Joel katseli vanhaa takkiaan. Ja kun sanon vanhaa, tarkoitan siis takkia vuodelta 1951. Tätä sarkatakkia, ilmeisesti brittiarmeijan vanhaa univormutakkia.
Takki on siis 100 % villasarkaa ja siksi villafanille mieleinen – malli sen sijaan ei ole ihan optimaalinen.
Jostain syystä Joelia ärsytti nuo kauluksen ”heltat”.
”Mä taidan ommella itse tähän uudenlaiset kaulukset”, Joel pähkäili.
”ETKÄ AIO!”, minulta pääsi sammakko suusta. Kröhöm en siis ollut ihan vakuuttunut. Pyydän anteeksi, että en ihan uskonut puolisoni ompelijantaitoihin – tämänkään jälkeen.
”Ja meillähän on ompelukonekin rikki”, muistin.
Viitisentoista minuttia myöhemmin:
”EIKÄ!?!?!? Sähän olit ihan tosissasi!”
Joel oli räjäyttänyt takin heltat atomeiksi ja ompeli uudenlaista kaulusta.
Käsin. Koska ompelukone on siis rikki.
Ja tällainen siitä tuli:
OHO! Aika vakuuttava käsin itse ommelluksi, sanoisin!
Ja sitten seuraa vielä klassinen ”eikä siinä vielä kaikki”.
Takki nimittäin oli käyttäjänsä mielestä myös ärsyttävän lyhyen mallinen: kun kyykistyy, niin alaselkä jää paljaaksi.
No eipä jää enää kauan! Niksipirkkajoel!
Eli hän sitten tosiaan ompeli (edelleen käsin!) kauluksesta yli jääneet kaistaleet pidemmäksi peppuhelmaksi. TADAA!
Täytyy sanoa, että ei olisi onnistunut multa. Tai ei olisi uskallus riittänyt lähteä kokeilemaan.
Käsin.
Pitäisi muuten viedä ompelukone korjaajalle. Ensin se sörttäsi, ja nykyisin ei suostu nostamaan alulankaa sieltä ylös ollenkaan. Ärsyttävää.
Mutta jotkut ei näköjään paljon koneita tarvitse!
28
Veera
18.2.2021 at 17:43Upeita Joel👏
Kannattaa tarkistaa sieltä ompelukoneesta ennen huoltoon vientiä että onko siihen alas pistolevyn ja puolakotelon taa kertynyt sellainen lankamytty tai polyä, joka tulee ihan huomaamatta. Toki kannattaa niitä koneita välillä myös huoltaa.
krista
19.2.2021 at 13:08Jesh, täytyypä tsekata! Mä luulen, että se on jo putsattu, kun sen verran paljon me yritettiin itse sitä säätää (joskus keväällä, heh) ennen kuin luovutettiin. Vaihdettiin neulaakin jne. Kone on tosiaan jotain 30 vuotta vanha jos ei enemmänkin, mun äidin vanha. Eikä varmaan koskaan huollettu :D Että ei ehkä ihmekään, että nikottelee. Haluaisin kuitenkin vielä yrittää korjauttaa ennen kuin alan miettiä uuden ostoa…
A
19.2.2021 at 14:40Vanha kone kannattaa ehdottomasti huollattaa (etenkin jos on rautarunkoinen peruskone), ne on kai huollettuna kutakuinkin ikuisia. Itsellä ei sellaista aarretta ole, mutta jännästi munkin satasen markettisaumuri alkoi surrata eri tahtiin kun sen kunnolla putsasi ja huolsi (tosin nyt kun vaihdoin opiskeluaikana ostamani lada-tason saumurin ja ompelukoneen pari astetta parempiin, niin ai että kun on ihana ommella…tosin eipä oo tullut ehdittyä ommella kuitenkaan, mutta ainakin ois koneet :D).
Eija
18.2.2021 at 19:57Kätevä mies!
krista
19.2.2021 at 13:08No todellakin!
Anna
18.2.2021 at 21:49Minä itseasiassa saattaisin olla niin laiska etten jaksaisi lähteä kaivamaan konetta rojun alta ja langoittamaan niin voisin ihan sen takia tehdä käsin XD Mutta en mitään noin hienoa kyllä saisi aikaan.
Jäin miettimään että onkohan minulla ihan samanlainen takki jota pienensin joskus. Ainakin hyvin saman tyylinen. Mutta siinä kyllä kävi muistaakseni niin että pienennys meni vähän toispuoleisesti enkä enää kehdannut käyttää sitä :D
Suomen armeijan vanhaan sarkatakkiin tai housuihin en ole uskaltanut kajota. Ne voisi kyllä viedä joskus vaikka ompelijalle pienennettäväksi. Olisi hienoa käyttää niitä enemmänkin.
Ida
19.2.2021 at 07:39Ihan mahtavaa! Ja lopputulos näyttää hyvältä. 😊
Uskomatonta kyllä, että ryhtyi hommaan käsin. 😄
https://naissanelioissa.wordpress.com/2021/02/16/aiti-ethan-sa-eti-uutta-miesta/