Mitäs tässä harmaudessa muuta kuin siivoamista.
Meillä ei ole koskaan ollut mitään varsinaista joulusuursiivoamisen tapaa – pikemminkin se on ollut mallia ”aatonaattona puolen tunnin perusraivaus” ja jouluvalot päälle. Kappas, tuli joulun tunnelma ja pimeys peittää sotkut! Siihen verrattuna me ollaan yllättävänkin paljon tässä viime aikoina silleen ”no hei minäpäs siivoan tuon röykkiökasan” -inspiraatiopuuhasteltu. Varmaan vähän siksi, että tosiaan ei tässä vesisadeankeudessa oikein muutakaan keksi, haha.
Eilen sunnuntaina Joel innostui nikkaroimaan ruokakomeroon hyllyjä. Minä siinä vieressä neuloin sukkaa, join kahvia ja katselin.
Sitten iski sellainen ”no ehkä sit minäkin jotain”, ja ihan puolihuomaamatta tajusin päätyneeni ”operaatio huone kerrallaan” -sarjan seuraavaan osaan, olohuoneeseen.
Matot tulivat puhtaina pesulasta – oi kiitos ja halleluuja taas tuon paikallisen luottopesulan kotinouto- ja toimituspalvelun. Puhtaille lattioille puhtaat matot, siinä fiiliksessä vaan on sitä jotain.
Meidän olohuone on aina jäänyt vähän ”sisustusvaiheeseen”, niinpä se on enemmänkin rakentunut vuosien varrella palasista, innostuksista ja arjen käytännöistä kuin mitenkään sisustettu. On peilitanssisalia, työpistettä ja useampaakin erilaista huonekalua, jotka ovat kivoja tai tunnearvokkaita, mutta joilla oikeastaan ei ole mitään paikkaa, joten tähän on nyt sitten laitettu.
Kääntösohva on varmasti jo kaikille tuttu – sen tarina täällä. Se on siis vanhempieni tummansininen sohva 60-luvulta, ja sain aikoinaan kuulla niin paljon naureskelua siitä, että kuljetin kissantuhoamaa riekaleista sohvanreuhkaa uskollisesti mukanani muutosta toiseen.
Mutta sitten tein sen, mitä uhosin tekeväni. Vein sohvan verhoilijalle ja toteutin visioni. Sohvan verhoilu kankaineen maksoi varmaan viiden tavis-sohvan verran, mutta oli se sen arvoista! Nyt on just sellainen sohva, jolle tekee mieli huutaa ”päivää!”, kun astuu huoneeseen. Ja palvellut jo 60 vuotta!
Perintöraanu puolestaan löysi tiensä äitini kaapista meidän seinälle viime kesänä. Täällä siitä lisää.
Olohuoneen kakluuni ei valitettavasti toimi. Sinne on ilmeisesti pudonnut aikoinaan nuohoojan pallo (oi kyllä, niinkin voi kai sitten tapahtua), ja kakluuni pitäisi purkaa ihan kokonaan ja rakentaa uudestaan. Tehdään se joskus, mutta ei varmaan ihan lähivuosina.
Viereisessä huonessa sen sijaan on ihan toimiva kakluuni.
Tuon meidän työpöydän sijainti keskellä olohuonetta ei ole mikään varsinainen feng shui, ennenhän meillä oli erillinen työhuone/kirjasto, mutta eräänä sunnuntai-iltana kolme vuotta sitten iski operaatio, ja työhuone muutettiin spontaanisti leikkihuoneeksi ja työpöytä nostettiin keskelle olkkaria.
Ja näin tämä on sitten pysynyt.
Kirjoituspöytä sinänsä on tietysti superhieno. Se on ikivanha Boknäsin kirjoituspöytä, joka oli talossa jo, kun tänne muutimme. Voi kunpa se osaisi kertoa tarinansa!
Ja sitten tuo keinutuoli! Sitä katsellessani joskus ihmetyttää itseänikin: mä tosiaan verhoilukötöstin ja kunnostin tuon ihan itse. Kymmenen vuotta siihen meni, vaan!
Löysin siis tekomuovilla päällystetyn vanhan keinutuolin joskus 2000-luvun alussa VR:n kirppikseltä. Täällä lisää kunnostusprojektista ja kuvia siitä, miltä tuoli näytti keskeneräisenä vuonna 2013. Ja mä sitten todellakin tein sen valmiiksi, aika huikeaa! Verhoilukangas on vanhempieni 60-luvun verhot. Täällä kuvia tuoreeltaan valmistuneesta keinutuoliprojektista.
