Pacosin alikulkusillalla mötköttää kaloja. Ne ovat tipahtaneet joltakulta jo kaksi päivää sitten. Haju on sen mukainen.
Kun yökkäyksiltäni tokenen, katselen taas ympärilleni ja huokaan, miten valtavan paljon olen alkanut tykätä Fuengirolan kuhisevista aamuista. Ehkä se johtuu siitä, että kotikulmilla Suomessa meidän aamukulkureitti ei mene kaupunkimaisen ympäristön läpi – kun taas täällä kaupungin heräämisen näkee jotenkin ihan eri tavalla kuin meidän kotimaan hiljaisissa lähikortteleissa.
Tässä epanjalaisen kaupungin aamuisessa arkihälinässä on jotain ihan valtavan kiehtovaa. Tekisi mieli jäädä kävelemään ympäriinsä ja vain katselemaan, miten kaupunki herää ja miten ihmiset aamutoimissaan toimivat.
Pakettiauto on pysähtynyt keskelle liikenneympyrää, kuski on laittanut hätävilkut päälle. Sieltä tulee näköjään tuoreita kukkia kukkakojun kauppiaille.
Toinen pakettiauto vie tuoreita hedelmiä hedelmäkauppiaille. Lastausalueita ei ole, joten autot ovat pysähdelleet mihin sattuu. Virvoitusjuomia tuodaan tuolla, ja olutta isommalla rekalla. Tuo pakettiauto tuo lihoja, yritän olla katsomatta sinne päin ja toistelen mielessäni sanaa ”kylmäketju”. Missä? Ei tuossa pakussa ainakaan.
Joku on mennyt leipomoon aamuleipää hakemaan, joten taas liikenne seisoo. Muut odottavat. Palatessa leivän postaja heilauttaa kättään, ja ruuhka on täten anneksiannettu. Liikenneruuhkat joka tapauksessa ovat lyhyitä, paikallisia. Parilla töötillä ja muutamalla minuutilla niistä selviää.
Yksisuuntaiset tiet voi tukkia pysäyttämällä auton siihen. Tielle. Joskus myös poikittain, jollain ihmeen logiikalla kai sekin. Jos takaa tulee joku, joka ei pääse eteenpäin, voi aina alkaa tööttäillä. Usein se pistää vauhtia lastaamiseen.
Bussipysäkit ovat myös ahkerassa pysäköintikäytössä. Hätävilkut päälle vaan ja ruokakauppaan.
Kerran tuossa liikenneympyrässä yksi mies joi aamukahvia ja luki lehteä, jonka hän oli levitettänyt autonsa konepellille. Peruksenaan. Siis liikenneympyrään pysäköidyn autonsa konepellille, omg. Mutta mukavahan siinä, kahvi höyrysi kupissa. Olisi pitänyt ottaa kuva.
Kahviloissa on porukkaa. Usein tiskillä seisoen. Niissä käydään nopeasti pelkällä kahvilla, ehkä joskus myös vaaleaa leipää ja tomaattilevitettä.
Churrojen aika on vasta pari tuntia myöhemmin.
Kaikkialla pärisee ja piikataan. Rät-tät-tät. Katutyöt putkahtelevat sinne tänne, ja kahden päivän päästä piikataan jo jotain muuta kohtaa. Plus sitten isommat työmaat päälle. Rät-tät-tät-tää on loputon.
Kaupungin työntekijöillä on neonliivit. Katuja pestään painesuihkulla ja saippualla. Sen jälkeen (ja aina, kun sataa) ne ovat saippuasta liukkaita.
Roskien kerääjät nappailevat roskia roskankerääjillä. Naps naps. Ensimmäisellä ”napsilla” roska tarttuu laitteeseen, toisella ”napsilla” irtoaa. Työntekijä ei tätä näe. Roska jää kadulle, siirtyi sentään kymmenen senttiä.
Liiketilojen omistajat luutuavat katuosuuksiaan lattialuutulla. Kyllä, lattialuudulla. Sitä katukiveystä.
Kaikesta tästä päivittäisestä luutuamisesta huolimatta kadut ovat yllättävän likaisia. Ja koko ajan pitää olla tarkkaavainen tai astuu koirankakkaan.
Oho, nyt tulee kaupungin työntekijä suojavarusteissa, ja haju on tyrmäävä. Äkkiä vaihtoehtoiselle reitille! Suihkiiko se jotain myrkkyjä? Tai ehkä vaan hajusteita. Todennäköisesti hajusteella peitettyä myrkkyä.
Vientitrafiikki espanjalaiseen kouluun on jotain ihan omaa luokkaansa ja se tukkii tehokkaasti koulujen lähikorttelit koulun alkamisen aikaan. Alle 12-vuotiaat eivät saa kulkea kouluun yksin, ja aika usein kuskaaminen tehdään autolla. Autot pysähtelevät sinne tänne, keskelle katua.
Tyypillinen pysähtymispaikka on myös risteyksen keskiosa. Kyllä, siinä ihan keskellä. Kyllä siihen mahtuu pysähtymään. Espanjalaisten mielestä. Kun pääseehän ne muut autot sivuilta ohi kuitenkin. Rauhassa heippahalitaan lapset siitä.
