Tytöt tykkäävät selailla meille naapuruston lehtikierrossa tulevia naistenlehtiä. Ja syykin on selvä – lehdethän ovat täynnä Annan ja Elsan kuvia! Kas näin!
Elsa:
Anna:
Elsa:
Anna:
…ja oi, mikä löytö: Seela nimittäin bongasi yhdeltä ja samalta aukeamalta molemmat! Oh! Ihanaa!
Elsa:
…Anna:
Karoliinan
9.2.2016 at 14:43:DD loistavaa!
anmini
9.2.2016 at 14:52Loistavaa! Mä olisin muuten nimennyt noi kaikki just toiste päin, aika jännää.
krista
9.2.2016 at 15:20Ahhahahaha eiku MULLA oli ne väärin päin – hitsi miten mä aina sekoitan ne nimet :D Aina kotonakin mokaan ja nimitän vaaleahiuksista Annaksi, vaikka se on ELSA. ELSA. ELSA. Tytöt joutuu usein korjaamaan :D (muokkasin&korjasin nimet just)
Anmini
9.2.2016 at 16:20Aa – mä vaan ajattelin, että on joku aikuisen ja lapsen näkemysero kyseessä, mutta tuohan selittää asian :)
Janita Elisa
9.2.2016 at 15:05Heh he :DD
Meillä on myös 2,5 vuotiaalla tuo Anna ja Elsa villitys menossa.
Meillä Annoja ja Elsoja ovat kaikki nuket, tyttöjen kuvat, dinosaurukset ja joskus jopa muumilelutkin pääsevät esittämään Frozenin hahmojen rooleja. :D
krista
9.2.2016 at 18:52Joo, meillä sama! :D
Eeva
9.2.2016 at 15:34Hei! Mietin tässä vaan sellasta että onko teidän tytöt nähneet sen elokuvan? Ymmärtääkseni sen ikäsuositus on 7 vuodesta ylöspäin. Tiedän, että kuulostan kauhealta nipottajalta, mutta ei niitä ikäsuosituksia turhaan aseteta. Minulla on kohta 6 vuotta täyttävä tyttö, joka on tosi herkkä ja pelkää helposti jopa pikku kakkosen ohjelmia, eikä tulisi mieleenkään antaa hänen katsoa frozen-elokuvaa. Tuntuu, että jään selvään vähemmistöön tiukan linjani kanssa. Ymmärrän myös, että lapset ovat yksilöitä, eikä kaikki ole yhtä herkkiä kuin tyttäreni. (Joka muuten haluaisi Elsa-nuken, koska kavereillakin on, vaikkei siis elokuvaa olekaan nähnyt. ) Pitkä sekava kommentti, mutta halusin kai vaan nostaa esille tämän ikäsuositusasian… Terv. Harvoin kommentoiva pitkäaikainen lukija
krista
9.2.2016 at 15:39Eivät ole nähneet :) Kirjoitan lisää vähän myöhemmin, nyt muskariin :)
Emmanna
9.2.2016 at 17:53Ikärajoihin on muuten määritelty kolmen vuoden jousto, ks. esim. ikärajat.fi. Lapsen vanhemmat voivat arvioida, onko elokuva omalle lapselle sopiva. Elokuva suositellaan silloin katsottavaksi vanhemman kanssa. Meidän 5-vuotias on nähnyt Frozen-elokuvan. Hän ei reagoi kovin herkästi pelottaviin kohtauksiin. Väkivaltaisia ohjelmia, kuten kavereiden suosiossa olevaa Ninjagoa en ole antanut katsoa, koska sellaiset tekevät mielestäni lapseni rauhattomaksi. Sinä tietysti tunnet oman lapsesi parhaiten, ja tiedän, ettei ole helppoa rajoittaa, kun kaverit saavat.
krista
9.2.2016 at 18:01Nyt takaisin koneella :)
–
Mutta joo, meidän tytöt eivät ole Frozenia nähneet, se olisi aaaaaaaivan liian jännä :) Meillä ollaan vielä ihan Titi-nalle-tasolla; tyyliin kirjastosta lainattu Late Lammas sai nämä kauhun partaalle. Mutta mäkin oon huomannut, että moni katsoo noita aika nuorina: itse asiassa (tietääkseni) kaikki tai lähes kaikki meidän 3-vuotiaat naperoystävät ovat sen nähneet. Me alettiin viime kesänä sitä katsoa ystävän luona (kun heidän lapsensa halusi), mutta heti ensimmäisten minuuttien jälkeen piti laittaa pois. Lapsien herkkyydessä tosiaan on varmasti paljon eroja ja omat vanhammat varmaan tuntee lapsensa parhaiten; meillä nämä on tällaisia herkkiksiä kaikelle tuollaiselle. Silvalla alkaa alahuuli väpättää jo ”Pieni ankanpoikanen” -laulussakin <3
-
Mulla on tällä viikolla itse asiassa (toivottavasti) tulossa bloggaus meidän käynnistä Disney on Ice -showssa. Siellähän oli Anna ja Elsa, jota tirppa odotti kuin kuuta nousevaa. Mutta sitten siinä olikin se tarina mukana, auts... Se ja aika monta muutakin liian jännää kohtaa tuossa oli; mutta kirjoitan tosiaan lisää lähiaikoina!
-
Meillä Frozen-innostus tarttui noin sekunnissa, kun Silva aloitti päiväkodin. Sitä ennen oltiin vältytty siltä :) Tällä hetkellä tytöt RAKASTAA noita hahmoja; ei varmaan vähiten siksi, että ne ovat myös siskokset. Eli he leikkivät niillä niin kuin siskoksilla leikitään, ilman sitä tarinaa :) Silvalla on isosisko Elsa ja Seelalla pikkusisko Anna.