Ja tässä se nykyisin meitä ilahduttaa!
Keinutuolin taakse, kakluunin eteen on jäänyt parkkiin erittäin tärkeä esine, mummin rukki.
Ja katsokaa, mummin kerhäämää (?) lankaakin siinä on vielä!
Olohuoneeseen me toivottaisiin vielä ainakin sellaista ”viherkattoa”. Sitä ajatellen ostimme viime kesänä kultaköynnöksen ja näin jo silmissäni, miten upeasti lähtee kiipeämään kohti korkeuksia ja puutalon kattoa.
No, se ei ilmeisesti tykännyt muutosta eikä sille tarjotuista sijoituspaikoista. Lopulta tuosta työpöydän kulmalta löytyi kohta, jossa edes viimeinen oksa näyttää pysyvän hengissä. Muut oksat siis totaalikuolivat saman tien.
Ei tuosta nyt kovin rehevää kasvustoa taida irrota. Jos joku tietää, mitä tuolle kannattaisi tehdä (ja saako sitä ”jatkettua” uusilla oksilla), niin vinkit erittäin tervetulleita!
Jouluvaloja on siis levitelty nyt pitkin puutaloa – laskin yksi ilta, että 15 erilaisen valon verran. Uutena juttuna kokeilimme nyt ”tekotuikkuja” (oikeita kynttilöitä me ei käytetä ollenkaan), ja nehän näyttävät noissa lyhdyissä oikein kivoilta!
Pimeällä lyhdyt muodostavat tosi kivat värikuviot seinään ja kattoon. Toinen samanlainen on siis työpöydän yläpuolella (koska siellä oli koukku valmiin), näkyy tuolla aiemmassa työpöytäkuvassa.
Tällaiseksi on siis elämä muodostanut puutalon olohuoneen.
Seinien tapetointi täällä on joskus edessä (tällä hetkellä ajattelen sellaisia perinnetapetteja) ja olisihan se kiva, jos huonekalupalapelikin loksahtaisi joskus ihan just kohdalleen.
Mutta…
…kyllähän tämä meidän kodilta tuntuu.
Aiemmat osat:
Operaatio huone kerrallaan: keittiö
Operaatio huone kerrallaan: eteinen
Operaatio huone kerrallaan: pikkuveski
Seitsemän vuotta sitten (”operaatio huone kerrallaaan” -sarjan ensimmäisellä kierroksella (vuosi 2013) olohuone näytti tältä
12
Kerttu
21.12.2020 at 14:58Tää on nyt täysin asiasta tietämättömän pohdintaa, mutta pystyisiköhän sen nuohoojan pallon onkia jollain konstilla? Jos se on metallia, niin esim. jollain magneetilla? Kaivonkannethan avataan magneeteilla, joten tehoja ainakin on. Kuulostaa aika operaatiolta kakluunin purkaminen ja kasaaminen nimittäin, jäisi itsellä tekemättä :D
krista
21.12.2020 at 15:03Mä en itse asiassa yhtään tiedä, onko se pallo siellä vielä vai ei – tämä on siis ”perimätietoa”, että sellainen onnettomuus olisi joskus tapahtunut. Mutta kakluuni on siis putoamisen myötä hajonnut niin, että se ei ole enää korjauskelpoinen, tämä on silloin aikoinaan ihan tutkittu. Vaan tosiaan pitäisi ihan kokonaan purkaa nuo kaakelit ja tehdä sisukset uusiksi – varmaan sitten avatessa ammattilainen näkisi, että mitä käyttökelpoista siellä vielä on (jos on) jne.
–
Ja joo, on todella jäänyt tän takia meiltäkin tekemättä :D Silloin aikoinaan tänne muuttaessa meille suositeltiin, että se kannattaisi tehdä silloin, kun asunto oli tyhjänä, ei seiniä vielä maalattu/tapetoitu jne. Mutta ihan budjetti- ja aikataulusyistä päädyttiin siihen, että saa nyt olla tällaisenaan. Varmaan kun/jos se joskus tehdään, pitäisi vähintäänkin olohuone tyhjentää ja olla poissa itse silloin. Esimerkiksi jonain talvena, kun ollaan Espanjassa. Mutta nyt toimii tuossa vain ns. koriste-esineenä :)
A
21.12.2020 at 15:34On muuten todella nätti tuo teidän kakluuni <3 Oikea kaunotar. Meillä oli joulusiivous (=ihan tavallinen joka toisen viikon siivous) eilen, ja laskeskelin, että enää ei ehkä tänä vuonna tartte siivota :D On kyllä hetken aikaa ihanaa, kun ei ole villakoiria lattioilla ja askartelusilppua olkkarin täydeltä (lapsi inhoo siisvouspäiviä, kun äiti ei innostu jos hän aloittaa juuri sinä päivänä ison askarteluprojektin).
