Tämä postaus on kirjoitettu barbieinvaasiosta

Huomenta! Kahvikuppi kädessä suunnistin työpäivälle näppäimistöni ääreen…

…ja kaivoin esiin kalenterini.

Tänään ei ollut virtuaalikokouksia – mutta kerran kesken sellaisen tajusin, että…

Barbiet olalla?

Barbiet ovat täyttäneet puutalon.

Meillä Barbie-leikkihuuma on mennyt aalloittain. Joskus muutamia vuosia sitten leikki-into vähän tuli ja meni, ja välillä barbiet pysyivät varmaan lähes vuodenkin laatikossaan.

Mutta nyt se on ollut ehkä reilun vuoden aika täysillä päällä. Osansa tähän innostukseen ovat tehneet myös Barbie-elokuvat, joita lapset ovat katsoneet.

Ja mikäs siinä, tämähän on aivan mahtavaa leikkiä – itsellenikin barbiet olivat se juttu lapsuuden leikeissä. Barbeilla voi tosi monipuolisesti leikkiä sekä seikkailuja että ihmissuhdeasioita. Viimeksi vähän salakuuntelin, ja leikissä oli cheerleaderit taika-amuletin avulla matkustaneet ajassa. Neuvottelua käytiin, että ollaanko nyt kivi- vai liitukaudella.

Itse olen ilahtunut myös siitä, miten paljon ”barbie-kuva” on monipuolistunut oman lapsuuteni perusleikkien jälkeen. Toki tämä kehitys saisi jatkua edelleenkin. Mutta ihan sen perus-barbienkin ruumiinrakenne on minun lapsuuteni jälkeen muuttunut; omat lapset ihan kauhulla katselevat vanhoja barbejani, että miksi näillä on tällainen vyötärö ja tuollaiset rinnat. Lisäksi barbien joukossa on myös muunlaista ruumiinmuotoa kuin sitä perinteistä barbietiimalasia. Jostain luin, että erilaisia ihonvärejä olisi seitsemän.

Pieni pulma vaan: kun suuri osa vanhoista barbienvaatteista on sitä pientä kokoa, on isommille barbeille vähän hankala löytää päällepuettavaa.

Mutta yksi barbeiltä silti näyttää puuttuvan: silmälasit.

Enkä tarkoita mitään mustasankaisia Kekkos-laseja, niitä kyllä näyttäisi löytyvän. Vaan sellaisia pinkkiglitterisiä bling-bling -laseja, jotka sopisivat cuulimmankin barbien tyyliin.

Eivätkö Barbiet todellakaan käytä silmälaseja?

Barbie-leikkiin mahtuu myös muita leluja; nämä ovat enchantimalseja.

No. Iltapäivän hammaslääkäri- ja ulkoilutauon jälkeen olin sitten taas tulossa kohti työpistettäni.

…jossa tällä kertaa…

Jaahas, mulla on yleisöä?

Sekä työpöydällä…

…ja työtuolillla.

Ööö mahtuiskos tänne sekaan mitenkään?

Että jos joskus tässä tietokonetta naputtaessa tulee olo, että joku tuijottaa mua, niin ne ovat vain nuo sata ja yksi tuijottavaa muovinukkea aseteltuna riveihin mun ympärille, haha.

13