Ennen kuin aloin kirjoittaa tätä bloggausta, vilkaisin nopeasti omaa Facebookiani. Ja se siellä sellainen oli. Taas. Kuva pienestä pojasta, joka näytti nukkuvan hiekalla – sellaisessa tyypillisessä naperoasennossa masullaan.
Paitsi että hän on kuollut.
Vatsani on ylösalaisin, kyyneleet valuvat; on ihan h*vetin paha olla. Jos sanotaan teini-ikäisestä, että silloin kokee maailmantuskaa… En ole enää läheskään teini-iässä, mutta nyt tiedän ihan luita ja ytimiä myöten, miltä maailmantuska tuntuu.
Eikä tämä ole ensimmäinen kerta. Alle viikko sitten vuodatin samasta asiasta (edelliset kuvat kuolleista lapsista nähtyäni) Puutalobabyn Facebookissa. Oikeastaan ihan huusin: ”Ei saa olla maailmassa näin! Mitä tässä voi tehdä?!?!?”
Mitä oikeasti haluaisin tehdä? Haluaisin hemmetti vie ottaa ensimmäisen vapaan lennon ja matkustaa sinne Välimerelle uimaan pimeässä meressä ja pelastamaan sieltä omin käsin joka ikisen lapsen hukkumasta. Mä en j*malauta kestä tätä, ettei muka voi tehdä mitään. H*vetti! Kaikki kirosanat! Anteeksi! Mutta tämä ei ole tunne, jota voisi kuvata kauniin sanoin. Tämä maailmantuska huudetaan itkuisena ulos – ja voimattomana siihen, että juuri nyt maailmassa tällaista tapahtuu ja blogeissa postataan päivän asuja. H*vetti! Minä en voi elää näin! Minä en voi ajatella sinänsä tärkeitä (ja minua koskettavia) asioita päiväkotien ryhmäkoosta tai äääh en tiedä edes mistä. Tuolla on pieniä lapsia ja tavallisia perheitä, jotka pakenevat kodeistaan ilman mitään – ja lasten ruumiita rantavedessä. Kuin nukkuisivat. Minä en voi elää normaalisti. Haluan itkeä, huutaa ja kiroilla.
Aaaaaaaargh.
Kokoan itseni. Hegitän syvään. Yritän nyt saada tämän kirjoitettua.
No mitä sitten todellisuudessa teen? No ainakin:
Paikallisessa Facebook-ryhmässä huhultiin, että vastaanottokeskuksissa kaivataan kipeästi lasten talvivaatetta. Minä keräsin tytöiltä pieneksijääneet tavarat (vink vink: äitiyspakkauksen haalarit!!!) ja toimitan ne tässä kotikulmilla yhdelle ihmiselle – joka puolestaan keskitetysti vie ne Museokadulle Helno-nimiseen liikeeseen, joka koordinoi ne SPR:n ja vastaanottokeskusten tarpeiden mukaan eteenpäin. Sinne voi viedä tavaraa perjantaihin asti klo 10-18 tällä viikolla (ei enää ensi viikolla).
Ja turkulaiset huomio! Facebookista bongasin viestin, jossa pyydettiin apua Turun Pansion vastaanottokeskukseen. Siellä luki näin:
”Pansiossa on tällä hetkellä vauvoja äitiensä kanssa. Paljon on lapsia 3, 4, 5 ja 6-vuotiaita, ilman muuta vaatetta kuin millä tulivat. Monet näistä lapsista ovat ilman perheitään, ilman ketään tuttua aikuista. Lisäksi on paljon 12-15-vuotiaita lapsia. Erityisesti kengistä ja talvivaatteista nyt puutetta. Patjoja, lakanoita eikä peitteitä tarvitse, ne on SPR saanut hoidettua. Lelut ja kirjat, tuttipullot ja vauvojen tavarat tietty kivoja myös.
