Blogikoti in real life

WTD-Nata haastoi pari päivää sitten bloggarit näyttämään kotinsa ”sellaisena kuin ne ovat” – ja myös toimitus välitti haastetta eteenpäin. 

Kröhöm tota. Mä väitän, että mä nyt vetäisen pohjat tällä tulevalla. Pahoittelen jo etukäteen. Tätä kuvamateriaalia ei pitäisi ikinä näyttää julkisesti. Mutta näytänpä silti. Tervetuloa kuvakierrokselle siivoamattomaan puutaloon.
(oikeasti täällä on viimeksi siivottu viikonloppuna, vaikka ei siltä näytäkään)

Kierros lähteköön liikkeelle eteisestä:

Kappas, siihen on joku leväyttänyt kamat tanssitunnin jäljiltä: Seelan kaukalon, hoitolaukun, ”kaikkea muuta tarpeellista sullottu kassiin” -laukun ja mun käsilaukun. Kantorinkka vakituisestikin asustaa tuossa – sen päälle kertyy jatkuvasti tavaraa. 

Valkoisessa muovikassissa on yhdet pissavaatteet. Bugikset puuttuvat vaunuparkista – tirppa juuri vetelee niissä unia. Vikingien vaunukoppa ja yksöisrunko ovat autossa; nekin tanssitunnin jäljiltä. Portaille on jäänyt tirpan leikkejä: peppi, rullallinen pingviinitarroja sekä syreenin lehti. Vaipat, veskipaperirullat ja tuuletin kärsivällisesti odottavat, että joku muistaisi viedä ne yläkertaan. Toi kukka tuolla ikkunalla on kuollut sinne kaksi vuotta sitten. Ja jos tässä kuvassa olisi näkyvissä sivuseinän kalenteri, se näyttäisi päivää 4.8.2012.

Sitten keittiöön:

Uskokaa tai älkää, keittiön pöytä ja työtaso siistitään aina päivän päätteeksi. Tältä se kuitenkin näyttää jo iltapäivällä. Pöydällä on mm. minun syömättömät aamupalaleipäni – kiireellä tein sellaiset ja tajusin vasta ensimmäisellä haukkauksella, että hammasrautojen kiristyksen jäljiltä en pystykään pureskelemaan.

Tirppa on lounastanut ennen päiväunille nukahtamistaan. Pöydällä myös Cokis-lasi, jonka olin kaatanut itselleni aamulla mutta jota en ole missään vaiheessa ehtinyt juoda. (pitääpä hakea se nyt tähän)

Ja olkkariin:

Matot on viety heinäkuussa pesulaan, mutta niitä ei ole vielä kuulunut takaisin – hmm pitäisköhän soitella perään…? Päivän lelut ovat levällään lattialla. Edellisenä iltana Joel on ollut reipas ja kerännyt lelut kasaan; siksi niitä on tässä näinkin vähän.

Tuo alaston vauvanukke tuolla oppi just tänään konttaamaan.

Keinutuolilla on usein vaateröykkiö – wohoo jostain syystä just nyt tuo ei näytä kovinkaan pahalta. Ja kuten huomaatte, on noissa lelukoreissakin jopa leluja. Ei ihan huono suoritus, sanoisin.

Kirjastoon:

Pepin talo on muuttanut tänne. Matto on pesulakeikalla täältäkin.

Kaapin ovi on jäänyt auki (mun paha tapa – sama näkyi myös keittiössä), kun kaivoin sieltä esiin villavaatteet Silvan päikkäreille. Työpöytä on täynnä epämääräistä sälää vauvanviltistä hiusharjaan. Ja tyhjä Cokis-lasi. Kröhöm tässä on nyt selvä addiktio havaittavissa.

Seuraavaksi portaat ylös yläkertaan – ja yhtä äkkiä (kyllä: vasta tässä vaiheessa) koko bloggaushaasteen vastaanottaminen alkaa kaduttaa. Oho:

Turvakaiteella puolipuhtaita vaatteita. Lipaston päällä puhtaita odottelemassa parempia aikoja = kaappiin pääsyä.

Toinen kuvakulma – voi apua:

Vaatepyykkikori pursuaa yli tuolla oikealla. Takavasemmalla pursuaa yli lakanoiden ja pyyhkeiden pyykkikori. Toi valkoinen viikattu juttu vasemmalla on ämmin käyttämä peitto & tyyny. Seelan sitteri aseteltuna niin, että vauveli voi katsella aamutouhuja kylpyhuoneesta. Ja tuolla sinivalkoruudullisella taittopatjalla mä nukuin viime yönä pari tuntia, kun perhepedissä alkoi olla niin paljon actionia, että meinasin saada akuutin hermoromahduksen.

Sänky on tietysti siisti ja pedattu. Ööö eli ei:

Silva on leikkinyt lattialla sikaperheellä ja mun rintaliivinsuojuksilla. Karvislakana on jäänyt ämmin jäljiltä. Kolmiotyynyt on sijoitettu tuonne oikealle niin, ettei tirppa pääse kierähtämään lattialle, kun Joel on lähtenyt aamuhämärissä töihin.

Kylppäri ei (kai) ole edes kovin paha:

Pikkasen lattialle ”lajiteltuja” pyykkejä – ei muuta akuutimpaa katastrofia.

…ja katastrofeista puheen ollen. Mutta oottehan te jo tän vaatehuoneen nähneetkin. Tällä kertaa lattiapintaa on jopa näkyvissä, wohoo!

Hertta jos oot kuulolla – mä kyllä yritän etsiä sitä Stokken Newborn setin lelukaarta. Se on jossain täällä. Ehkä ymmärrät, miksi etsiminen on hieman viivästynyt. Anteeksi :)

*******

”Miten ja miksi minä olen joutunut tähän suttutaloon?”. Joelin vakiototeamus, Kolmesta iloisesta rosvosta muistaakseni.

Okei. Siivoaminen on kyllä yksi tämän ”kaksi pientä lasta” -hulabaloo-nykyelämän kynnyskohdista. Hah ikään kuin ei oltais sotkuisia oltu aina ennenkin. Mutta tämän kuluneen uuden vauva-ajan aikana on tullut huomattua, että useimmiten siivoaminen on ihan fyysisesti ja ajankäytöllisesti mahdotonta. Ei vaan yksinkertaisesti ole sellaista aikaa ja mahdollisuutta, jolloin sitä tekisi; ainakin jomman kumman lapsen pitäisi olla hoidossa silloin – ja toisaalta niinä hoidossaolohetkinä usein on vanhempien lepohetkikin tarpeen. Itse asiassa jopa enemmän tarpeen kuin se siivoaminen.

Ja vaikka esimerkiksi viime viikonloppuna tirppa oli hoidossa niin, että me saataisiin Joelin kanssa siivottua (vuorotellen toinen hoitaa vauvaa ja toinen raivaa sotkuja), niin muutaman päivän kuluttua näky on edelleen tämä. 

Olisi ollut ehkä ajankäytöllisesti järkevämpää vaan olla siivoamatta ja mennä silläkin ajalla nepalilaiseen. Tai vielä parempaa: nukkua.

Mutta joo, tällaista. Elämää. Voi apua.