-
Me ei olla muuten itse asiassa vielä koskaan katsottu mitään pitkää elokuvaa, koska kaikki ovat olleet liian jänniä. Maija Mehiläisen traileri katsottiin, kun ajattelin, että se varmaan olisi harmiton. No EI OLLUT. Jotain karseaa sotaa ja niin edelleen. Joo ei meille :) Vinkkejä kivoista pitkistä elokuvista (joissa ei ilkeitä hahmoja/riitelyä/sotaa/taistelua/kuolemaa/petollisuuyys) otetaan muuten tosi mielellään vastaan! Itse ei olla löydetty vielä yhtään. En tajua, miksi lasten elokuvissa pitää olla aina tuollaista, että ollaan ilkeitä/julmia toisia kohtaan.
Eeva
9.2.2016 at 18:28Kiva kun vastasit ja vielä näin nopeasti! Tämä on taas näitä asioita, kun vanhemmat nousee puolustusasemiin ja tuntee tarvetta selittää miksi meillä saa tai ei saa katsoa. Me ollaan katsottu Notre Damen kellonsoittaja, joka oli tooosi jännä, mutta pikkuveli 3v ei hätkähtänytkään! Tytön kanssa taas keskusteltiin paljon jälkeenpäin. Että erilaisia ovat nämä samankin perheen lapset! Olen kuitenkin pitänyt näitä ikäsuosituksia hyvinä ja tavallaan alaikärajoina. Miksi pienempien pitäisi näitä elokuvia nähdä? Ehtiihän sitä isompanakin. (Toki joustetaan tilanteen mukaan, miten hyvältä tuntuu.)
Ansku
9.2.2016 at 22:22Helinä Keijuista ainakin se eka on 3-v suosituksella. Mä tykkään niistä tosi paljon :) Niissä ainakin joissain uudemmissa on vähän pelottaviakin juttuja (varmaan ainakin teidän tytöille) mutta tuo eka on mun mielestä ainakin tosi kiva :) Aristokatit on kans kiva ja Peppi Pitkätossu-elokuvat. Mansikkamarjaa teillä taidetaan jo katsoakin. Meidän 3-v tyttö on ihan rakastunut Jake ja Mikä-mikä-maan merirosvoihin, niissä on se kapteeni Koukku mut se on enempi sellanen hassu
Emmanna
9.2.2016 at 22:51Eeva, ikärajoilla on kuitenkin ihan virallinen määritys. Niistä tosiaan elokuvateatterissa joustetaan enintään kolmella vuodella, kun lapsella on oma aikuinen mukana. Kolme vuotta on joustovaraa aikuisen oman lapsensa kohdalla arvioida, onko elokuva sopiva. Poikkeus on ikäraja 18 vuotta, josta ei jousteta.
Katariina
10.2.2016 at 09:22Pakko vinkata: Onneli ja Anneli on ihana, ihana elokuva! Sitä uutta (Onnelin ja Annelin talvi) en ole vielä nähnyt, mutta meidän lapset (ja aikuiset) ihastui tuohon ensimmäiseen elokuvaan. Ei räiskintää, eikä yllättäviä hurjia hirviöitä. Ihana, suoloinen ja lämmin elokuva. Ehdottomasti suositus tälle! (Ja ikärajakin on oikeasti S).
krista
10.2.2016 at 19:02Ansku, en tiennytkään, että Helinä Keijuillakin on omaa leffaa. Siis on? Silva ihastui siihen hahmoon tuolla Disney on Icessa – varmaan olisi aivan onnessaan sellaisesta elokuvasta! Täytyy selvittää, kiitos vinkistä!
Ansku
12.2.2016 at 11:22joo on Helinä Keijusta tehty ainakin neljä elokuvaa :)
Ribis
9.2.2016 at 19:27Meillä on tabletille ladattuna 45min pituinen Ella&Aleksi – Yllätyssynttärit -elokuva: musiikkia ja lauluja pikkunokkelilla sanoituksilla, ei mielestäni erityisen pelottavia kohtauksia. Suosittelen! Sallittu kaiken ikäisille.
krista
9.2.2016 at 19:41Hei joo ollaanhan me pitkiä (?) elokuvia katsottu – tämä nimittäin on meilläkin! Alkuun tämäkin oli (en enää muista) liian jännä, silloin kuunneltiin vaan niitä lauluja. Mutta nyt tämän talven aikana ollaan muutama kerta katsottu kokonaan ja ei enää tuntunut jännältä!
p
9.2.2016 at 21:36Täällä myös ikärajanipoäiti, joka antaa kolmeveen katsoa siis pääsääntöisesti vain sallittuja ohjelmia. Pikku kakkosessakin on lähes aina joku liian pelottava juttu, jonka aikana pyytää, että laitetaan tv kiinni ja näin sitten tehdäänkin. Usein nämä pelottavat kohdat ei aikuisen silmään ole pelottavia, lapsi vaan kokee ne eri tavalla.
Mitä frozenin tulee niin siinä olen tehnyt myönnytyksen ja se on katsottu yhdessä pariin kertaan. Se ei näytä meidän herkkikselle olevan liikaa, oikeastaan ainoa jännittänyt kohtaus on alussa se jäänhakkauslaulu ja sitten lumihirviö jahtaamassa. Sen sijaan mitkään Annan jäätymiset tai muut itseni olettamat jännittävät kohdat eivät pelota. Tykkään kyllä sadusta aika paljonkin, semmoista hyvää tyttöenergiaa, ystävyyttä, toisesta välittämistä ja myös sitä ajatusta, että hyvässäkin voi olla pahaa ja siltikin on ihan ok. Kolmeveelle tärkeää näyttää olevan prinsessat, prinsessapuvut, olaf, palatsit ja annan ja Elsan laulut. Toki innostukseen on varmasti vaikuttanut myös se hypetys, joka asian ympärillä on ja siten lapsella halu nähdä elokuva. Meillä Maija mehiläisen elokuva (joka siis merkinnällä S) pelotti enemmän. Ja vaikkapa esim sitä inside out elokuvaa en lähtisi näyttämään, on aivan liian pelottava.
