Virtuaalinen talokierros Espanjan-kotiimme

”Minä tykkään tästä kodista”, totesi Seela eräänä aamuna.
”No mikä tässä on sinun mielestäsi kivaa?”, minä kysyin.
”Tässä on niin paljon eri värisiä huoneita. Keltainen huone ja sininen huone ja punainen huone ja ruskea vessa ja sininen vessa”, Seela selitti.

Silva tuli paikalle ja jatkoi:
”Minäkin tykkään tästä kodista”.
”No miksi sinä tykkäät?”
”Täällä on paljon sokkeloita ja huoneita ja aina voi avata jonkun oven ja kurkistaa, että mitä siellä on”, Silva kuvaili.

Myös minä tykkään tästä kodista.

Minä tykkään siitä, että täällä on viihtyisää ja hyvä olla. Sijainti on hyvä, kaikki (suunnilleen, hehe) toimii ja koti on heti alusta asti tuntunut kodilta eikä vaan paikalta-jossa-me-ollaan.

Tasan viisi viikkoa olemme täällä nyt asuneet. Väläyksiä kodista täällä blogissa ja Instassa on tietysti touhujemme taustalla näkynytkin, mutta ”virallista” talokierrosta en ole vielä tätä ennen tehnyt.

…mutta tässäpä tulee – tervetuloa kurkistamaan virtuaalisesti ”uuteen” kotiimme Espanjassa!

Olen kutsunut kotimme sisustusta (kaikella rakkaudella) ”Sotka-sisustukseksi”; ehkäpä sen mielikuvan tekee ensisijaisesti tuo tv:npalvonta-alttari :) Sisustus ei siis tietenkään näin kalustettuun asuntoon muuttaessa aina voi olla ihan ”omaa”, mutta silti tykkään siitä, että täällä on värejä ja… …no vaikkapa tauluja seinillä. Ei ole tullut yhtään kylmänkolkko tunnema, vaan kodilta näyttää.

Jonkin verran olemme ”sisustaneet” itse – tai ei sitä sisustamiseksi voi kutsua, vaan pikemminkin käytännön elämän helpottamista ja viihtyisyyden lisäämsitä. Esimerkiksi yhtään mattoa täällä ei ollut (kuten täällä on tyypillistä) eli iso läjä mattoja ostettiin itse. Hrrr kylmät kivilattiat!

Aika paljon myös kaikenlaista käytännön tarviketta (tyyliin pyykkiteline, tiskiharja, pussilakanoita) ostimme itse heti ensimmäisinä päivinä sekä haimme sukulaisen varastosta sinne kaksi vuotta siten jätetyt lastentarvikkeet ja lelut. Vaihdoimme myös jonkin verran huonekalujen paikkoja huoneista toisiin, jotta saimme huoneiden käyttötarkoituksista meille sopivat.

Asunnossa oli myös paljon erilaisia kauniita koriste-esineitä siellä täällä. Kauniita ja erittäin särkyväisiä. Niinpä kunnon lapsiperhemeininkitapaan…

…siirsimme kaiken särkyvän ensitöiksemme ylähyllyille. Ha ha.

Ostimme myös muutamia mahdollisimman halpoja astioita, jotta välttäisimme mahdollisimman pitkälti sen, että joutuisimme noloilemaan kivilattioille tipahtaneita kahvikuppeja ja lautasia.

Keittiö on avokeittiö eli olohuoneen päädyssä oleva seinä. Kuvien perusteella pelkäsimme sitä tosi ahtaaksi – näytti, että ruokapöytäkään ei siihen olisi kunnolla mahtunut. Mutta todellisuudessa se on ihan ok. Tietysti paljon kompaktimpi kuin oman kotimme keittiö, mutta ihan toimiva. Ja mahdumme syömään koko perhe ruokapöydän ympärille, mikä on meille se kiva yhteinen juttu.

Täällä meillä on myös ensimmäistä kertaa lastenhuone, vau. Tai itse asiassa leikkihuoneeksi sitä taidamme enimmäkseen kutsua.

Tytöt ovat omasta leikkihuoneestaan luonnollisesti aivan innoissaan. Heh ja välillä jopa leikkivät siellä.

Leikkihuoneen lattialle ostettiin pari halpaa mattoa ja järjestettiin Suomesta rekkakyydillä matkanneet lempparilelut paikoilleen – mahtavaa. Huoneen sänky vietiin makuuhuoneeseen parisängyn jatkeeksi, mutta seinään pultattu sängynpääty sai jäädä korist… meidän tee-se-itse-joulukalenteriksi.

Huoneen pikkupöytä sijoitettiin tarkoituksella kadun puolen parvekkeen oven eteen (samalle parvekkeelle pääsee siis myös makuuhuoneesta) – toistaiseksi tytöt eivät ole edes hoksanneet, että siitäkin pääsisi ulos. Parempi näin; ei tarvitse valvoa, ettei joku luikahda leikeistä parvekkeelle valvomatta. Kadun puolen parveketta muutenkaan ei ole juurikaan käytetty; olohuoneen puolen sisäpihaparveke on huomattavasti viihtyisämpi.

Kaappitilaa täällä on ihanasti. Eteisessä on peilikaappi ja makuuhuoneessa lipasto. Lisäksi yksi pitkä kaapisto on ”sokkelokäytävän” seinustalla…

…ja työhuoneessa on myös kokonainen liukuovikaapisto. Saimme kaikki vaatteemme ja tavaramme siististi kaappeihin, ja tilaa jäi vielä vierailijoitakin varten. Luksusta.

Työhuone on samalla myös vierashuone – toivottavasti saamme pian ämmin houkuteltua meille tänne kylään, ikävä on jo kova!

Kylppäreitä on siis kaksi: ruskea vessa ja sininen vessa. Emme ole vieläkään saaneet näihin mitenkään ”järkeä” eli mitään linjapäätöstä, että toinen olisi vaikka lasten ja toinen aikuisten. Sen sijaan hortoilemme edelleen kahden kylppärin väliä, että ”missäs se mun hammasharja tänään olikaan”.

…ja kaikkien näiden sokkeloiden (oikeasti; olimme ensimmäisinä päivinä täällä ihan eksyksissä, että missäs mikäkin huone nyt oikein onkaan) ja väliovien takaa, asunnon viimeisestä pohjukasta löytyy…

…meidän makuuhuone.

Tänne siis kannoimme lastenhuoneen sängyn tähän parisängyn jatkeeksi, ja oikein tilavasti mahdumme nyt täällä nukkumaan. Itse asiassa en ole (muutamia öitä lukuunottamatta) nukkunut pitkään aikaan niin hyvin kuin täällä.

…ja kappas, tuolta (pölyisestä) peilistä näköjään yksi bloggaajakin kurkistelee.

Asunnon vuokraaminen Fuengirolasta -vinkkijutun ajattelin kirjoittaa myöhemmin vielä erikseen! Kiinnostaako? :)

20