—
Isommat rempat on kyllä nii-in haastavia (ja itse asiassa pienemmät myös). Meidän piti tässä nykyisessä kämpässä rempata keittiö ja maalata katot ja seinät "paremmalla ajalla", noh, sitä aikaa ei 12 vuoden aikana ikinä tullut (mut hei, olikin ekoteko olla remppaamatta keittiötä, koska hyvinhän se toimi näinkin, samoin kodinkoneilla on käyttöä nyt about 18-20 vuotta takana, ei paha 90-luvun lopun koneille ;)). Uuteen asuntoon piti tehdä totaaliremppa (kaikki muut pinnat uusiksi paitsi kylppärit). Haha, aikataulusyistä saadaan (ehkä) lattiat uusittua, eli muuton jälkeen maalataan seinät ja katot ja rempataan tulevaisuudessa keittiö, nyt voi vaan veikata että mitkä näistä suunnitelmista oikeasti toteutuu 20-luvulla, hoho.
krista
21.12.2020 at 16:30Kiitos! <3 Näin livenä tämä kakluuni on tainnut jäädä henkisesti vähän viereisen leikkuhuoneen kakluunin "varjoon", se on nimittäin omaan silmään VIELÄ kauniimpi. (näkyy täällä loppupuolella: https://www.puutalobaby.fi/blogikoti-vuokralle) Niin hassusti sitä on aina oppinut ajattelemaan, että ”se ihana kakluuni” ja ”se toinen toimimaton kakluuni”. Vaikka tosiaan tämäkin on tosiaan näin upea ja ihastelun arvoinen <3
-
Hei JEE, teillä vuoden 2020 siivoukset siivottu :D Me varmaan vielä siistitään huomenna ja ylihuomenna vähän - meidän siivaominen kun on niin laiskaa, että ei päivän aikana kovin paljon tapahdu :D Neulon tuossa sukkaa ja inspiraatiota odottelen :D
-
Ja siis todellakin, onneksi ette rempanneet sitä vanhan kodin keittiötä, nyt saa uusi omistaja sitten halutessaan tehdä ihan just sellaisen kuin toivoo. Tai sitten hekin jättää remppaamatta 12 vuodeksi :D Meillähän kans piti rempata keittiö, mutta onneksi ei rempattu - koska tämähän on paljon hienompi just näin, ois ihan outoa jos meillä olisi joku "katalogikeittiö" eikä tällainen! Toivottavasti se lattiahomma saadaan teillä tehtyä! <3
Tilia
21.12.2020 at 19:50Mitä kautta tuossa kakluunissao on lähtö hormiin? Ylhäälläkö, jos sinne on joku nuohousväline voinut mennä? Meillä pönttöuuneissa lähtö on alhaalla hormiin eikä sinne voi mikään työväline piipusta pudota. Ilma kiertää siis uunin sisällä ensin ylös ja sitten alas. Mutta onko tuo teidän niin vanhan mallinen, ettei ole arinaakaan pohjalla eikä mitään tuhkalootaa alla? Nuohoojalta kannattaa kysyä tuosta toimimattoman uunin hormista, kun hän sen pystyy tutkimaan samalla kun toisen uunin nuohoaa. (Muistattehan kaikki muutkin tulipesän käyttäjät nuohoojan tilata joka vuosi, myös nyt korona-aikaan!)
—
Boknäsistä sellainen huomio, että se firma on perustettu 1996. Billnäs on se vanhempi firma.
krista
21.12.2020 at 20:07Ei siis mitään käsitystä näistä, ja tosiaan tämä rikkoontumisonnettomuus on tapahtunut pal-jon ennen meidän aikaa – mutta se tosiaan tiedetään, että kakluuni on rikkihalkikaputt, sillä on käyttökielto. Silloin onnettomuuden tapahtumisen jälkeen tämä on tutkittu ja asiantuntija on todennut, että kakluuni ei ole korjattavissa ilman, että se rakennetaan kokonaan uusiksi. Asiaa ei ole ollut meillä intressiä sen kummemmin uudelleen selvittää, kun se on jo kertaalleen selvitetty (ja meillä on sen tulos) eikä meillä kuitenkaan ei ole just nyt aikomusta purkauttaa ja uudelleenrakentaa koko kakluunia :) Meillä on useampia…hormeja, no nuohottavia kohtia, yhteensä neljä. Niistä nuohotaan vuosittain se yksi, jota me käytettään.