krista
10.2.2016 at 19:03P, meillä tosiaan sama, että Pikku kakkosessakin voi olla liian jännää. Katsotaan yksittäisiä pätkiä niistä sisällä olevista sarjanpätkistä Areenasta, mutta ei koko Pikku kakkosta koskaan telkkarista :)
MiiaK
9.2.2016 at 20:25Mites Nalle Puh elokuvat? Meillä menee ainakin ihan täyttä häkää 2,5-vuotiaaseen. Rakastaa Ruuta ja Kengua ja tulee aina halimaan äitiä, kun Kengu ja Ruu halaavat toisiaan. Ikäraja on 3 vuotta. Meillä katsottiin alunperin YouTubesta Nalle Puh -televisiosarjan jaksoja ja niiden perusteella uskallettiin lainata elokuvia kirjastosta. Ehdoton lemppari on Nalle Puh ja Möhköfantti -elokuva, joka kertoo Ruun ja Möhköfantin ystävystymisestä ja ennakkoluulojen voittamisesta. Siinä on muutama synkempi kohta, jotka meillä katsotaan vanhemman sylistä, mutta muuten tunnelmaltaan iloinen, positiivinen ja riemastuttava. Elokuvissa on, sarjasta poiketen, myös paljon lauluja.
krista
9.2.2016 at 21:01Hei niitä voitaisiin kokeilla! Meillä itse asiassa on yksi sellainen itselläkin, nimeltään Ruu ja kevät muistaakseni. Mutta se oli liian jännä :D Siinä oli sellainen kohta, jossa Tiikerin päähän tipahtaa jauhoja – se oli vähän liikaa :D Mutta tää oli jo lähes vuosi sitten, ehkä sitä vois joskus kokeilla uudestaan, ja muita Nalle Puheja kans vois katsella kirjastosta! Kiitos vinkistä!
MiiaK
9.2.2016 at 20:35Ai niin, unohdin ihan Maisan! Ikäsuositus 0-4 vuotta. Kirjoja ollaan luettu ja niistä tyttö tykkää. Vuotta vanhempi serkkunsa taas katselee videolta, eikä ole yhtään jännä kohtaa :)
krista
9.2.2016 at 21:01Maisat on tosi-tosi kivoja, Seela erityisesti tykkää! Seela on ihan rakastunut Kekeen :)
Tilia
9.2.2016 at 21:47Virolainen Keksijäkylän Lotta ei pelottanut meidän herkkiä lapsia ja on ns. pitkä elokuva. Kirja myös kiva iltasatuna. Ja sitä jaksaa aikuisetkin katsoa. Onnelista ja Annelista tykätty myös, vaikka siinä vähän jännempiä juttuja onkin, mutta voisi iskeä puutalon sisaruksiin, kun siinäkin on kaksi tyttöä pääosassa ja sellaisia juttuja, jotka ehkä Silvan huumorintajuun uppoaisivat. Meidän 5-v. ei ole nähnyt Frozenia eikä muitakaan prinsessaleffoja, mutta on luettu kirjoja ja fanittaa täysillä. Mennään kategorisesti ikärajojen mukaan lasten kanssa leffoissa, niin ei tarvitse pelipuolellakaan vääntää, miksi toiset saa pelata myös k-18-pelejä alaikäisinä. Meillä ei saa, piste. Sorry, ettei ole kappalejakoja, en saa niitä toimimaan.
Kahvittelija
10.2.2016 at 10:36Meillä on katsottu Frozenia sieltä täältä ja kelattu pelottavat kohdat pois. Mutta sillä lailla, että esikoinen tietää suurin piirtein, mistä on kyse. Mutta jo ennen kuin edes katsottiin osa leffasta, oli viisivuotias serkku jo tempaissut meidänkin tytön mukaan Elsan ja Annan maailmaan :)
Pikku Kakkosessa on tosi usein mun mielestä liian jänniä juttuja, vähän joka ohjelmassa on, ja se kyllä harmittaa. Onneli ja Anneli, jota joku jo suosittelikin, on muuten tosi ihana, mutta siinäkin on sellainen vähän hurjempi takaa-ajokohtaus. Ja Risto Räppääjät on pääasiassa tosi kivoja, mutta usein niissäkin on joku jännempi kohtaus mukana. Nalle Puhista voisi ajatella, ettei ainakaan voi olla mitään pelottavaa, mutta sitten yhtäkkiä puskan takaa tömistääkin Möhköfantti :D ja jotkut Muumi-jaksot on ihan kauheita! Meillä pidettiinkin Muumit pitkään pannassa ja nyt vasta on ruvettu tutustumaan joihinkin ei-jänniin jaksoihin.
Heinähattu ja Vilttitossu on muuten tosi kiva! Siinäkin on kyllä jännitteitä perheenjäsenten välillä (esim. siskosten riitelyä) mutta ei mitään pelottavia tilanteita kuitenkaan.
Tuli näistä mieleen meidän jouluviikko Levillä, kun siskonlapset olivat seuranneet Maltin ja Valtin joulukalenteria ja innostivat meidänkin esikoisen leikkimään siihen pohjautuvaa etsiväleikkiä, ja esikoinen olikin aivan innoissaan, mutta kietoi varmuuden vuoksi narun vyötäisilleen ja piteli siitä kiinni ja tuli selittämään, että se on johtolangan apunaru, josta hän pitää kiinni, jos rupeaa leikki jännittämään liikaa <3
krista
10.2.2016 at 19:08Johtolangan apunaru <3
-
Mekin tosiaan mieluummin Areenasta katsotaan niitä Pikku Kakkosen pätkiä. Vaikka tavallaan kaipaan kyllä sitä joskus, että sellaisen avulla saisi lapset paikalleen sen ajaksi :) Jos vaikka haluais tehdä jotain. Yksittäisillä pätkillä saa vaan sen muutaman minuutin kerrallaan puuhasteluaikaa ennen kuin joku huutaa, että "LISÄÄ, LAITA JOKU TOINEN!" :)
Heidi
10.2.2016 at 11:37Suosittelen vanhaa kunnon krokotiili Genaa. Meillä on katsottu sitä YouTubesta (Juna sininen -laulu on päätynyt jopa tuutulaulurotaatioon) ja lainattu DVD kirjastosta. Siinä on ”pahis” Täti Isokomero, mutta hän on lähinnä sellainen keppostelija ja kovan paikan tullen kuitenkin Genan ja Muksiksen ystävä. Maisat ja erityisesti niissä esiintyvä Keke-krokotiili ovat myös kaksivuotiaan suosikkeja. Kekestä ja Genasta on tullut perheessämme krokotiilia tarkoittavia synonyymejä.