Kimppakyytejäkin joskus näkee. Yhdestä autosta tulee ulos kahdeksan koululaista.
Koululaiset tunnistaa tietysti koulupuvuista. Pojilla on verkkarit ja lenkkarit. Tytöillä lyhyet hameet ja polvisukat tai sukkahousut – ja mustat pikkukengät. Mukavuusepäreiluus.
Koulumatkalle on puettu kevyttoppatakit kirpsakkaan aamuun ja vedetty huppu päähän. Yhdeksän astetta viileimmillään.
Tuntia myöhemmin alkaa olla jo hiki – voi se toki johtua seitsemän kilometrin kävelystäkin. Päiväksi lämpö saattaa nousta 23 asteeseen.
Pikkukatu on kirkas, aurinko häikäisee, olisi pitänyt laittaa aurinkolasit. Päivä on käynnistynyt.
Sitten töiden pariin. Pian on viikonloppu.
29
Puumis
21.2.2020 at 16:38Joo toi KOIRANKAKKA. JOKA PAIKASSA. :D En ole kyllä missään muualla nähnyt noissa mittasuhteissa, kuin just Manner-Espanjassa. (Esim. Kanarialla ei näy lähellekään samoissa mittakaavoissa.)
Mutta muuten kyllä ihanan huoleton toi espanjalaisten tyyli. Että ei ole niin justiinsa ja kyllä varttiakin myöhemmin ehtii. Tai vaikka manjaana (sic). Voitais ehkä joissain määrin ottaa oppia. Ainakin siitä että lapsia on aina aikaa halata.
krista
21.2.2020 at 17:20Joo ja siis täällähän saa ilmeisesti todella mojovat sakot, jos jättää keräämättä koirankakat – ja SILTI ne jätetään keräämättä! Joskus tuntui, että vain suomalaiset kerää koiransa kakat, nykyään sentään paikallisillakin näkee kakkapusseja, mutta silti sitä kakkaa on kadulla pal-jon. Yhhh. Yök aikoinaan kun sellaisen sai lastenvaunun renkaaseen, ja se sieltä sitten iloisesti suihkusi kaikkien vaunujen alaosassa olevien tavaroiden päälle. YÖÖÖÖÖÖÖÖK.
–
Ja sitten taas toisaalta kyllä: mä rakastan sitä ”ei se niin justiinsa” -ajattelua, ja osin jopa suomalainen ylitarkkuus ja sääntöjennoudatustarkkuus tuntuu ärsyttävältä ja koomiselta verrattuna tähän manjanaan. Mutta sitten taas, no, puolensa ja puolensa. Mutta siis yleensä täällähän on paljon sääntöjä, samaan tapaan kuin Suomessa varmaan (enemmänkin?), mutta ajatus niistä on vähän sellainen, että ”joo joo yleisesti sääntö on tämä, mutta ei se just nyt mua koske, kun mä vaan ihan vähän tästä näin” :D Ja sekin yllättää, miten asiat täkäläiselläkin mentaliteetilla kyllä HOITUU. Sit joskus. Manjana. Mutta lopulta sit kaikki järjestyy, vaikka ei olisi ollutkaan niin pipo tiukalla kuin mitä me suomalaiset (myös siis minä mukaanlukien) :)
Torey
21.2.2020 at 19:01Olipa kiva lukea. Hieman on erilaista täällä. Oli sitten maalla tai kaupungissa. 😅
Kreikassakin aikoinaan tota ajamista ja autojen jättämistä sinne tänne katseltiin ja naureskeltiin. Auta armias jos joku Suomessa pysäköisi liikenneympyrään. 😂
https://naissanelioissa.wordpress.com/2020/02/21/toimiiko-ystavyys-viesteilla/
A
21.2.2020 at 22:18Meillä lapsi oppi just Espanjan matkalla hyvin ”mañana”-sanan merkityksen. Saattaa näet olla, että jos suomalaislapsi lukee uima-altaan aukeavan klo 9.00, niin oletus on että se aukeaa klo 9.00 eikä vaikka 9.30 :D Onneksi huoneen parvelleelta pystyi näkemään onko uimavalvoja jo saapunut töihin, niin ei tarttenut olla ulkona vahtimassa. Hassua oli myös kun pohdittiin, että miten espanjaksi sanotaan ”hyvää huomenta” niin sehän on sama buenos dias kuin mitä sanotaan päivälläkin. Ehkä hivenen oltiin aamuvirkumpia kuin muut, kun talsittiin hotellin aamiaiselle klo 7 aikoihin :) Tai no, oli siellä ne hotlan saksalaiseläkeläiset) ja samaten kun lähdettiin kotiin niin klo 8 aikoihin saatiin kävellä autioita katuja juna-assalle (ja huh, onneksi ei matkalaukut olleet kakassa, niitä tosiaan sai väistellä). Btw, ei taida espanjalaislapsilla olla klo 8 aamuja koulussa?