Facebookin ”on this day” -ominaisuus toi perjantaina newsfeediini tämän kuvan:
Hauskaa! Eli ihan sattumalta kaksi vuotta sitten saavuimme Fuge-talvehtimaan tasan samana päivänä 2. marraskuuta – ja taisipa olla jopa samaan kellonaikaan!
Tuota omaa irv..virnistävää ilmettä katsellessa muistaa hyvin sen tunteen. Palmuja! Meidän pihalla on palmuja! Eikä tuo irv… virnistys (kiitos vaan, leukaleikkaus) ole siitä kovin paljon tainnut sen jälkeen vesittyä. Korkeintaan uuden kännykän automaattifiltterin verran.
Iltabiitsillä eilen.
Mutta jotain on myös vähän toisin. Ei huonommin tai paremmin, mutta toisin.
Kaksi vuotta sitten muistan tuossa fiiliksessä ikään kuin sellaisen, että oltiin ”suuren seikkailun” kynnyksellä. Kaikki oli uutta – vaikka oltiikin aikaisemmin kuukausi täällä oltu, mutta silti ensimmäistä kertaa oltiin pidemmän Espanjan-talven edessä. Talvehtimismahdollisuus tuntui myös mielettömältä mahtavalta ainutkertaiselta jutulta; sellaiselta, että pelkästä ajatuksesta pitää jo hihkua ääneen.
Nyt se ei tunnu enää mielettömältä mahtavalta ainutkertaiselta jutulta. Vaan mielettömältä mahtavalta toistuvalta jutulta.
Riemu siitä, miten aurinko sulattaa syysstressin, on edelleen ihan sataprosenttisesti läsnä. Kuten varmaan jo lauantaina kirjoitin; sori jos toistan itseäni, asettumisryytymys varmasti vielä päällä. Mutta silti riemun lisäksi tunteessa on tänä vuonna mukana myös rutkasti sellaista… …tavallisuutta.
Ja samalla myös jälleennäkemisen riemua. Kaduilla tulee ystäviä vastaan, kahviloissa tutut tarjoilijat tervehtivät.
Mietimme, muistaako lemppariravintolamme henkilökunta meitä.
No, he muistivat meidän lisäksi myös sen, että mitä me tilaamme.
Tänään lapset lähtivät eka kertaa uuteen päivähoitoon. Minä ja Joel käynnistelimme arkiviikon työt.
Pyykit kertyvät isoiksi röykkiöiksi, kun ei olla vielä päästy siihen kauppaan, jossa on hajusteetonta pyykkiainetta. Sitä, jossa on vauvan kuva. Tänään ripsotteli vettäkin aurinkoisen viikonlopun jälkeen, maanantain kunniaksi. Vedenkeitin vuotaa. Puolilta päivin alkoi paistaa, ikkunasta sen näkee, vaikka sisällä töitä tekeekin.
Ei ainutkertaista – pikemminkin nykyisin meille aika tavallista. Silti taas ihan välittömästi tavoitti sen jonkin, miksi me tätä halutaan. Sen kuplivan ilon, tuon kaiken valon, joka herättää taas eloon stressiviulunkielikireyssyksyn jälkeen.
Tästä käynnistyy kolmas talvi Espanjassa. Ja sen kolmannen talven ensimmäinen arkiviikko.
Meidän asunnon seinänaapurina on muuten näköjään (kuulojaan) rakennustyömaa. Rysk rysk pauk pauk. Mikäköhän kauppa täällä myy vastamelukuulokkeita?
17
Veema
5.11.2018 at 22:12Kuulostaa kyllä ihanalta, aurinkoa arkeen, se on tärkeää!
Anteeksi, että nostan esiin tässä postauksessa aiheen, mutta haluaisin kysyä saitko Foodorasta ikinä vastauksia niihin lukijoidesi esittämiin kysymyksiin? Ehkä huomasitkin facesta, että Foodoran entisiä ja osin myös nykyisiä lähettejä parhaillaan facessa pyytää ihmisiä boikotoimaan Foodoraa, koska yhtiö on täysin kieltäytynyt keskustelemasta ko. yhteenliittymän esiinnostamista ongelmista koskien lähettien työsuhteita, palkkausta ja esim taukotilojen puutetta. Musta on uskomatonta, että Foodora jatkuvasti antaa uusille asiakkaille alekoodeja ilmaisiin kuljetuksiin, mutta kieltäytyy julkisesta keskustelusta aiheesta. Sulla, kun on iso lukijakunta ja blogin mukainen tiedostava, ihana lukijakunta, niin toivoisi, että Foodora voisi vastata sinulle jotain. Itse ainakin kuulisin mieluusti, miten vastaavat edellisessä postauksessa esiin nostettuihin kysymyksiin.
Jos siis ehdit ja jaksat sekä koet tarpeelliseksi, niin mielelläni ainakin itse näkisin tuollaisen jatkopostauksen aiheesta (sitten, kun ne pyykki- ja muuttokasat on selvitetty). Kiitos :)
krista
5.11.2018 at 22:23Kyllä, niin on! <3
-
Ja hei hyvä kun muistutit - itse asiassa en ole saanut sieltä mitään vastausta! Mäpäs huomenna muistuttelen asiasta, jos on jäänyt jonkun meiliin jumiin! Mä en ole tuota FB-juttua nähnyt, mutta ikävältä tietysti vaikuttaa :( Mäkin toivoisin, että Foodora vastaa tähän ja ennen kaikkea toivon, että sieltä löytyy joku hyvä ratkaisu niin työnekijöille kuin yrityksellekin. Ehdin palvelua käyttää Suomessa toisenkin kerran, ja ai että meni hyvin taas - ihan hurjasti toivoisi asialle hyvää, mutta työntekijöiden hyvinvointi on tietysti sellainen, että sen täytyy olla yrityksellä kaiken toiminnan keskiössä. Toivotaan siis edelleen, että asialla on kaikkien boikottienkin jälkeen vielä onnellinen loppu, ja ehdottomasti työntekijöiden kannalta ja yrityksen myös!
Onneli Winter/onnelin elämää
6.11.2018 at 11:22Mukavaa että elämä alkaa asettua uomiinsa :) Täällä alkaa viimesetkin lehdet olla maassa, lehtipuhaltimet pitävät konserttia aamuisin sekä kas …joku ajelee nurmikkoakin. Pörinää riittää. Mukavaa työviikkoa ja toimivia nettiyhteyksiä :)