krista
10.2.2016 at 19:09Oi, tällaisesta mä en ole kuullutkaan! Krokotiili (ja vieläpä nimeltään Keke) olisi kyllä luultavasti Seelalle täysmenestys. Se kun tosiaan fanittaa Maisan Keke-krokotiiliakin :)
Emmakko
9.2.2016 at 17:39Ja suosituksen idea on nimenomaan, että se on vain keskivertosuositus. Jos oma lapsi on herkkä, on varmasti viisasta noudattaa suosituksia. Toisaalta, jos tietää, mikä omaa lasta järkyttää tai ei järkytä, voi aika huoletta katsoa lasten leffoja ja sarjoja ikärajoista huolimatta (jos ne ovat itselle tuttuja). Esimerkiksi meillä tv:stä näkynyt piirretty sarja nimeltä Mona Vampyyri – yhdeksänvuotias pelkäsi vähän, kuusivuotias ei todellakaan yhtään :)
krista
9.2.2016 at 21:27Just näin, samaa mieltä!
a
9.2.2016 at 17:41Mun tyttö (kohta 4v.) on jo pitkään kovasti fanittanut Elsaa ja Annaa…vaikka Frozenista se ei ole tiennyt oikeasti mitään muuta kuin mitä pk-kaverit ovat kertoneet. Päivittäin saan kotiin piirustuksia joissa on jää-Elsa :) Ajattelin nyt pari viikkoa ennen 4v. synttäreitä viedä pienen leffaan katsomaan Frozenin. Ikärajojen mukaan hän on liian nuori (parilla viikolla, koska K7 leffaan pääsee 4v. aikuisen seurassa, mutta tässä kohtaa luotan omaan fiilikseen että lapsi on sopivan ikäinen, vuosi sitten ei olisi tullut mieleenikään moinen)….niin ja miksi en voi odottaa paria viikkoa että tyttö olisi oikeasti tarpeeksi vanha, no siksi kun elokuva-arkistossa pääsee Frozen-leffaa katsomaan silloin eikä kahta viikkoa myöhemmin, niin tää äiti ei voi keksiä parempaa paikkaa tytölle ekaan elokuvakokemukseen (vähemmän sielukkaiden ketjuteatterien sijaan).
krista
9.2.2016 at 18:52En mäkään usko, että se parista viikosta tosiaan kiinni voi olla! Pikemminkin just näin, että vanhemman tuntumalla sen aika hyvin tietää. Joskus tietty saattaa tulla yllätyksiä, jos ei itsekään tiedä sisältöä – niin kuin meillä vähän kävi tuon Disney on Icen kanssa. Onneksi ei kuitenkaan isompia traumoja näyttänyt tulevan :)
a
9.2.2016 at 20:26Meilläkin oli Disney on Ice ohjelmassa ja se oli yksi indikaattori että kasvettu on, kun ei ollut meidän nakerolle liian jännä. Lapsen isovanhemmat ovat jo monta vuotta halunneet lapsen viedä tuonne ja puoli vuotta sitten kun liput tuli myyntiin lopulta totesin että ehkä onnistuu lapsen kehitystason puolesta (jos äiti tulee mukaan). Vuosi sitten ois ollut todellakin liian jännä meidän lapselle, nyt ois pärjännyt ilman äitiäkin isovanhempien kanssa.
Mua kiinnostaa hurjasti että olisko Disney on Ice jotain sellaista mitä koitte kivaksi jutuksi ja sen hinnan arvoiseksi…kysymys sillä taustalla, että mä en siis ikimaailmassa ois mennyt tuonne (enkä lapsta vienyt) jollei isovanhemmat ehdottomasti ois halunneet lasta viedä (kera serkkujen), heillä on perinne tehdä lastenlasten kanssa tuo reissu. Nyt kun oon nähnyt shown, niin totesin että ennakkoluuloni olivat oikeassa (tai oon maailman kyynisin ihminen), koska fiilikset oli että ihan kivaa luistelua, mutta kauheeta sillisalaattia ja kauheeta rahastusta. Huvittavaa kyllä mulla on eri fiilis sen Frozen-leffan suhteen, fiilistelen jo ajatusta että pääsen kaivautumaan Orionin penkkiin ja katsomaan leffaa :D
krista
9.2.2016 at 21:05Joo noista kokemuksista mä voisin kirjoittaa lisää erikseen, yritän jo vaikka huomenna! Mutta yleisolona itsellä sellainen, että mun mielestä olisi voinut olla enemmän sitä luistelua ja vaikka laulua – mulle oli yllätys, että siellä oli niitä tarinoita noinkin paljon. Ja että ne olivat niin jänniä :D
–
Rahastustakin näkyvissä oli, kuten ne jotkut 15 euron hattarat. Uhhuh. Onneksi tirpalla ei ole tullut mitään ”osta osta” -elkeitä vielä :) Tai no okei ostin mä sieltä kyllä tytöille Helinä- ja Ariel-figuurinuket (15 e/kpl), mutta en Silvan tahtomana vaan koska itse tuli mielihalu ostaa ne tytöille :D
Miitu
9.2.2016 at 17:11Vapise Disney ja oheiskrääsä: Nää mitään aitoja ja alkuperäisiä (välttämättä) tarvi. Meillä on ehkä huipentuma, kun isompi yhtäkkiä syksyllä kysyi, miksi pesukoneessa lukee Let it go. Kone siis L(et it)G(o). Kiitos Spotifyn oli hitusen kuunneltu noita kappaleita – siinä määrin, että nykyisin tuo puoltoistavuotiaskin laulaa sujuvasti ”go….go”.
krista
9.2.2016 at 18:08Hihitys tuolle pesukonejutulle! :D
–
Meillä muuten Silva oli vähän pettynyt, että Disney on Icessa Elsa ei laulanutkaan ”Let it go” vaan saman suomeksi. Me ollaan katsottu sitä Elsan laulukohtausta Youtubesta englanniksi :)
Miitu
9.2.2016 at 21:05Meillä oli syksyllä just englanninkieliset hittejä, nyt on vähän tasaveroistunu. Onko tää muuten osunu silmiin: https://m.youtube.com/watch?v=mRQbMY9zrl4
Meillä tämän hetken hittejä on kaikki nää ”jälkeen” sadut, jotka pyörii ”kivaa siskon kanssa” -teeman ympärillä.
