Vielä yksi ilon aihe: ehdolla!

Kirjoitin eilen tiistain ilon aiheista ja tajusin myöhemmin, että olin ihan unohtanut yhden!

Nimittäin tämän: Puutalobaby on ehdolla Inspiration Blog Awards -gaalassa ”Vuoden viihdyttävin blogi” -sarjassa. Jeeeeee!

Blogigaaloja. Joo joo. Onhan niitä ja silleen.

Ja mä kerron tän nyt tässä ihan rehellisesti: en ole oikeastaan yhtään kiinnostunut sellaisista perus-pintaliitotilaisuuksista, jossa kohotetaan skumppalasia ja hehkutetaan toinen toisillemme, että me ollaan niiii-iiin siisteimpiä ihmisiä maailmassa. Eijeijei. Saan sellaisiinkin tilaisuuksiin kutsuja kyllä (ehkä ne kohta lopettaa niiden lähettämisen), mutta en mene. Tunnen oloni… …vieraantuneeksi. Sitä paitsi tämän blogin elämä kertoo arkirealismista, ei skumppalasinkilistelystä. Ei ole mun skene.

Mutta! Nämä blogigaalat ovat jotenkin itselleni ihan eri juttu. Se oikeasti tuntuu jossain. Sillä on merkitys. Joka ikinen kerta ehdokkuus tällaisessa tuntuu yhtä mahanpohjaakipristävän hyvältä. Ihan tosi hyvältä siis. Hei! Joku noteeraa! Joo joo en mä tietenkään mitään sen kummempaa noteeraamista kaipaa, mutta silti. Silleen, että tällainen ihan mun äitiyslomaharrastuksesta lähtenyt blogi on sellainen, että se nostetaan edes keskustelussa jossain esiin, kun mietitään tän maan suosituimpia blogeja.

Lähdössä blogigaalaan  edit: Tulossa tuhannen tuiterissa kotiin gaalasta viime vuonna.

Onhan se ihan hemmetin huikeaa. Gaalat ovat vähän niin kuin blogimaailman Oscarit tai Emmat. Joo joo, on! Ei se ole yhtään typerää. Se on niin! Ehdokkuus on tunnustus. Ajatelkaapa: että teet jotain työtä ja teet sitä niin hyvin (jonkun mielestä), että pääset ehdolle vuoden parhaaksi just sen duunin tekijäksi. Tuntuuhan se ihan älyttömän hyvältä. Joo kyllä kyllä: mä oon siitä ihan h*vetin (anteeksi) ylpeä ja iloinen!

Ja yksi juttu myös, mistä oon myös ihan h*vetin (anteeksi) ylpeä ja iloinen: kun neljä vuotta sitten aloitin bloggaamisen, perheblogit olivat jotenkin (ainakin mun mielestä) vielä vähän sellaista ”alempaa kastia”. Hormonihuuruisten mammojen horinaa – ihan jotain muuta kuin ne ”oikeat blogit” muodista ja meikeistä. Ensimmäisessä blogigaalassani (täällä) kolme vuotta sitten olin (tietääkseni) ainoa perheaiheisen blogin pitäjä ehdolla. Tai edes paikalla koko tilaisuudessa.

Sain muotiväeltä vähän kummallisia katseita, kun newcomer-voitto tuli sen jälkeen, kun Maria Veitola oli puhunut lapsivesien lässähtämisestä kylpyhuoneen lattiaan.

Muutamaa vuotta myöhemmin tää on jo ihan perus:

Edustushenkilöitä viime vuonna.

Nykyisin tilanne on siis jo ihan toisenlainen; esimerkiksi juuri nyt Puutalobaby on ehdolla vuoden viihdyttävimmäksi blogiksi eikä edes missään omassa erillisessä mammablogikategoriassa! Mä uskon, että se on pitkälti teidän lukjioiden ansiota. Nämä perheblogien lukijamäärät ovat tavallaan viesti, että hei just tällaisia blogeja me halutaan lukea. Että sitä blogin ”hyvyyttä” ei määritellä jostain mainostoimistosta käsin; että mikä on tyylikkäintä ja trendikkäintä ja myyvintä. Että tämä perhe-elämähurlumhei on ihan yhtä paljon laifstailia kuin ne tuntikausia asetellut valkoiset liljat tai vimpan päälle treenatut vatsalihakset. Joku lukee näitä. Ja tykkääkin. Vau.

Tällaista kuulkaas on meidän lapsiperhelaifstailia elävien elämä! Kakkavaippaa ja ruokakauppaa – and we love it! Take it or leave it! Ööö tai jotain. Ehkä suomeksi sama.

Hahaa! Tulipa avautuminen!

Gaalatunnelmia viime vuonna.

…että JEEEEEE – ehdolla vuoden viihdyttävimmäksi blogiksi!

Yleisö äänestää voittajan, joten saa todellakin äänestää! Äänestäkää! Äänestäkää! 17.4. menessä! Täällä! (ja sieltä kohta vuoden viihdyttävin blogi)

Jännittävää! Ihanaa!

…ja kiitos kaikille, jotka olette täällä blogissa mukana! Lukemassa, keskustelemassa ja ehkä silloin tällöin sydäntä klikkaamassa. Toivottavasti olette sitten hengessä mukana myös jännittämässä! :)

 

PS. Tsekatkaa muuten myös kohta ”Vuoden blogiteko” – siellä on Emmi Nuorgam ja case Anttila. Sitä äänestän itse vuoden blogiteko -sarjassa!

37