Talvivaatteista kova puute. Kaikki pipot, kaulaliinat, hanskat, talvitatakit, äitiyspakkausten makuupussit jne ovat todella tarpeen. Erityisesti toivottiin kaiken kokoisia kenkiä ja niitä lämpimiä vaatteita. Kaikille kuulemma löytyy varmasti käyttöä.”
Koko viestin näkee ainakin Puutalobabyn Facebookista; välitin sen sinne. Mutta statuksen jättänyt siis kerää tavaraa Turussa, ja sitä voi viedä osoitteeseen Kauppiaskatu 10 to klo 20-21, pe klo 17-20 ja la klo 11-13. Kannattaa kuitenkin tsekata tarkemmin, että tulee varmasti oikeanlaista tavaraa!
Yksi nettiosoite, jota suosittelen kaikille, jotka haluavat auttaa: Refugee Hospitality Clubin FB-sivu (kiitos S-S vinkistä). Kyseessä on organisoitumaton auttamishaluinen ryhmä yksilöitä, jotka jakavat tietoa ja ideoita. Siellä on esimerkiksi järjestetty jalkapallovuoroja vastaanottokeskuksen miehille tai tällä hetkellä ideoidaan ja toteutetaan puuhapusseja lapsille. Ja sieltä saa ajantasaista tietoa, että missä voi auttaa ja miten. Ja sieltä voi löytää vaikkapa henkilön, joka voi kuljettaa autossaan tavaraa sinne, missä sitä tarvitaan.
Kannattaa myös tsekata, onko lähimmällä vastaanottokeskuksella Facebookissa tukiryhmäsivua; itse olen liittynyt Koskelan vastaanottokeskuksen tukiryhmään.
Yksi, mitä kuulemma ei kannata tehdä, on soittaa suoraan vastaanottokeskukseen tai toimittaa tavaraa suoraan sinne. Henkilökunta on siellä äärirajoilla eikä heillä ole varastointimahdollisuuksia eikä muutenkaan aikaa ”palvella” hyvää tarkoittavia vapaaehtoisia. Silti lahjoituksia (erityisesti lasten talvivaatteet ja -kengät ja lelut, sekä miesten lämpimät vaatteet) kipeästi tarvitaan! Joissain paikoissa saatetaan tarvita myös vaikkapa lastensänkyjä ja -vaunuja. Tärkeää on siis löytää taho, joka varastoi esimerkiksi talvivaatteita ja pystyy toimittamaan niitä juuri oikeaan aikaan juuri oikealle taholle. Paikallinen SPR on varmasti hyvä vaihtoehto; samoin esimerkiksi täällä kerätään joissain seurakunnissa ja yllä mainitussa töölöläisessä myymälässä, mihin meidän talvikamat nyt tänään lähtevät. Ja uusi suosittelumaininta vielä tuosta Refugee Hospitality Clubista – kaikenlaista tietoa löytyy myös sieltä.
Ja sitten yksi juttu. Tärkeä juttu.
Monen (kuten minun) auttamishalu on nyt huipussaan, ja se on tietysti hienoa. Olen kuitenkin ymmärtänyt, että tämä ei ole mikään hetken buumi vaan pysyvä tila – vastaanottokeskukset tarvitsevat apua paitsi juuri nyt heti, myös pidemmällä tähtäimellä.
Osoitan tämän seuraavan nyt yhtä lailla itselleni kuin kaikille muille: ei nyt ”osteta auttamisomatuntoamme puhtaaksi” yksittäisellä lahjoituksella ja sitten taas jatketa elämäämme, niin kuin mitään ei olisi tapahtunut.
Niin kuin Välimeren rannassa ei enää huuhtoutuneita lasten ruumiita olisikaan sen jälkeen, kun ne kuvat Facebook-feedistämme poistuvat ja päivän asut ja ruokareseptit virtaavat tilalle.
