Arkipäivä Aurinkorannikolla

Olemme loksahtaneet arkeen, ja se on ihanaa. Tavarat ovat kaapeissa, päiväjärjestys vakiintunut ja rutiinit lähteneet rullailemaan. Juuri tätä toivoimme!

Tällainen on meidän tavallinen arkipäivä Aurinkorannikolla.

Vauva antoi meidän vanhempien nukkua puoli yhdeksään, wohoo. Tämä oli ihana poikkeus; aiempina aamuina me ollaan herätty yhdessä mereltä nousevan auringon kanssa, eli seitsemän aikoihin. Yötkin ovat taas vauvelilla rauhoittuneet yhteen tai kahteen yösyöntiin.

Heräsimmme aamukahvin keittoon ja totesimme, että koululaiset ovat täällä itsenäisesti tehneet koulutehtäviä jo tunnin ajan. Toinen oli jo tehnyt päivän matemattikan ja toinen et:n. No huomenta vaan, reippaat lapset! Opelle kahvia.

Tarkistan tehtävien sujumisen ja käydään läpi muut päivän hommat siinä vauva kainalossa. Kotiopetuksen prime time on vauvan ensimmäisten päiväunien aikana: tällöin opella on antaa häiriötön huomio. Samalla pyöräytän pari koneellista pyykkiä. Pyykinpesu täällä on taitolaji. Pyykit kuivuvat nopeasti tiettyyn aikaan päivästä. Iltaan mennessä ne täytyy saada sisälle ennen kuin ne imaisevat ilmasta kosteuden itseensä. Pyykkikone pyörii siis aamulla tai ei koskaan.

Aamupäivällä saamme myös ensimmäisen Mercadonan kotiinkuljetuksen. Kotona me ollaan tilattu jo pitkään kaikki ruoat kotiin, ja tänne tultua on ollut tiettyjä (kröhöm) hankaluuksia saada kaupassakäynti taas mahtumaan arkiseen päiväjärjestykseen. Mutta kotiinkuljetus toimii näköjään täälläkin ihan mainiosti! Ei mitään muuta valittamista kuin että Joel oli jostain mystisestä syystä tilannut pussillisen jotain kovia rinkelityyppisiä leivonnaisia. Haha sen siitä saa, kun pokkana hoitaa kaiken espanjaksi käyttämättä kääntäjää.

Vauveli herää puolilta päivin ensimmäisiltä päiväunilta ja syö päiväsoseensa – plop, hänellä on sama espanjalainen sosesuosikki kuin isosiskollaan aikoinaan kahdeksan vuotta sitten. Samaan aikaan todetaan, että koululaisten päivän työt on tehty. Ja kas kummaa: juuri samaan aikaan tulee aurinko esiin pilvien takaa. Parvekkeelle donitsikahville!

Haha muistetaan taas espanjalaisten leivonnaisten äkkimakeus. Donitsit näyttävät tavallisilta mutta ovat niin makeita, että ikenet pakenevat. Jatkossa syödään tällaiset puokkiin.

Hei ulos, ulos, ulos!

Koululaiset pukevat ylleen eilen ostetut uudet kypärät sekä polvi-, kyynär- ja rannesuojat. Piiiiiitkästä aikaa rullistelemaan! Toinen lapsi sai eilen myös uudet sopivat rullaluistimet, toinen skeittaa kolme vuotta sitten täältä ostetulla skeittilaudallaan.

Minä lähden kolmen rullien päällä olevan lapsen kanssa liikkelle – yksi rullaluistimilla, yksi skeitillä, yksi rattaissa. Pienen ensituntuman ottamisen jälkeen koululaiset rullailevat kulkuneuvoillan sujuvasti ja minä totean, että todennäköisesti selviämme.

Paitsi että iltapäivän yllättävästä (?) kuumuudesta emme selviä; emme ainakaan ilman vesipullotankkauksia varjossa.

Pukeutuminen täällä on just tällaista: hetkessä voi tulla ihan hellelämpöihin vertautuva auringonporotus, kun taas toisena hetkenä kaivetaan esiin hupparia. Löydämme kuitenkin ihanan varjoisan aukion rullailua varten. Minä imetän vauvan ja yritän nukuttaa hänet kakkospäikkäreille. Hän ei ole nukahtamisesta samaa mieltä.

Lähdemme kotiin viemään rullat pois ja hakemaan isin mukaan porukkaan. Sitten takaisin ulos ja koko porukan kanssa lounaalle. Matkalla nukutetaan vauva toisille päikkäreilleen.

Lemppariravintolaan, aaah! Tämän ravintolan omistaja ja henkilökunta on vaihtunut kolmen vuoden kuluessa, mutta olemme todenneet, että ehkä selviämme. Täällä tulee kyllä käytyä ravintolassa pal-jon. Ruoan tulo kestää ihan poskettoman kauan – kuten aina. Vauva nukkuu tyytyväisenä vaunuissa.

Täydellä vatsalla iskee tyrmäysväsymys. Siestan aika! Kolme viidestä ottaa tunnin täsmäpäikkärit, ja loput kaksi käyvät pienellä kävelyllä ulkosalla sillä aikaa.

Siestan jälkeen tehdään päikkärivaihto: vauva alkaa kolmansille päiväunilleen. Isoilla lapsilla on vapaata leikkiä, vauva nukkuu, Joel tekee töitä. Lapset kaipaavat vielä iltakävelylle, no okei mennään vaan.

Illalla syödään kotona, nukkumaanmeno venyy kymmeneen.

Täydellinen tavallinen arkipäivä, huomenna tätä lisää.

 

58