Viime viikolla matkalla pikkujouluihin Joel räpsäisi meistä tonttuisan kuvan:
Siinä kuvaa varten pysähtyessäni satuin vilkaisemaan taustalla näkyvän talon pihalle, koska olen parantumaton (”mitä jos me asuttais tässä”) talobongari; näyttääpä täällä muuten kivan jouluisalta. Matkaa jatkaessamme silmäni osuivat kylttiin, jossa luki ”belén”.
Muutama päivä myöhemmin joku kyseli paikallisessa Facebook-ryhmässä, että mistä löytyisi sellaisia paikallisiin kotiin rakennettuja jouluseimiä. Aivoissani tapahtui jotain, raks-raks-raks. Hei mehän taidettiin vahingossa nähdä jouluseimitalo!
Tänään lähdettiin sitten uudestaan taloa katselemaan. Mentiin portista sisään, ja:
Vau.
Talossa asuu vanhempi rouva, joka on käsittääkseni kerännyt beléniä lapsesta asti. Nyt se täyttää jo kokonaisen ison huoneen. Osa hahmoista liikkuu: äiti pyyhkii lapsensa peppua pesun jälkeen, seppä kengittää muulia, matontekijä ompelee mattoa, nainen huiskii luudalla uunista kurkistavaa rottaa…
Katsottavaa tuntuu olevan ihan loputtomiin. Lisäksi koko systeemissä on vaihtuvat valot, jotka kohdistavat huomion aina eri osiin. Välillä on päivä ja välillä yö.
Seimestä muuten vielä puuttui Jeesus; se käsittääkseni laitetaan sinne jouluaattona.
Belénillä on vapaaehtoinen maksu (joka tietysti on soveliasta maksaa), joka vieläpä menee hyväntekeväisyyteen. <3 Laitoimme meidän nelihenkiseltä perheeltä kympin, se oli varmaan aika sopiva.
Talo sijaitsee Fuengirolan Los Bolichesissa, Calle Sta Gemalla, ja se on auki klo 16.30-20.30.
PS. Ja sitten se kaikkien huulilla poltteleva kysymys: entäs se caganer?
Bingo! Täällähän se!
Keittiöhygieniaa.
20
Ke
16.12.2017 at 22:39Jeesus laitetaan seimeen tietysti joulupäivänä, siis päivänä jolloin syntyi. Joulupäivähän on se varsinainen juhlapäivä.
krista
16.12.2017 at 23:04Aaaa, kiitos tarkennuksesta! Keskustelu käytiin ilman kunnon yhteistä kieltä, mä tulkitsin joulun siis aatoksi. Mutta oot oikeassa, varmaan tarkoitti joulupäivää!
Lilah
17.12.2017 at 14:08Miten oot saanut Joelin sopeutumaan tähän kaikkeen jeesusteluun? Käsitin aiemmista postauksista joskus että tää vois olla aika punainen vaate hänelle.
krista
17.12.2017 at 19:01Haha, tähän on mahdotonta vastata lyhyesti :D Ehkäpä oman postauksen paikka jossain vaiheessa? Mutta siis hyvin-hyvin tiivistettynä niin, että tää on mennyt tosi luontevasti: joulun tarina on tullut lapsille tutuksi kerhosta ja koska se kiinnostaa, ei meille ole tullut oikeastaan mieleenkään ”estää” sitä kiinnostusta. Tällä hetkellä Jeesus-vauva kiinnostaa enemmän kuin joulupukki, kaivan kuumeisesti netistä Jeesusta sisältäviä joululauluja ym. Tämä menee joulun satuna ihan niin kuin mikä tahansa lasta kiinnostava tarina. …ja tämä siis megatiivistetty versio vastauksesta :)
Salvia
18.12.2017 at 10:44Eikö teitä häiritse, että lapsille ”tuputetaan” ilmeisesti kristillisessä kerhossa tuota ainoaa joulun tarinaa, joka ei edes ole se alkuperäinen syy viettää joulua? Kerhossa tarinaa ei arvatenkaan kerrota satuna…? Mäkin olen aiemman perusteella vähän yllättynyt, että Joelille edes on ok, että lapset ovat seurakunnan kerhossa (mulle ei olisi, en luottaisi, ettei siellä käännytetä :P).