Minä olen pieni näppäimistöänäpyttelevä ääni täällä internetin valtavassa maailmassa. Tämä on se ääni, mikä minulla on. Minä voin itkuhuutaa täällä kotonani maailmantuskaani näiden kuvien äänellä vaikka kuinka paljon, mutta te näette vain kirjaimet ruudulla. Mutta näillä kirjaimilla haluan sanoa:
Meidän yhteiskunnassamme ja etenkin nettikeskusteluissa on kuultu viime aikoina aivan liian paljon rasistista puhetta. Sellaista puhetta, jota leimaa ennakkoluulot ja epäempaattisuus. JO RIITTÄÄ. Ihan oikeasti, jo riittää! Minä en halua lukea enää yhtään paskakommenttia elintasosurffarista tai pakolaisten älypuhelimista. Jo j*malauta riittää!
Nyt on aika auttaa niitä, jotka apua tarvitset. J*malauta me ollaan ihmisiä. Auttakaa! Katsokaa lapsianne tai ketä tahansa rakkaitanne ja ajatelkaa, jos heillä olisi hätä. Jos he tarvitsisivat apua. Ja sen jälkeen auttakaa niitä, jotka ovat ihan yhtä rakkaita jollekin muulle ja jotka apuanne tarvitsevat!
Tämä oli vuodatus. Mutta tämä oli pakko kirjoittaa.
Nyt lataan tähän kuvat ja sitten itken taas vähän.
Ehkä mä postaan päivän asun sit huomenna.
137
Lilah
3.9.2015 at 22:43Turussa ei tällä hetkellä tarvita lahjoitusvaatetta http://www.turkulainen.fi/artikkeli/314882-sprn-toive-pida-lahjoitusvaatteet-viela-kotonasi, myöhemmin varmasti kyllä.
Krista (kirjautumatta)
3.9.2015 at 23:00Kiitti, nää on just hyviä ”täsmätietoja”! Samaa ollut Helsingissä; tavaraa tarvitaan, mutta lajittelu/varastointi väliailaisesti ylikuormittunut. Miten tän nyt sanois, mut… …joskus ”ruohonjuuriorganisoituminen” on notkeampaa kuin SPR:n toiminta on.
Krista (kirjautumatta)
3.9.2015 at 23:01Äh pöhkösti tää jää tänne kakkossivulle; täytyy muokata aamulla asetuksia!
Anu
4.9.2015 at 13:04Kiitos kirjoituksestasi, olisi voinut olla myös minun kirjoittamani.
Mietin itse myös juuri eilen, miten pääni on mennyt ”sekaisin” noista kuvista. Itku tuli kesken lasten jalkapalloharjoitusten kun päässäni alkoi soimaan Haloo Helsingin Parempaan päin. En pysty ajattelemaan mitään muuta kuin noiden ihmisten tuskaa ja kaikki muu tuntuu turhalta. Äyskin miehelleni kun hän heitti jotain ihan normaalia läppää ja mietin vaan, että miten helvetissä säkin pystyt olemaan kun mitään ei olis tapahtunut. Facebook-kirppiksellä teki mieleni laittaa talvivaatteiden myynti-ilmoon vastaanottokeskuksen linkki. Onneksi en laittanut vaikka päässäni huusin, että VIE NOI VAATTEET NIITÄ TARVITSEVILLE, SÄ ET HYÖDY SIITÄ FEMMASTA MITÄÄN! Kuvittelin eilen tapaavani Slunga-Poutsalon ja raivoavani sille päin naamaa, että kuinka S””nan tyhmä ämmä sä olet kun puhut jostain v”” elintasosurffareista!!! Sekunnin päästä tulin järkiini ja olin tyytyväinen kun tiedän, etten noin todellisuudessa käyttäytysi vaikka ko. tyyppi vastaan kävelisi.
Mietin myös miten voisin auttaa ja päässäni varasin jo matkaa Kosin saarelle auttamaan rantautuvia. Mutta eihän se todellisuudessa ole mahdollista. Pienet ovat yksilön mahdollisuudet.
Kauhulla odotan myös sitä hetkeä, kun Suomessa on samankaltainen tilanne ja meille sanotaan, että painukaa vittuun.