Meillä katotaan pääosin elokuvina Ti-Tejä etenkin pikkusiskon vuoksi. Sit harvakseltaan joitain noita isompien elokuvia, missä saattaa olla se 7v-suosituskin, mutta niin, että katotaan ite edeltä ja jälkeen keskustellaan paljon teemoista ja jännittäneistä asioista – tärkeää sikälikin, että lapsi saattaa kokea ihan eri asiat jännittävinä. Isompien elokuvista ehkä Helinä ja siipien salaisuus on noista meidän omista leppoisimmasta päästä – ja pyörii kans sisaruusteeman ympärillä – mutta kuulostais, että ihan tuonkaan aika ei oo vielä teillä.
Anmini
9.2.2016 at 18:34Virolaiset Lotta elokuvat Lotta ja Keksijäkylä sekä Lotta ja kuukiven arvoitus taisivat olla aika sympaattisia elokuvia, jos en ihan väärin muista. Itse suosin sitä, että me vanhemmat katsomme leffan etukäteen, jos sisältö epäilyttää. Näin vältytään siltä, että joudutaan keskeyttämään katsominen ja jää ikävä fiilis kivaksi ajatellusta leffahetkestä. Tytöt on myös vielä niin pieniä, että hyvin kerkeevät myöhemminkin vielä katsomaan Frozenit ja muut.
krista
9.2.2016 at 18:46Hei kiitos vinkistä, täytyypä tutustua noihin! Mä kans mielelläni katson etukäteen, jopa lyhyet lastenohjelmatkin – meillä ei olla koskaan katsottu Pikku Kakkostakaan suoraan telkkarista :D Se johtuu kyllä eniten siitä, että ”tv-virtaa” ei ole tullut tavaksi katsoa muutenkaan. Ja Pikku Kakkosesta ollaan sitten Areenalta kuitenkin katsottu yksittäisiä sarjanpätkiä, ja YouTubesta löytyviä erilaisia lastenohjelmapätkiä myös.
–
Joo ja tuo Frozen toimii tytöillä tosi hyvin ihan tuollaisenaan: tarinana siskosten ystävyydestä. Riittää meille vielä toistaiseksi ihan mainiosti :)
Kaisa
9.2.2016 at 18:46Suositus studio Ghiblin Hayao Miyazakin ohjaamalle Naapurini Totorolle!
krista
9.2.2016 at 18:49Oh, mä itse tykkään siitä valtavasti! Mutta jännittävyyspuolelta ei vielä sovellu meidän Silvalle :)
heiskav
9.2.2016 at 19:29Kyselit ylempänä leffasuosituksia… Meidän 2 v. tykkää kattoa Astrid Lindgrenin Melukylän lapsia. Pikkukoululaisia, kotieläimiä ja elämää ennen vanhaan. Muitakin Lindgrenin tarinoita (Eemeli, Peppi) lainattiin kirjastosta, mut vasta leffan alkaessa huomasin, että ne olikin ruotsinkielisiä. Melukylät oli puhuttu suomeksi.
krista
9.2.2016 at 19:41Hei joo tuota vois kokeilla, kiitos! :)
a
9.2.2016 at 20:20Meidän lapsi ra-kas-taa Melukylän lapsia (ja Saariston lapsia). Näin aikuisen silmiin todella rauhallista (tylsää ;)) mutta ah niin suloista, suosittelen.
krista
9.2.2016 at 21:07Saariston lapsista mä tykkäsin lapsena itse! Rauhallinen ja tylsä on just hyvä :) Sellaista normaalia leikkimistä ja arjen juttuja, ne on ihan hyviä aiheita lastenelokuville! Ei 3-vuotiaat (tai ainakaan tää meidän) tarvitse mitään ryminää ja räimettä vielä :)
Mari
11.2.2016 at 09:48Hei saako Saariston lapsia jostain suomeksi puhuttuna!? Itse rakastan(!!!) niitä ja haluaisin niin näyttää esikoiselle – luulisin, että hänkin rakastaisi:) – mutta meillä on ne vain ruotsiksi puhuttuna, suomeksi tekstitettynä… Ei kyllä taida vielä 3-vuotiaalle tuossa muodossa natsata.:/
Anmini
9.2.2016 at 20:29Melukylän lapset on ihana, samoin Saariston lapset ja Pikkuinen Lotta, mutta Eemeli on kyllä mun mielestä aikansa elänyt ja liian ahdistava jopa (tai ehkä just) aikuiselle.
