakuvio oli äidin mielestä vallan hurmaava, ne eivät kyllä olleet tipantippaa yume. Niinpä ne sitten jäivätkin tosi vähälle käytölle.

”Nyt mä käytän kumisaappaitakin mielelläni, kun sain tällaiset, jotka on ihan mun omaa tyyliä!”, lapsi tiivisti saappaita sovittaessaan.

No niinpä.

Takin alla vilahtaa ihana lasten villatakki Mahin. Liivin alla puolestaan Minna Parikan suunnitteleman malliston Peace Full-Zip -verkkatakki.

Lisäksi välikausikenkinä meillä on aina ja ikuisesti (myös mulla itselläni) luottonkenkinä tietysti Reiman Patterit. Edelliset ovat vielä sopivat, joten ne eivät olleet tämän syksyn hankintalistalla.

Sopivuudesta puheen ollen: heh viime vuosina välikausien käytetyimmät pipot on olleet meillä sellaisia Reiman pipoja, joita lapset ovat käyttäneet tyyliin eskarista asti. Lämpimiä talvipipoja on kyllä hankittu uusia nyt kouluikäisenäkin, mutta jotenkin ohuemmissa neulospipoissa on jumahdettu niihin vanhoihin. Kun nehän venyy, haha.

No, hyvin ovat venyneetkin, mutta nyt lapset saivat valita ihan uudet. Tällaiset halusivat!

Pipot ovat Koholla ja Moomin Flinga. Aivan älyttömän söpöt!

…ja vielä yksi juttu, eli kuivat ja lämpimät sormet, kiitos!

Reiman vedenpitävät Pivo-välikausihanskat ovat olleet meillä nyt koululaisvuosina ne kaikkein suosituimmat välikauteen, ja ne eivät ole tainneet märkyyspettää kertaakaan. Niissä oli nyt ihanan yume värisävy grey pink.

Myös Tehden softshell-hanskat ovat tosi koululaisuskottavat ja kivan notkeat kaikenlaiseen puuhasteluun, ja niissä on kosketusnäyttöpinta peukalossa ja etusormessa. Ei tarvitse riisua hanskoja, kun soittaa kotiin! Tehden-hanskoissa on vettähylkivä kangas, mutta ei teipattuja saumoja – kun taas Pivo-hanskat voi työntää vaikka vesilätäkköön.

Molemmista on meillä tykätty. Mutta maku- ja käyttötottumusasia, että kumpi on omalle lapselle parempi!

Hattaraisunelmaisena siis kohti syyskelejä! Tylliä ja pörröpompulaa askarrellaan sitten itse lisää asusteiksi – netistä löytyy inspiraatiokuvia vaikka kuinka paljon!

Onko teillä koululaiset tai teini-ikää lähestyvät pohtineet jo omaa tyyliään? Ja hei onkos kenelläkään muulla just nyt yumea tai jopa yamia talossa – ja oletteko pysyneet mukana näissä tyyleissä vai auttamattomasti jälkikasvun tyylisuuntauksista jo tipahtaneet?

23