Surulliseksi vetää niin maailman raakuudet kuin ihmisten omanapaisuuskin.
krista
4.9.2015 at 14:34Uhhh tuo ”painukaa vittuun”. IHMISET! MIKÄ IHMISISSÄ ON VIKANA? Kuka oikesti (ja vielä julkisesti!) kantaa tuollaista viestiä. Miten VOI katsoa itseään peiliin sen jälkeen.
Kyllä. Mullakin on jo raja ylittynyt sen suhteen, ettäkö jaksaisi suhtautua rakentavasti asioihin. Tekee mieli huutaa.
Sanni
4.9.2015 at 13:41Kiitos Krista. Kiitos tuhannesti, että kirjoitat aiheesta. Minäkin olen ollut käsittämättömän ahdistunut ja potenut juurikin tuota kuvailemaasi maailmantuskaa viimeisen parin viikon ajan. Olo on niin kovin voimaton, kun niin moni ihminen on hädässä, eikä itse voi tehdä paljoa. ( olen lahjoittanut rahaa, mutta haluaisin tehdä niin paljon enemmän) haluaisin että ihmiskunta voisi elää sopuisasti ja rauhassa. Tuntuu niiin pahalta tämänhetkinen tilanne maailmalla.
Ja kaikista eniten kuvottaa Suomen koventunut asenneilmapiiri ja vihapuheen määrä sosiaalisessa mediassa. Myös median raflaavat otsikot ja lööpit inhottavat. Joten kiitos Krista kirjoituksestasi! Kiitos siitä, että muistutat tässä maassa olevan muitakin kuin äänekkäitä, epäinhimillisiä, kuvottavia rasisteja. Itkettää…
krista
4.9.2015 at 14:45Kiitos itsellesi tästä viestistä! Mä en ole vielä lahjoittanut rahaa, mutta just eilen illalla nukkumaanmennessä mietin, että voisinkohan laittaa vaikka jonkin vähän isomman summan… Meidän talous on tiukka, mutta nyt tuntuu siltä, että pitää kyllä antaa omastaan – vaikka se oma olisi tässä yhteiskunnassa vähän, niin kun vertaa näihin ihmisiin…
Mietin, oisko SPR hyvä – muistan nähneeni, että heillä autetaan niillä leireillä… Laitoitko sinne? Tai sitten jotenkin ohjattuna sinne, jotka niitä meripelastuspartioita tekevät… Tuntuu, että haluaisi auttaa juuri sinne leireille/Välimerelle, mutta sitten pähkäilee, että jos vaikka antaa (itselle) isommankin summan, niin meneehän se varmasti sitten luotettavasti ja järkevästi siellä… Tai sit jos antaisi useammalle taholle pienempiä summia? Vaikea miettiä tätäkin!
…ja sit täällä Suomen päässä auttaa tietysti myös.
tuulia
4.9.2015 at 14:31Kiitos kun kirjoitit aiheesta. Olen niin ahdistunut 1) pakolaisten hädästä ja 2) ylimielisyydestä ja rasismista Suomessa ja Euroopassa. Mihin tämä maailma on menossa?
krista
4.9.2015 at 14:46Kyllä – ja juuri näiden asioiden yhtäaikaisuus. Miten VOI joku kantaa ”painukaa v*uun” -banderollia! Miten voi elää ihmisenä itsensä kanssa sellaisen jälkeen. Phuuuh. Okei mä sanoin tuon jo ylemmässä kommentissa, meinaan pillastua uudelleen :)
Jenny
4.9.2015 at 18:40Olen tosi pahoillani, jos loukkaan jotakuta, mutta mun täytyy myöntää, että en jaksa, pysty enkä halua ajatella tätä asiaa juurikaan. Moni on kirjoittanut, että koko ajan ahdistaa, ja juuri sitä pelkään, koska mulla ei ole varaa ahdistua. Olen psykologi ja toimin lasten ja nuorten parissa (toki myös maahanmuuttajien). Mulla on tällä hetkellä noin 50 avointa asiakkuutta – siis 50 lapsen, nuoren ja perheen surut ja vaikeudet harteillani. Jos alkaisin vielä murehtia tätä asiaa, niin en enää kykenisi tekemään työtäni kunnolla ja auttaa niitä, joita voin.
