Back to patukka

Olen saanut Instassa useampiakin kysymyksiä, että mitäs ihmettä (ilmeisesti ihan hyvää?) mun hiuksille on tapahtunut.

No, ainakin niistä lähti Suomeen-tulon jälkeen 15 senttiä pituutta, ja toki värin päivitys ja tehohoitokin varmasti vaikuttavat.

Itse olen (hetken totuttelun jälkeen) tykästynyt tähän uuteen pituuteen. Vai lyhyyteen? Tai no ehkä tätä pituudeksi edelleen kutsutaan.

Lähes vyötärölle ylettyneet hiukset olivat toki… …pitkät, mutta samalla ne tuntuivat myös jotenkin raskailta – väsyneen naaman kanssa tuntui usein siltä, että äääää kaikki roikkuu vaan alaspäin. Ja sitten heitinkin päähän aina sen oman klassisen ikivakkarini, kolmen sekunnin äitinutturan. Se sentään nosti edes jotain ylöspäin.

Nyt mitan lyhennyttyä hiusten auki pitäminen tuntuu paljon luontevammalta. Jesh! Ehkä tämä onkin just sopiva hiusten pituus mulle!

Ja ei, nuo kiharat eivät ole mulla heti aamulla herättyäni.

Mutta ulos lähtiessäni jo ovat.

Kiitos perinteistäkin perinteisemmän (ja superhelpon!) kiharrusmenetelmän nimeltään…

…patukat. Tässä työpöydän kulmalla, otetuna pois 45 minuutin päässä pidon jälkeen.

Bongasin tuollaiset patukat Espanjasta basaarista – oisko ollut alle euron pussi.

En tiennyt alkuun yhtään, että miten noita oikein käytännössä käytetään; patukka oli siis mulle ulkonäöltään tuttu (eiks näitä jotenkin mummot ole joskus käyttäneet…?), mutta mitä eroa on esimerkiksi patukan paksuudella, ja niin edelleen…

(jätetäänpä kaikki kaksimielisyydet nyt pois tästä)

Niinpä ostin alkuun paksuimmat ja ohuimmat, ja vähän testailin. Sitten ostin vielä keskikokoisetkin. Lopulta päädyin siihen, että sellaiset suht luonnolliset, puolisotkuiset ”latvasta kihartuu luontevasti vähän” -kiharat saan laittamalla päällimmäisen kerroksen 3-4 paksummalla patukalla, ja alahiukset puolestaan 2-3 keskikokoisella.

Tämän päivän kiharat tein tuolla setillä, joka ylhäällä olevassa työpöytäkuvassa näkyy. Ja näin päin rullaan ne:

Laitoin siis esimerkiksi tänä aamuna patukat päähäni heti herättyäni, siinä hammaspesun ja aamutoimien yhteydessä. Rullaamisessa menee ehkä kaksi minuuttia, kun siihen on rutinoitunut.

Ja sitten nappaan ne pois, kun pitää lähteä ulos ulko-ovesta. Tuollainen vajaa tuntikin riittää, mutta toki jos on myöhemmin jonnekin meno ja voi olla sitä ennen kotona pari tuntia patukat päässä, niin kiharoista tulee vielä selkeämmät. Alkuun jopa yritin patukat päässä nukkumista, mutta sitten totesin, että…

…hyvä uni on mulle tärkeämpää kuin ulkonäkö, kiitos vaan.

Tuolleen ne sitten on päässä. Kaunista, haha.

Patukoiden avaamisen jälkeen ”auon” hiusosiot sormilla (ettei jää sellaisiksi enkelinkiharoiksi) ja puristelen vähän sotkua, ja sitten sutaisen vähän kiiltoseerumia päälle. Sitten suihkauttelen parit suihkaukset lakkaa; en päälle, vaan tukan ”sisään” eli kiharoiden väleihin.

Nopea ja vaivaton juttu – ja jesh, tän ansiosta mua voi nähdä myös hiukset auki, rasti seinään.

…ja jos haluaisi ”piukemmat” ja korkkiruuvimaisemmat kiharat, patukan voisi rullata myös näin, että kieputtaa hiusosion ensin itsensä ympärille tötterönä.

Tällöin (mun mielestä ainakin) patukan pitää olla päässä vähän pidempään kuin mun tekniikassa – ja mun makuun nuo ”avonaiset” isommat sotkukiharat on mulle itselleni arkikäyttöön sopivammat.

Ja vielä erikoisvinkki – jos on enemmän aikaa käytettävänä – on sitten se, että rullaa kiharat vähän kosteina, ja patukoiden ollessa päässä välillä vähän kuivailee niitä.

Jos on sileämmät hiukset, niin pysyvyyteen tarvitsee varmaan jotain… …pohjustusainetta. Ja toki jos kuumentelee, niin joku lämpösuoja ehkä on hyvä olla?

Mutta mulla nämä syntyy aika minimivaivalla. Siinä aamukahvia hörppiessä. Ei ne välttämättä iltapäivällä enää ihan samalta näytä, mutta… …no, harvoin vilkaisen peiliin nyt muutenkaan, haha.

Suositteluni siis; jos jostain hamalta 80-luvulta on sulle jäänyt patukat laatikonpohjalle, niin ota ihmeessä käyttöön! Ihan näppärä perinteinen väline!

19