–
Ja totta, Billnäs tietysti!
Anna
21.12.2020 at 22:48Kiitos tästä inspiroivasta postauksesta! Sain tämän myötä loistoidean. Bongasin kuvasta kirjoituspöydän luona olevan jumppapallon. Etätyöt ovat romuttaneet mun työergonomian enkä oo saanut aikaiseksi hommata kunnon työtuolia, mutta nyt muistin et meillä on varastossa jumppapallo. Täytyy ottaa kokeiluun!
krista
23.12.2020 at 23:49Jätti-iso suositus, jumppapallo työtuolina on vaan niiii-iiin paras! Meillä on ollut tää tuolina jo niin pitkään, että en oikeastaan edes muista, että meillä on iso pallo olkkarissa :D Varmaan jotain 8 vuotta, eikä tavallista tuolia olla kaivattu! Kannattaa todellakin testata!
Esra
22.12.2020 at 08:37Köynnös kannattaa vaihtaa isompaan altakasteluruukkuun. Silloin muuttuu todella helppohoitoiseksi, kun kasteluväli pitenee ja uutta vettä voi laittaa aina kun kasvi alkaa menettää jöntevyyttään.
Varsia voi lisätä leikkaamalla pitkistä varsista latvan ja tökkäämällä multaan, ei tarvitse edes juurruttaa. Kasteluveteen n. joka toinen kerta lannoitetta niin johan alkaa kukoistaa. Omat köynnökseni kokivat valtaisan rehevyys ja kasvuspurtin viime kesänä kun otin kukkalannoitteen käyttöön. Lehdet muuttuivat myös kauniin kirjaviksi.
krista
23.12.2020 at 23:50Mahtavaa, kiitos tästä! Hitsi uskaltaisinkohan…? Mä pelkään, että tapan tuon viimeisenkin oksankiehkuran :D Miten kun tuossa on tuo ”tappi”, pitääköhän sen antaa olla siinä sitten jatkossakin…? Täytyy tähän nyt vähän perehtyä keväämmällä, olisi ihana saada sellainen hyvinvoiva köynnöskasvi olohuoneen kattoon kiipeilemääN!
Enski
24.12.2020 at 21:45Mulla myös kultaköynnös, oli täysin kuolleen näköinen, leikkelin vaan pätkiksi ja uusiks multaam. Nyt kasvanut jo puolessa vuodessa seitsemän lehden verran!
Netistä vois löytyä tarkkojakin ohjeita :)
MariaKoo
23.12.2020 at 18:37Meillä oli kans puutalossa toinen kakluuni sähköistetty (oi kyllä! Ikäänkuin sähkösauna siis, joku vastus tms) 80-luvulla ja kakluuni tukittu silloin jotenkin niin, että ylhäältä oli valutettu jotain betonia tms mönjää. Olis vaatinut melkoisen urakan, että olis saatu toimivaksi. Että tosiaan, siellä voi olla ihan vaikka ja mitä!
krista
23.12.2020 at 23:52Joo siis näitä sähköistettyjä tuli joskus silloin aikoinaan vastaan, kun vasta etsittiin tätä kotia ja käytiin vanhojen puutalojen näytöissä. Ilmeisesti niitä on paljon joskus tehty! Välittäjät niitä kovasti kehui, mutta ei oikein selvinnyt, että oisko sellainen sitten oikeasti hyvä vai ei…
Talonhalaaja
26.12.2020 at 13:54Ei kannata sähköistää kaakeliuunia, eikä varsinkaan valaa sitä betonilla, koko talo voi kärsiä siitä! Kaakeliuuni on muurattu savilaastilla joka hengittää. Betoni ei hengitä, vaan voi muuttaa koko muurin käyttäytymistä ja samalla painovoimaista ilmanvaihtoa. Pyytäkää kunnon uunimuurari paikalle, joka purkaa ja rakentaa uunin uudelleen.
krista
27.12.2020 at 16:16Joo, ei ehdottomasti olla aikeissa sellaista tehdä! Joskus siis aiotaan tosiaan kokonaan uudelleenrakentaa kakluuni niin kuin sanotikin <3 Toisaalta puulämmittämisen ongelmista on kans viime aikoina puhuttu sen verran, että meillä on esimerkiksi tältä talvelta toimivan kakluunin lämmittäminen jäänyt kokonaan. Toisaalta on ollut niin leutoa, että ilmalämpöpumpulla ja miedolla lisälämmöllä pattereissa on pärjännyt hyvin.