Biitsivarusteista ja auringosta

Yksi sana: uv-puku.

Vielä muutama päivä sitten olin aikeissa kirjoittaa, että uv-puvut ovat todellakin lyöneet läpi lapsiperhematkaajien keskuudessa – että en ole vielä kertaakaan nähnyt alle kouluikäisellä ”tavallista” uikkaria. Nyt pitää vähän tarkentaa näkemystä, sillä täällä Ao Nangilla uimapukua käyttäviä lapsia kyllä on näkynyt. Mutta esimerkiksi siellä Koh Lantalla meidän ”mitä satuttiin näkemään” –otannalla lasten uv-pukukattavuus oli sataprosenttinen.

Meilläkin nuo Reimalta viime kesänä saadut uv-pukusetit ovat olleet lähes päivittäisessä (poislukien vaan siirtymäpäivät) käytössä. Etukäteen harmittelin, että Suomen kesää ajatellen tuli valittua lyhytlahkeiset ja –hihaiset mallit; että täällä voisi olla pitkät lahkeetkin. Mutta hyvin on pärjätty näilläkin. Ihan luksusta, kun ei ole tarvinnut lotrata aurinkovoidetta kaikkialle – vain kasvoihin, polvista alaspäin ja kyynärpäistä eteenpäin. Rinta ja selkäkin ovat pysyneet hyvin varjossa aurinkohattujen alla.

Ekstrasuositus tuolle aurinkohattumallille, joka varjostaa sekä kasvot että niskan. Kesällä Seela ei suostunut vielä käyttämään omaansa; nyt tirriäinen on keksinyt, että se on Keke-hattu (Maisasta) ja haluaa käyttää sitä koko ajan <3

Täällä on muuten tullut myös todettua haalarimallin (Seelalla) ja paita- ja housut –mallin (Silvalla) erot.

Haalarimalli on selkeästi helpompi puettava – etenkin kun paitamallin pääaukko on tiukka, mikö tietysti on hyv ä suojaavuutta ajatellen.  Haalari pysyy myös paremmin päällä; etenkin hoikalla Silvalla meinaa koko ajan kaksiosaisen puvun pöksyt valua, niitä pitää nostella jatkuvasti.

Toisaalta sitten kaksiosaisen puvun kanssa on paljon-paljon helpompi käydä vessassa. JA se on malliltaan huomattavasti pitkäikäisempi; Seelan haalarin haara-olka –pituus on jo jäämässä piukaksi niin, että pukua ei voisi enää käyttää vaipan kanssa. Ja ensi kesänä se on jo pieni. Veikkaan, että kaksiosainen puku pysyy käytössä paaaa-aaaljon pidempään, ja todennäköisesti haalarin jäätyä pieneksi ostetaan Seelallekin kaksiosainen puku.

Eli ihan vahingossa taidettiin valita silloin kesällä oikeanlaiset mallit: taaperolle haalari on omasta mielestäni parempi, isommalle lapselle puolestaan 2-osainen puku. Muuten isommallekin haalari, mutta oman valinnan vaakakupissa painaa se, että ei tarvitse jatkuvasti olla ostamassa isompaa kokoa vaan puku pysyy käytössä pidempään.

********

Itselläni oli viime keväänä myös akuutti uikkarinhankkimismissio päällä. Aiemmin olen ollut sataprosenttinen bikinityttö; muutamilla loppuun asti käytettävillä lempparibikineillä (mielellään eriparisilla) vuodesta toiseen. Viime keväänä tuli kuitenkin henkinen tarve löytää jokin uikkari, joka suojaisi myös vähän tuota vatsanseutua…

Mutta voi PERSE mä sanon – mistään ei meinannut löytyä mitään kivaa uikkaria! Kaikki kivat kuviot – bikiniä, bikiniä, bikiniä. Ja uikkarit vaan jotain mummo-osastoa.

Ja mä en halunnut, että mun uikkari viestittää, että ”mulla on jotain peitettävää ja siksi käytän tätä”. Vaan pikemminkin halusin sen huutavan, että ”mä oon muuuten ihan perhanan kuuma!” Noin niin kuin vähän kärjistäen – ymmärtänette eron :D

Kaupoista ei löytynyt mitään, mutta maaninen nettikauppojen klikkailu tuotti vihdoinkin jopa kahden uikkarin tuloksen. Vieläpä alesta. Toinen on Desiqualin uikkari, joka on ollut mulla kylpylä- ja uimalakäytössä. Se on malliltaan perinteisempi.

Mutta täällä rannalla käyttöön puolestaan on päässyt tämä:

Mutta oikeasti kaikkein eniten olen kuitenkin käyttänyt edelleen omia lempparibikineitäni. Koska sen, mitä kangas ei peitä, sen pokka korjaa. Olen päättänyt elää sellaisessa mielenmaisemassa, missä kahden lapsen äiti (ja hänen mahansa) saa näyttää tasan siltä kuin näyttää.

Huomaan välillä katseita, mutta se ei haittaa. Ja sitä paitsi olen päättänyt, että ne ovat ”vau, miten hienosti hän kantaa elämän merkkinsä – uskaltaisinpa minäkin” –katseita.

Pitäis ehkä ostaa uudet bikinit, näistä edellisistä kun narut ovat muuttuneet jo sellaisiksi koppuraisiksi.

Jotkut ihan perhanan kuumat.

Mutta yks juttu vielä. Tuosta auringosta.

Täällä Ao Nangilla itseäänkärventävieä vielä näkee, mutta muualla ne ovat olleet jo selvässä vähemmistössä. Auringon haitoista ollaan jo niin tietoisia, että suurin osa loikoilee mukavasti varjoissa.

Itselläkin suhtautuminen aurinkoon (lue: rusketukseen) on muuttunut. Ennen oli ”ooo haluan olla niin ruskea kuin mahdollista” –tyyppinen bikinityttö. Mutta nykyään omaan silmään sellainen ylenmääräinen rusketus ei enää edes näytä hyvältä. Ei etenkään sellainen… …liian rasvaton kuiva korppu. Hehe tai no rasvattuna se näyttää vielä pahemmalta :D

Terve päivetys on edelleen mun silmään kaunista. Sellainen terveen hehku; vähän ehkä pisamoja ja aavistuksen verran väriä. Ja se väri ei siis ole se punainen.

Aurinkorasvoja lotraa jo varmaan melkein jokainen (poislukien ”minähän en rasvoja käytä” –sikaniskamiehet, jotka tunnistaa kirkkaanpunaisesta väristä ensimmäisen matkapäivän jälkeen), mutta koska muotiteollisuus herää auringon haittoihin…?

Vai herääkö koskaan?

Tarkoitan siis aikuisille tuollaisia uv-uikkareita.

Varmasti niitä jostain saa, mutta voisiko siitä tulla ihan muoti-ilmiö? Tai siis tavallinen ranta-asu?  Että ne yleistyisivät yhtä paljon kuin lasten uv-uikkarit ovat nyt muutamassa vuodessa yleistyneet.

Itse asiassa olisin valmis luopumaan kuumista bikineistäni ja vaihtamaan sen asuun, jossa voisin nauttia polskuttelusta ilman kärähtäneitä olkapäitä.

PS. Kuvat eivät ilmeisesti näy (ainakaan mulla), toivottavasti ilmestyvät myöhemmin. Huoh nää nettiyhteydet…