Joku vinkkasi Naapurini Totorota, mutta se oli liian pelottava jopa meidän kouluaiselle. On niin vahva ja ilmeikäs.
krista
9.2.2016 at 21:08Eiks Eemelissä ollut jotain, että se lukittiin liiteriin rangaistukseksi… Auts :D
piupali
9.2.2016 at 23:37Eemelissä isä huutaa todella aggressiivisesti. En näytä lapselle vaiks ite nostalgiamielessä tykkään. Peppiä luin iltasaduksi syksyllä, melko paljon jouduin ennakkosensuuria käyttämään. Vanha painos, ehkä uudessa ei enää puhuta neekerikuninkaasta.
pire
9.2.2016 at 20:22Me ollaan alle kouluikäisenä katottu hopeanuolta, mikä oli maailman lemppari piirretty ikinä! En nykyisin tunne yhtään alle kouluikäistä kelle voisin kyseistä piirrettyä suositella 😃 ai kauhea, siksi varmaan oon tämmönen !😅 ei mut, ei se lapsena pelottanu, oli vain niin hieno ja rohkea tarina :)
krista
9.2.2016 at 21:10Toi on mulle ihan tuntematon tuo Hopeanuoli; googlasin ja aika rajulta tosiaan näytti :D
–
Mutta hei, olihan niitä väkivaltaisia Tom&Jerryjä sun muitakin ihan lasten peruspiirrettyinä joskus. Niissä, jossa pokkana pahis sai pataan ja sitten niille naurettiin. Auts. Mä oon todennäköisesti katsellut niitä :D
nellisi
9.2.2016 at 21:12Tom ja Jerry on kyllä ihan höttökamaa Hopeanuolen rinnalla. ;) :D
nellisi
9.2.2016 at 21:11Mää muistan kans päiväkoti-ikäsenä, että KAIKKI oli nähnyt Hopeanuolen ja leikittiin sitä päiväkodissa ahkerasti. Mukana leikin, vaikka mitään hajua ei ollut millaisesta on kyse. Oma miehenikin on pienenä lapsena katsellut. Me katsottiin näin aikuisena se ja se on VIELÄKIN aivan hillittömän pelottava! En tajua, miten yksikään lapsi on ikinä uskaltanut katsoa. Se on ahdistava, siinä on taistelua, verta, kuolemaa ja ties mitä! Ja tilattiin nostalgian vuoksi netistä myös Hopeanuolen lasten versio ja siitähän on kovasti leikattu kohtauksia. Mutta ei paljon auttanut. Oli leikattu huonosti ja lisäksi siinä on niin paljon kaikkea, ettei siitä oikeesti vois näyttää mitään. :D :D
krista
9.2.2016 at 21:28Apua :D Kohta alkaa tehdä mieli itse nähdä, että mistä oikein on kyse :D Aika hurjalta kuulostaa!
Nellisi
11.2.2016 at 20:16Googletapa Akakabuto kuvahaulla ja selaile kuvia. Se on Hopeanuolen pääpahis. ;) On meinaan hillittömän pelottava karhu!! *tähän sellanen kauhistuneen näkönen hymiö* 😱
Anneh
9.2.2016 at 20:53Aina vähän jännittää kommentoida tänne koska näistä lapsijutuista nousee monesti kova paskamyrsky :DD Itsellä ei ole kokemusta samallalailla tietenkään lapsista kun en ole äiti, mutta mieleeni tuli oma lapsuus. Silloinkin todella katsottiin yllättävänkin pelottavia telkkarisarjoja, yleensä vanhempien serkkujen kanssa. Juurikin tällaisia Hopeanuoli. Turtles ja Prätkähiiret tyyppistä. Mutta siis, asia oli että nämä elokuvathan opettavat omalla tavallaan lapsille sitä kykyä käsitellä sitä pelkoa turvallisesti vanhempien kanssa. En nyt tietenkään lähtis Hopeanuolta näyttämään kolme vuotiaalle, mutta esim muumeja tms? Itsestä tuntuisi järkevältä opettaa lapsille sitä pelkojen käsittelyä näitten elokuvien kautta, mieluummasti ko oikiasti pahojen kokemusten. Ja kyllähän niissä idea on, että sattuu ja tapahtuu ja lopuksi sitten vaikeuksien kautta päästään onnelliseen loppuun.
krista
9.2.2016 at 21:19Ensinnäkin: saa kommentoida lapsettomanakin! :) Ja me kaikkihan ollaan itse oltu lapsia joskus, eli kokemuspohjaa jokaisella on sitäkin kautta.
–
Toi on ihan hyvä kysymys ja mä oon miettinyt siitä joskus ihan bloggaukseksi asti. Tavallaan niin, mutta toisaalta on sitten just voimakkaasti tuo ikäkysymys – just että 3-vuotias on ihan eri kuin 6-vuotias, ja sitten on kaikki mahdolliset lapsikohtaiset erot. Vanhemmallekin lapselle ajattelisin, että SEIKKAILUT voivat olla hyvinkin opettavaisia ja jännät kohdat ok. Mutta sitten se, että lasten elokuviin sijoitetaan niin usein ihan suoranaista ILKEYTTÄ – en tiedä, mitä hyvää lapsen maailmaan se tuo. Kun lapsi kysyy, että ”miksi tuo tekee noin”, siihen on vähän vaikea vastata. ”Koska se on ilkeä” ei välttämättä ole hyvä. Mutta joo, taidanpa ottaa tämän kokonaiseksi postaukseksi jossain vaiheessa! Mitään valmiita mielipiteitä minullakaan ei ole; ehkä sellaista pohdintaa enemmän. Ja sitten sellaista, että en halua esimerkiksi vielä 3-vuotiaalle näyttää sotimista/tappamisuhkailuja (niin kuin esim. siellä Disney on Icessä oli) ja niin edelleen…
–
Mutta Muumit on kyllä hyvä esimerkki siitä, että tarinassa voi olla jänniäkin juttuja ja silti just vaikeuksien kautta onnelliseen loppuun. Ja siinähän ei ole puhdasta ilkeyttä; on vaan erilaisia (osin väärinymmärrettyjä) ”persoonia”, sekin on hyvä. Tällä hetkellä Silva ei vielä halua katsoa muumeja (koska ne ovat liian jänniä :D ), mutta sitten kun haluaa, ne ovat varmasti katsomisista ihan sitä parhaimmistoa, luulisin.
