Bloggaaja riisui alasti, katso rohkea kuva!

Aaaa niin joo otsikossa unohdin sanoa, että 12 vuotta sitten.

*******

Kahdessa seuraamassani blogissa on viime aikoina ollut ihan älyttömän hyvä kirjoitus alastomuudesta ja seksillä myymisestä: Fitness Führerissä kuukausi sitten (täällä) ja Onnenpäivässä nyt eilen (täällä). Onnenpäivän Anne heitti ilmoille myös haasteen: ”Jos sinäkin olet kyllästynyt riisumiseen markkinoinnin välineenä, lähde mukaan ja vedä jätesäkki päälle!”

Joo!

Paitsi että aikani kaappeja kaiveltuani totesin, että ei meiltä mitään jätesäkkejä löydy.

No mitäs sitten? Hmm. Seuraava steppi tässä hommassa on luonnollisesti julkaista alastonkuva itsestään. Jos kysytte logiikkaa – sitä ei ole. Hei, mä en ole nukkunut puoleen vuoteen.

Niillä pohjustuksilla siis. Kas näin:

Kuva: Spencer Tunic (Helsinki City Art Museum. Helsinki, Finland. 2002), nettikuva The Telegraphin sivulta täältä.

Tässä sitä ollaan! Seksi-vau! Älästi!

Mä olen tuolla vasemmalla ylhäällä tuollainen pieni punatukkainen piste.

*******

Kokemus oli huikea. 

Jokin aika ennen Spencer Tunicin saapumista Suomeen olin nähnyt hänestä tehdyn dokumentin. Ja kun kuulin hänen tulevan kuvaamaan Helsinkiin, olin innoissani. Todellakin mennään! Nakuilukaveriksi lähti exäni. Se oli muutenkin jännä päivä: hän täytti 26 vuotta (meidän mielestämme silloin selvä aikuisuuden merkki) ja ostimme ensimmäisen asuntomme. Ja riisuimme vaatteet Helsingin keskustassa.

Se fiilis. Hieman hermostuneesti kikattelevat tulevat kanssanakuilijat ensin vaatteet päällä. Sitten kuulutus: 3-2-1-RIISU. (tai jotain; en muista niin tarkasti) Noin kahdessa sekunnissa vaatteettomuudesta tulee ikään kuin uusi normi.

Tai siis: kun meillä oli vaatteet päällä, alaston henkilö meidän joukossamme olisi ollut jotenkin kiusallinen. Paria sekuntia myöhemmin, kun me kaikki olimme alasti, pukeutunut henkilö olisi ollut ihan yhtä kiusallinen.

Järjestelyt oli tehty hyvin. Pukeutuneet toimittajat ja muut ”epäalastomat” oli rajattu kauas – alasti oli luonteva olla. Ei enää hermostuttanut. Tissejä, peppuja ja loppukseän rusketusraitoja kaikkialla. Mutta ei tehnyt mieli tuijottaa ketään. Katse kulki luontevasti ohi. Alastomuus oli tasaista massaa. Seksitöntä ihmisihoa. Ihan niin kuin olisimme olleet vaatteissa.

Me suomalaiset saunakansana ehkä ymmärrämme tämän paremmin kuin monessa muussa maassa, jossa Tunic on kuvannut.

Jännä havainto oli myös tatuoinnit. Kun ihmisiltä oli riisuttu pois vaatteet ikään kuin persoonasta kertovina merkkeinä, katseet kiinnittyivät toisten tatuointeihin. Ei näkynyt roikkuvia tissejä tai selluliitteja. Tatuointeja näkyi. Kaikkialla.

Hetken nakuilun jälkeen aamuöinen elokuu alkoi tuntua viileältä. Kun hakeutui lähelle muiden, tuntemattomien ihmisten alastomia kehoja, sai hieman lämpöä.

Hitsi. Se oli hienoa.

Oliko kukaan muu mukana?

*******

Miten tämä liittyy mihinkään? Ei liitykään. Kunhan tuli mieleen.

Mä en ole nukkunut puoleen vuoteen.

0