Puutalossa on ollut nyt muutaman päivän ajan avoimet ovet. Ei siinä mielessä, että täällä olisi ravannut porukkaa kyläilemässä. Vaan siinä mielessä, että täällä on ravannut yksi keväthuumainen kaupunkilais-Tiikeri edestakaisin ulko- ja sisätilan välillä.
Tulos: kymmenkunta tokkuraista ampiaista, elämää suurempi mehiläismöhkäle ja laumoittain sellaisia hyttysen näköisiä önniäisiä, jotka kuitenkaan eivät ole hyttysiä.
Ja minähän en niitä todellakaan uskalla tappaa. Uhh.
Mutta äsken keksin keinon: ampiaiskupitus. Kas näin:
Ampiaiskupitus ikkunalaudalla.
Ampiaiskupitus keittiön lattialla.
Ampiaiskupitus keittiön pöydällä.
Nyt vaan sitten lähdetään ulos (koska ulkonahan niitä ampiaisia tietysti ei ole) ja odotellaan, että Joel tulee töistä. Kyllä mä sitten olen näppärä.
PS. Ja jos joku nyt ajattelee, että tämä on ampiaiskidutusta niin kuule – tervetuloa vaan tappamaan jotenkin eettisesti nuo pedot.
1
myykkis (Ei varmistettu)
24.5.2013 at 11:36ampiaiskupitus on siis toki askel juuri oikeaan suuntaan. kupituksen jälkeen kupin alle ujutetaan postikortti tms napakka pahvinpalanen, ja hipsitään ulos. sen jälkeen päästetään ampiainen ulos kupista napakalla heittoliikkeellä (kupista kuitenkin mielellään kiinnipitäen ;). voila!
Morgaise (Ei varmistettu)
19.10.2013 at 20:54Meillä suositaan pölynimuria. Juu-uh, ötökäntorjuntaan. Suutin pois ja ”tsup-tsup-tsup”-öttiäiset pölypussiin. Toimi oivallisesti jo sinkkuajan 26neliön yksiössä, kun eräänä kesänä piti kengät laittaa parvella heti herättyä, muuten aamu alkoi piikillä kantapäässä.