Tämän halusin sanoa heille, jotka ihmettelivät, että joitain tämä ei tunnu koskettavan.
krista
5.9.2015 at 16:10Tosi ymmärrettävää. Ihan tosi-tosi-typerältä tuntuu näin keittiöpsykologisoida, kun toinen on ammatti-ihminen – mutta jotenkin tuli vaan mieleen, että ehkä se omalla tavallaan koskettaa sua kuitenkin; siis sillä tavalla, että just tajuat itse olla menemättä sinne liian ”syvälle” siksi, että pystyt parhaalla mahdollisella tavalla auttamaan jotakuta muuta. Eli siis äääh ööh että parhaalla tavalla just sä autat muita just sillä tavalla.
Okei harvinaisen huonosti ilmaisin itseäni :D
Jenny
5.9.2015 at 19:44Just tätä tarkoitin, hyvin selitetty :)
LauraM
4.9.2015 at 19:40Sen jälkeen kun vannoo lähettävänsä kotikaupunkini facebookin puskaradion rasistit paketissa kuuhun elelemään keskenään, on ihana tulla lukemaan tällaisia kommentteja, jossa ei ole sitä kylmyyttä vaan ymmärretään oikeasti pakolaisten tilanne! Yksi näistä rasisteista selitti, että miten poliisi on kehottanut välttämään liikkumista pimeällä/huonosti valaistuissa paikoissa oliko Punkalaitumella vai missä olikaan, kun pari pakolaismiestä oli ahdistellut nuorta tyttöä/tyttöjä ja alkuperäinen juttu oli kirjotettu tosi neutraalisti, että poliisi ei ollut sitä sanonut osoitellakseen juuri pakolaisia ja ei ainakaan yleistääkseen, että kaikki pakolaismiehet ahdistelee naisia. Menin sitten sanomaan, että eiköhän aina kannata huonosti valaistuilla paikoilla, ainakin tyyliin yöllä viikonloppusin, vähän katsella ympärilleen, kun känniläisia suomalaisia liikkuu ja joku keksii jotain ei niin kivaa, sinne laitoin että kantasuomalainen hullu, sitten vastakommentiksi tulee sellaista skeidaa, että itketti melkein. Mm. joidenkin pakko liikkua pimeällä (kai mä nyt sen tiiän -.-) ja yritin selittää, että älkää yleistäkö taas pakolaisiin kaiken maailman rikoksia, no tyypit takertuu siihen, että miksi sanoin, että katselen aina ympärilleni huonosti valaistuilla paikoilla ja toistaa sitä, miten tilastot sanoo sitä ja tätä. Sekä mennään aika vahvasti henkilökohtaisuuksiin. Oon kuulemma vihervassari, joka ei ymmärrä mistään mittään ja on tyhmä, näin tiivistettynä :D Mutta mieluummin tollainen leima kuin olla suvaitsematon rasisti. En enää kommentoi sinne, koska osaisin enää sanoa, että miten idiootteja noi tyypit on, enkä ehkä viitsi tolle linjalle lähteä.. :D
Se kuva siitä pikkupojasta on sydäntäriipaiseva :'( Jossain lehdessä oli kuva kyseisen perheen isästä, se oli niin murtunut ja hajalla, sitten jotkut kehtaa kommentoida esim. että se isä ei olisi yrittänyt auttaa lapsiaan tms., oikeasti kylmää lukea sellaisia kommentteja. Onneksi ilmeisesti suurempi osa suomalaisista haluaa kuitenkin auttaa, keskustelupalstoja täyttää vaan nää rasistit.
krista
5.9.2015 at 16:14Mua kans jotenkin niin kylmää tuo rasistien kyky pystyä kääntämään kaikki asiat jotenkin ihan… …kummalliseksi. Että onko jonkun ajatusmaailma tosiaan tuollainen. Että jos jonkun perhe on kuollut, niin että ”itse se varmaan työnsi ne kumilautalta alas”. Ilmeisesti on. Niin kuin olen täällä jo todennut; todella hurjaa, että jotkut tosiaan heittävät noita kommentteja ihan omalla naamallaankin. Jotenkin… no: ei ehkä ihan tervettä.