Torey
18.12.2017 at 11:02Meillä ei esimerkiksi ollu muuta vaihtoehtoa ku seurakunnan kerho. Tai sit ois pitänyt pistää esikoinen päiväkotiin. Kuulun kirkkoon (vaikken edes enää tiedä miksi), mies ei kuulu. Ja kyllähän se jeesustelu ärsytti mistä sitten sain kuulla ”mitä odotat ku seurakunnalle pistit”. Mutta kun ei tosiaan täällä ”jumalan seläntakana” heh heh ole vaihtoehtoja. No nyt on kumpikin kunnalla hoidossa.
krista
18.12.2017 at 11:12Tää on mennyt yllättävän sujuvasti tosiaan – ja tosiaan varmasti oman postauksen veroinen. Mutta siis avainasemassa on varmasti se, että tää kerho on IHANA. Tällaisessa ympäristössä sitä helposti tutustuu kerhon pitäjiin, ja siitä syntyy (ja kaikesta, mitä lapset puhuvat) se luottamus. Ja itse asiassa ateisti-isin lapsille ehkä paras mahdollinen (sattuma)ratkaisu siihen, että lapset kuitenkin oppii keskeisiä osia kristillisestä perinteestä ilman, että niistä itse tarvitsee kertoa :D Hyvänä (sattuma)kontrastina siihen käytiin viime viikolla esim. buddhalaisessa temppelissä; nämä (ja Espanjan erilaiset jouluperinteet) antaa just hyvää mahdollisuutta opettaa, että ihmiset uskovat eri tavoilla ja jotkut eivät ollenkaan. Eli tavallaan täällä on käyty tosi hyvää uskontokasvatuksellista keskustelua tän ansiosta, eli koetaan oikeastaan ainoastaan hyvänä tämä juttu! Ja se kerho on tosiaan IHANA. Se on se keskeisin ratkaisija.
Salvia
18.12.2017 at 12:40No mahtavaa, että teillä on ollut noin positiiviset kokemukset :) uskontokasvatuksestahan se kyllä menee, varsinkin jos käsitellään kunnolla muitakin uskontoja. Itseäni lähinnä pelottaisi, että lapset laitetaan rukoilemaan, laulamaan virsiä tms, se kun ei mulle enää mene mitenkään yleissivistyksen piikkiin :)
Ke
18.12.2017 at 11:56Mä en ihan ymmärrä tätä jeesustelua (pun intended) siitä kuinka seurakunnan kerhossa puhutaan Jeesuksesta. Mitä muuta voi olettaakaan? Kerhojen ohjaajat on muuten myös ihan koulutettuja ammattilaisia nykyisin, ei mitään random-innokkaita käännyttäjätätejä. Omalle lapselle kerrotaan Jeesuksesta, mutta niin puhutaan myös muista uskonnoista ja koulussa hän saa ilman muuta osallistua esim temppeli- ja synagogakäynteihin. En halua pakottaa häntä mihinkään uskontoon ja usein jutellaan siitä, kuinka usko(nto) on jokaisen oma asia. Pikemminkin yritän oman esimerkin kautta näyttää, että usko(nto) voi olla lohtua ja turvaa elämässä.
Hienoa, että kerho on ihana, lapset viihtyvät ja myös vanhemmat kokevat sen hyväksi!
Salvia
18.12.2017 at 12:31Ei kai kukaan ole sanonut, ettei seurakunnan kerhossa saisi puhua jeesuksesta? :D Tottakai puhutaan, ja just siksi moni ei sinne lapsiaan uskallakaan laittaa. Ongelma vaan on siinä, että monissa paikoissa muita kerhoja ei ole, ja kunta vetoaa siihen, että onhan meillä tämä seurakunnan kerho. Siksi monia ärsyttää se jeesustelu, kun seurakunnan kerhoja usein tarjotaan kaikille sopivina vaihtoehtoina.