elina
9.2.2016 at 21:44Meillä on kanssa hyvin herkästi pelkäävät tytöt, enkä usko että pelko häivää pelkäämällä. Tyttö 5v katsoi isovanhemmillaan jonkun lastenelkokuvan kun en ollut paikalla ja sen jälkeen ainakin kaksi viikkoa itki joka ilta hysteerisesti nukkumaan mennessä sitä pelottavaa kohtausta. Elokuvan lopussa kävi hyvin, mutta se ei poistanut sen pelottavan kohdan pelottavuutta. Ja ei se siihen kahteen viikkoon jäänyt se itku ja pelko, vaan sitä samaa kohtausta muisteltiin ja pelättiin ainakin puoli vuotta aina silloin tällöin. En voi uskoa että lapsi tästä oppisi mitään. Nyt kun ovat kasvaneet niin sietävät jännitystä ja hiukan pelkoakin. Mutta tosiaan en usko että pelolle altistuminen auttaa lasta pääsemään pelosta. Jännitys on eri asia, mutta pienillä se on usein pelkoa. Meidänkään lapset ( 6 ja 9) eivät ole juuri pitkiä elokuvia katselleet, koska eivät halua pelätä ja toisaalta minä en halua näyttää heille juuri ilkeilyä ja kaikenlaista uhkaa. Niitä ehtii kokea myöhemmin kun on taitoja käsitellä tunteita paremmin. En muutenkaan ymmärrä miksi lastenelokuvissa pitää olla niin paljon pahaa. Lotta elokuvat ovat kivoja, mutta veikkaan että teillä vielä liian jännittäviä. Varsinkin se kuukivi. Meillä on katsottu Nalle Puheja, joskin myös niissä on jänniä juttuja ja 9 vuotias ei halua katsoa Nasu elokuvasta kohtaa missä Nalle Puh melkein tippuu koskeen ja muut luulevat Puhin tippuneen ja surevat rannalla.
……
Voin kyllä sydämmestäni sanoa, että olen todella onnellinen että olen antanut lapsien katsoa vain sellaista mikä ei pelota (tyyliin pikku kakkonen) ja pelon ja jännityksen hallinta kasvaa ihan luonnostaan, ilman että sitä pitää harjoitella. Mutta edelleenkään he eivät tykkää katsoa liian pelottavia juttuja, eikä tarvitse. Uskon että heistä kasvaa ihan normaaleja aikuisia. En itsekään pysty ja halua katsoa murhia ja kauhua, enkä koe että elämäni siitä pilalle menisi.
krista
9.2.2016 at 23:01Tää vois olla mun näppikseltä. Tai ne ei vois, kun meillä on eri ikäiset lapset ja niin edelleen – mutta siis noissa pelkoasioissa olen sun kanssa täysin samaa mieltä. En usko ”karaisemiseen” millään; en monessa muussakaan asiassa, mutta en tässäkään.
elina
9.2.2016 at 21:49Ja nuorempi kyllä tykkää Annasta ja Elsasta vaikka ei tiedä tarinasta mitään. Mutta ovat kivan näköisiä ja muutkin tykkää. Mitään faneja eivät kyllä ole, sen paikan vievät kaikki eläimet. Ja isompi tytöistä saisi katsoa isompien ohjelmia ja välillä katsookin, mutta edelleen tykkää pikku kakkosesta ja halua katsoa pelottavia juttuja.
Tilia
9.2.2016 at 21:56Pakko vielä kommentoida, että tuli vastaan vanha klassikko Reinikainen ja alettiin sitä katsoa vähän, että näkevät, minkälaisia autoja ja vaatteita oli 80-luvulla äidin ja isän lapsuudessa, niin meidän lapset tykästyi siihen ihan hulluna, vaikkei siitä voi lapsi ollenkaan kaikkea tajuta. Nyt sitten leikkivät niitä Reinikaisen kohtauksia, kerrasta jäi kaikki mieleen. :)
krista
10.2.2016 at 19:00Reinikainen :D Oi, ihan lapsuus-flashbackit tuli!
Stiina
9.2.2016 at 21:56Eilen katsottiin kolmevuotiaan kanssa Onneli ja Anneli, lainattiin se kirjastosta. Meidän melko herkkää tyttöä ei ainakaan jännittänyt, ja oli ihan suloinen pätkä minustakin. Värikäs ja nätti! Ja ne pikkutytöt on kyllä ihania. Ainoa jännempi kohta taitaa olla, kun rahapulassa oleva jäätelömyyjä varastaa kultamunia munivan kanan ja säästöpossun. Lieneekö se teidän tytöille liian jännää…?
elina
9.2.2016 at 22:18Meidän tytölle, taisi olla silloinkin 5 v. oli liian jännää juuri tuo varastaminen ja siitäkin puhuttiin ja puhuttiin. Ja taas olivat liikkeellä isovanhempien kanssa…. Mutta näkivät elokuvan elokuvateatterissa, joka varmasti on paljon jännempi paikka kuin koti. Isompi oli kai noin seitsemän ja kesti elokuvan hyvin, joskaan ei niinkään pitänyt siitä. Mutta edelleen tuo elokuvateatteri varmasti voimisti kaikkia tunteita. ( ja juu, nyt on isovanhempien kanssa jo pitkään touhuttu muuta, kuin katsottu elokuvia…)
elina
9.2.2016 at 22:20kaameaa viestipommitusta, mutta on itselle tärkeä aihe :)
…..
Ongelmana taisi tuossa elokuvassa olla nimenomaan se Miksi se joku tyyppi varasti kun niin ei saa tehdä. Mitä siihen sitten vastata?
krista
10.2.2016 at 18:59Onnelia ja Annelia oon harkinnut itsekin (ja tuttu sitä just vähän aikaa sitten suositteli), ja se kirja oli mun ihan lapsuusykkössuosikki! Hmm sitä voisikin jo alkaa lukea Silvalle pätkissä…
–
Tuo varastaminen on kyllä tosiaan vähän hankala juttu. Jotenkin en haluaisi alkaa selittämään, että mitä varastaminen tarkoittaa… auts :)
maya
10.2.2016 at 08:14Hahhah, mä olen pitkälti yli kolmekymmentä ja mun mielestä Frozen oli jännä… Mulla on supervilli mielikuvitus ja eläydyn vähän liian vahvasti – siksi katselenkin usein leffat ( jos yksin) ilman ääntä. 😂 mutta joo, näin lapsettomana kyllä välillä vähän ihmetyttää kuinka levottomia monet lastenleffat ja ohjelmat on – tapahtuu ja välkkyy koko ajan.
