Arkimeikki – ja kurkistus meikkipussiin

Olen nyt muutamankin kerran (täällä ja täällä) tavoilleni uskollisena kirjoittanut kauneusasioista, joita en tee.

Mutta että ei syntyisi ihan vääränlaista kuvaa, niin toki täytyy välillä varmaan kertoa myös niistä jutuista, joita mä sitten teen. Päivittäin tai muuten säännöllisesti. Lähdetäänpä vaikka arkimeikistä!

(juhlameikki mulla muuten on about sama, ha)

Minä juuri nyt.

Lasten vauva- ja taaperovuosina en (muistaakseni) päivittäistasoilla juurikaan meikannut. Tuntui, että siinä k*senvärisessä parkatakissa (Joelin sanoja) lastenvaunuja työnnellessä sitä vaan sulautui siihen lapsiarkeen kakkavaippoineen, eikä joku ripsivärin laitto ollut mielessä edes sadantena eikä sadantenaviidentenäkymmenentenäkahdeksantenakaan. (oi suomen kieli)

Mutta ennen lapsia meikkasin kyllä arkimeikin ihan joka päivä, ja nyt lasten kasvettua olen palannut samaan nopeaan mutta toistuvaan rutiiniin – tosin jonkin verran kevennettynä versiona.

Arkimeikkiin kuluvaa aikaa mun on vaikea edes määritellä, sillä teen sen arkiaamun perustoimissa siinä sivussa, välillä sutaisten sitä ja välillä tätä. Peilillä sentään käväisen eli ihan sokkona en tee. Yhteisaika on ehkä minuutin tai kaksi, joten kovin mittavasta kauneuspanostuksesta tässä ei ole kyse. Mutta kyllä se silti tuntuu merkitykselliseltä, ainakin omaan oloon jos ei muuta. Ja ehkä vähän ulkonäköönkin.

Mitään ”tämän nimiin vannon” -vakkarimeikkejä minulla ei ole, mutta toisaalta näistä seuraavista meikeistä jokaista ostaisin mielelläni uudestaan näiden loputtua. Se ehkä se mun keskeisin meikkiongelma onkin: kun käytän jotain tuotetta jonkun kepeän kolme vuotta (kyllä – en siis todellakaan noudata mitään vaihtovälejä) ja menen kauppaan ostamaan sitä uudestaan, niin eiköhän siinä välissä ole jo pakkaukset ja koostumuksetkin vaihtuneet tuhanteen kertaan. Är-syt-tävää.

Eli aina on edessä se ”mitä hemmettiä mä nyt ostan” -tuska, aaargh. En siis todellakaan pidä uuden meikkituotteen ostamisesta. Mulla on aina joku sellainen määrittelemätön pelko, että ostain jotain todella mänttiä, joka näyttää kasvoillani… no, jotenkin todella mäntiltä. Mielelläni ostaisin samaa hyväksi todettua.

Tämän jaarittelun pohjustuksen jälkeen kurkistetaanpa meikkipussilleni ja mun arkimeikkirutiiniin. Pussin sisältö on tässä:

Ja arkimeikkirutiini menee näin:

1. Sutaisu meikkivoidetta.

Ensin laitan siis ihan sormin pienen määrän meikkivoidetta… jos olisin nyt asioista yhtään mitään tietävä, sanoisin ehkä, että T-alueelle. Onkohan se oikea termi? Eli nenään ja sen ympäryksiin, silmien alle ja leukaan. Oon päätellyt, että se on just se T-alue. Onko?

Tällä hetkellä mulla on käytössä tuollainen Lancomen Teint Miracle. Tämän taustatarina on se, että (haha) mulla meni muistissa sekaisin Lancôme ja L’Oréal. Mulla oli ollut aiemmin jotan L’Oréalin hyväksi toteamaani meikkivoidetta ja yritin ostaa sitä samaa. Nooh, näin kävi.

Ensin ihmettelin vähän hintaa (”oliko se viimeksikin oikeasti tämän hintainen…”) ja sitten koostumusta (”miten tää tuntuu paljon paksummalta kuin se edellinen…”), kunnes välähti. Jaa että nämäkö ovatkin kaksi eri merkkiä…?

Että silleen.

Ja en siis käytä meikkivoiteen levittämisessä koskaan mitään sieniä tai tupsuttimia, vaan laitan sen sormin samaan tapaan kuin kosteusvoidetta laittaisin. Varon, että en hinkaa liikaa, pikemminkin taputtelen.

2. Ripaus puuteria

Tätäkin laitan nykyisin hyvin vähän – ennen käytin sekä puuteria että meikkivoidetta huomattavasti enemmän. Lähinnä laitan puuteria otsaan (etenkin siksi, koska siinä ei tavallisesti ole meikkivoidetta) ja nenänpäähän.

Mun puuteri muuten näyttää tältä:

Perus.

Puuterinostossa sama kuin muissakin valinnoissa eli ai että tuntuu vaikealta aina se uuden valinta. Eri merkit ja eri sävyt, aaargh. Haluaisin, että joku asiantuntija vaan ojentaisi mulle puuterin/meikkivoiteen (pätee kaikkiin muihinkin meikkeihin) ja sanoisi, että ”tää on just sulle hyvä, ota tää”. Tottelisin.

