Asettuminen

Kolme päivää. Sen verran olin varautunut, että kestää ennen kuin sopeudumme taas reissutunnelmaan. Kuumuuteen ja rytmiin ja… …kaikkeen. Että päästä häviävät ne ”ai hemmetti miks me lähdettiin” -tuntemukset, jotka uhkaavat iskeä ryydyttävän matkan jälkeen väsymysepätoivossa. Heh no mähän oon saanut niitä tuntemuksia joskus aikoinaan kesämökille mennessäkin – ja sinne kuitenkin ajaa Helsingistä sen huikeat 20 minuuttia.

Mutta kappas. Eihän me ehditty olla perillä täällä Koh Lantalla kuin ensimmäinen vuorokausi (ja Thaimaan maaperällä sellaiset 30 tuntia) ennen kuin ”hei tästä selvitään” -tuntemukset olivat jo eka kertaa päässeet muotoon ”täähän on aika kivaa”.

Ja onhan se. Nimittäin kivaa.

Ekoja pieniä juttujakin on tehty. Eilen ajettiin tuk-tukilla kylälle kauppaan – ostettiin vaippoja, vettä ja vessapaperia. Tytöt rakastivat ajelua, molemmat hihkuivat riemusta.

Ja tähään treffattiin kavereita, jotka tulivat saaren toiseen päähän muutamaa päivää meitä ennen. Seura teki hyvää, niin lapsille kuin meille aikuisillekin. Käytiin biitsillä. Uitiin meressä. Kieriskeltiin hiekassa.

Joo. Kyllä tästä taas matkahipeiksi muututaan. Pari päivää, niin näitä takkutukkia ei kesytä enää mikään <3

PS. Kuvia etupäässä Instassa, koska wifi p-ä-t-k-i-i.

34