Mä oon nyt tehnyt sellaisen henkilökohtaisen linjanvedon, että pyrin olemaan lukematta rasistiseksi äityneitä keskusteluita. Sen sijaan, kun oma FB-feed täytyy erilaisten tukiryhmien viesteistä ja siitä, miten ihmiset pyytettä auttavat ja antavat omastaan (ehkä vähästäänkin)… Se on sellaista ihmisyyttä, mitä mä haluan nähdä <3
LauraM
5.9.2015 at 20:34Jep, heidän harrastama kommentointi ei oo enää tervettä. Yksi selitti, että häntä katsottu kaupan kassalla (terkuin pieni kaupunki, jonka asukkaista reilu 1/3 on puskaradiossa, ei noi kommentit voi mennä ohi kovin monelta, jos ei muuta niin juorut kiertää) kieroon hänen (rasististen) kommenttien takia, no en tiiä onko sekään paras tapa heihin suhtautua, se tuskin auttaa mitään, mutta toisaalta lohduttavaa, että vaikka puskaradiossa suurin ääni lähtee näistä rasisteista, suurin osa on suvaitsevaisia ja heiltä löytyy inhimillisyyttä. Eräs iltapäivä kun tulin kotiin töistä niin linja-autoasemalla yksi nainen tuli kiittämään muo, että jaksan pistää vastaan vihapuheelle. :) Se lämmitti sydäntä paljon! :)
Joskin nyt oon kanssa lähtenyt samalle linjalle, etten enää lue tollaisia keskusteluja puskaradiossa tai muuallakaan, saa vaan huonon fiiliksen itselleen.
Mäkään en mikään rikas todellakaan ole, töissäkäyvä opiskelija ja tulot ei oo päätähuimaavat todellakaan, multa on mennyt nelisen kuukautta SPR:lle 15 euroa kuussa ja jos en omiani muista, niin valitsin sen vaihtoehdon, jossa rahaa menee jos jossain tulee humaritaarinen kriisi tai näin, ei siis sidottu yhteen kohteeseen, joten taitaa mennä nyt sitten pakolaisten auttamiseen. Taisin myös kesällä alkaa taas Kirkon ulkomaanavun kuukausilahjoittajaksi, Unicefille menee kanssa pikkaisen. Pieniä summia, mutta pienistä puroista tulee paljon rahaa sitten, kun tarpeeksi moni lahjoittaa. (Toi taisin kuulostaa oudolta varmasti, mutta oon jostain syystä hajamielisyyden perikuva ja väsynyt koko ajan ollut viimeisten kuukausien ajan, lääkäri yrittää selvittää löytyykö jotain selittävää asialle.)
Ellie
5.9.2015 at 14:46Kiitos Krista tästä postauksesta! Olen jo vuosia jahkaillut hyväntekeväisyyden aloittamisen kanssa (lähinnä sopivinta organisaatiota miettimällä), mutta tämä postaus sysäsi vihdoin toimimaan. Ryhdyin kuukausilahjoittajaksi YK:n pakolaisjärjestölle. Pieni summa rahaa, mutta toivottavasti se auttaisi edes vähän jotakin toista. Ja pienistä puroistahan kasvaa suuri virta.
krista
5.9.2015 at 16:14Vastavuoroinen kiitos: toihan vois olla just oikea taho pitkäaikaiselle lahjoittamiselle! Taidanpa seurata esimerkkiäsi saman tien!