–
Meillä oli eskari-ikäinen kummipoika syksyllä kyläilemässä ja äitinsä valkkasi leffan mitä voi katsella – mä en olisi antanut katsoa mutten sitten osannut siihen sanoa mitään kun oma äiti lupasi. Menin sitten seuraksi katsomaan kun alkoi olla aika hurja – ja koitin sitten avata ja selittää mitä tapahtui ja miksi. Joku robottihomma se oli ja siinä sotilaat koittivat roboa tappaa ja pikkupoika suojella… Vahvasti tuli kysymyksiä, että miksi. Jäi itselle vähän hämmentynyt olo…
krista
10.2.2016 at 19:18Hui tuota robottijuttua! Kuulostaa ihan joltain aikuistenleffan juonelta eikä lasten…
–
Joo, mä kans protestoin usein lastenohjemien sisältöä – välillä tuntuu, että niissä ikään kuin yritetään vähän liikaa. Yksinkertaisempikin riittää. Voisi ihan hyvin olla kivoja seikkailuja ilman mitään tappamisia/sotia/räjähdyksiä/riitelyitä ja niin edelleen. Ehkä me pysytää vielä näissä Titi-nalleissa :)
murina
10.2.2016 at 13:44Tosi hauska lukea näitä kommentteja, omassa lähipiirissä mä oon se tiukkisäiti joka äärettömän paljon rajoittaa lastensa leffojen katselua ja pelaamista, mutta näitä lukiessa tulee sellanen olo, että ihan kuritonta menoa sittenkin tää meijän touhu :D
krista
10.2.2016 at 18:51Mekin ollaan meidän lähipiirissä tiukkiksimmasta päästä :)
Anneh
10.2.2016 at 15:44Pitipä vielä tulla jatkamaan tätä hommaa! En oo tosiaan koskaan sulle tänne mitään kommentoinu, vaikka pitkään oon jo lukenukki. Mutta, minusta on aivan erityisen hienoa kuinka täällä blogissa esittelet omia mielipiteitäsi ja ennen kaikkea SAMALLA OTAT HUOMIOON myös toisten ihmisten erilaiset näkökulmat :D Blogimaailmassa joskus koko kommentointi tuntuu puhtaan ilkeältä niin lukijoiden kuin bloggarinkin puolesta. Minusta on tosi ihana homma kun jaksat itse olla niin avoin ja välttelet vittumaisia vastauskommentteja, jotka tuntuvat olevan enemmän sääntö kuin poikkeus joissakin blogeissa. Hyvä henki välityy sekä blogissa että kommenttilaatikossa :D
Ja vielä tähän loppuun pitää lisätä, että todellakin kannattaa niitä bannereita tänne blogiisi hankkia. En usko, että ne meitä lukijoita sitä vertaa haittaavat ja minusta todellakin tällaisesta kirjoitustyöstä tulisi saada myös asianmukaista palkkiota.
krista
10.2.2016 at 18:57Oi, kiva kuulla – kiitos! Tää keskustelu on kyllä hyvä esimerkki siitä, miten spontaanisti lähti liikkeelle ”läppäpostauksesta” hyvä asiakeskustelu! Ihan melkein harmittaa, että tää on täällä ”piilossa”, kun kaikki eivät lue kommentteja :) (etenkään vanhemmista postauksista) Täytyy blogata aiheesta joskus ihan erillinen postaus!
–
Ja joo, toi bannerijuttu ois kyllä toimiva; sitä itsekin oon ajatellut! Ja olihan esim. Lilyssäkin vilkkuvia ja välkkyviä bannereita vaikka kuinka paljon. Jos ne ois itse myytyjä/yhteistyökumppanit valittuja ja niistä jotain tulisi omaan kukkaroonkin, niin ois kyllä ihan hyvä juttu! Blogiyhteistöistä tulee tieysti myös taloudellista korvausta, mutta niiden määrän pidän tarkoituksella niin rajattuna, ettei mene liian mainossisältöiseksi ja että blogin henki ei kärsi. Mutta tuonne sivupalkkiin kyllä mahtuisi jotain :)
Terttu
10.2.2016 at 21:13Olettekos katsoneet tyttöjenne kanssa Myyrää? Se on ihan paras, söpö ja hömppä ja hahmo ja mukavan vanhanaikaisesti piirretty:) Meidän poikaa ei huvittanut katsoa telkkarista juuri mitään ennen kuin oli 3 v, mutta Myyrä oli se joka kolahti sitten viimein.
pire
12.2.2016 at 22:43Mites uppo nalle elokuvat? Vai oliko siltä elokuvaa? Oliko se pelottava? 😂 tosi luotettava kommentti mutta muistelin että itse lapsena katsoin joskus uppo nallea ja pidin sitä todella tylsänä 😃 siksi tuli mieleen että ei olis ehkä niin jännä. Heinähattu ja vilttitossu elokuva? Risto Räppääjä? 😊
krista
12.2.2016 at 22:51Hahaa, mullakin on lapsuudesta sellainen kuva, että Uppo Nalle ois pohjattoman tylsä – en kyllä yhtään tiedä, oliko se silloin joku elokuva vai kirja :D Se ois varmaan Silvalle siis just hyvä :D
–
Risto Räppääjä ja Heinähattu ja vilttitossu tais olla molemmat – ylläri ylläri – jänniä :D Joo, tää tyyppi ei taida vielä olla ihan valmis elokuvaviihteelle :) Mutta tuolla aiemmin mainittua Helinä Keijua tekisi mieli kokeilla!
Viivi
14.2.2016 at 09:36Mä olen kanssa tiukka ikärajojen kanssa, mutta aina niihin ei voi luottaa. Muistan yhden Disneyn dinosaurus-leffan, joka on kaikille sallittu, mutta todella pelottava. Itse olisin siihen laittanut ikärajaksi vähintään K7. Mimmi-lehmä ja varis on vähiten pelottava lastenleffa, mitä mä olen nähnyt. Kannattaa tutustua, Mimmi on aivan huippu! <3