3. Kulmakynä

En ole koskaan opetellut käyttämään mitään sellaisia luomivärityyppisesti toimivia kulmavärejä vaan käytän perinteisesti kynää. Tää on mun vakkari – merkkiä ei enää näy, joten kaupassa ähisen sitten taas joskus tulevaisuudessa hyllyn äärellä, että mikäköhän se mun kynä olikaan.

En koskaan ”piirrä” kulmia vaan pikemminkin sellaisin pienin vedoin/töpöttelyin paikkailen vaan muutamat aukot kulmista ja lopuksi sotken koko homman viimeistelen tuolla harjalla siihen tapaan, että toivon kulmien näyttävän mahdollisimman ei-meikatuilta.

Käytän muuten tylsää kulmakynää, terävällä tulee liian terävät jäljetkin. Vältän siis terottamista. Joo oon outo.

4. Ripsiväri

Ripsarin ostan eniten fiilispohjalta – ja sitten toisaalta mulla on pari vakkariripsiväriä, joihin usein palaan. Eli tämä Lancômen klassinen (?) Definicils tai sitten se Sensain/Kanebon (onko se sama asia?) 38 asteen ripsiväri.

Nyt sattuu olemaan tämä Definicils.

5. Huultenrajauskynä

Tätä en ole tainnut ikinä ostaa onnistuneesti! En ole kyllä kovin monta kertaa yrittänytkään, että eipä sillä. Mutta ai hitto värin valinta on tosi hankalaa!

Tämä nykyinen on nyt ihan kelpo, joten tätä käytän. Ennen käytin huulikiiltoa ihan ilman rajausta, mutta nykyään oon jotenkin tykästynyt rajaamiseen ainakin aamuisin. Päivän mittaan lisään kiiltoa, mutta en rajaa uudestaan.

6. Huulikiilto

Tämäkin on vaikeaa! Värin valita siis.

Mä rakastan muiden huulilla niitä kirkkaanpunaisia huulipunia ja oon itsekin optimistisesti ostanut muutaman ja aina välillä yritän. Mutta totuus on vaan se, että mulla on niin pienet huulet tai muuten jotenkin sen malliset, että se ei näytä mulle hyvältä.

Viime vuosina oon valinnut useammin värillistä huulikiiltoa kuin varsinaista huulipunaa. Mulla on ollut nyt viime aikoina kaksi sävyä noita apteekista ostettuja Acon sävytettyjä huulirasva(?)kiiltoja ja kaksi sävyä Clarinsin huulikiiltoa – ja nyt olen hukannut molemmista just ne lempparisävyni, äääh.

Mutta nyt mulla on käytössä kaksi tällaista mun sävyyn vähän liian vaaleanpunaista.

No, jossain laukun pohjalla ne parempisävyiset ovat. En jaksa kaivaa, kai ne sieltä joskus ilmestyvät.

Etenkin sitä Clarinsin ruskeasävyisempää huulikiiltoa haluaisin lisää (se on ihan lopussa), mutta en ole nähnyt sitä missään. Tää on just tätä.

7. Muut satunnaisesti

Nuo yllä olevat olivat siis perus-peruspäivämeikkiä, mutta sen lisäksi mulla on satunnaisessa käytössä vielä pari juttua.

Silmienrajauskynänä tällainen ruskea, jonka merkki on jo kulunut pois.

Ja lisäksi olen joskus yrittänyt tehdä sellaisia valo/varjostusjuttuja (luultavasti epäonnistuen surkeasti) ja siihen joskus ostin tuollaisen kaksivärisen meikkipuikon, näkyy siis yllä olevan kuvan taustalla. Tuosta joskus yritän sutia kirkkautta nenän keskilinjaan ja poskipäihin. Mutta en oikein kyllä osaa sitä.

Kolmantena satunnaisena juttuna on luomivärit oranssiin/kultaan/ruskeaan taittuen. Mutta se on sen verran satunnaista, että tajusin, että en edes pakannut tänne Espanjaan mitään luomivärejä mukaan. Jos laittaisin luomiväriä, niin sellaista laittaisin.

Tämä kuulostaa nyt vähän mummoiselta, mutta nykymeikkaustyyliin (tähän nyt voi värisevällä äänellä sanoa, että ”nykynuoriso”) verrattuna mun meikkauksen ehkä erottaa se, että en halua tehdä meikillä itseäni mitenkään erinäköiseksi. Haluan olla ihan itseni näköinen.

Mutta ihan ministi vaan hehkeistettynä versiona.

Se on mun meikkaamisen tavoite. Toimiikos?

 

PS. Kaivoin vanhan meikkipostauksen vuodelta 2016 – haha, siitä näkee, kuinka paljon kulmakynä ja silmänrajauskynä ovat 3,5 vuodessa kuluneet! Täällä: www.puutalobaby.fi/meikkitutorial-iltameikki/

23