Idea sai alkunsa paluumatkalla Sotkamosta (ja lisäpontta se sai kommenttikentässä A:n kanssa jutellessa), kun pysähtelimme huoltoasemien sijaan pienillä ihanilla uimarannoilla. Puoli yhdeksältä illalla vielä polskittiin pienenpienellä autiolla Tilliniemen uimarannalla, olisikohan kunta…
Terkut vaan täältä varovaisuuslandiasta. Eli heti tähän alkuun ne pakolliset disclaimerit, ettei jonkun pää räjähdä. Bloggaajana koen olevani vastuussa blogin parissa räjähtävistä päistä, haha. Eli siis joo, tiedän, että me olemme korona-asioissa…
Tiedättekö sen tunteen, kun jollain pienenpienellä uudella jutulla tai yllättävällä uudenlaisella katsantokulmalla saa ihan tuoreen innon päälle johonkin asiaan…?…
Havahduin mökkikeittiöstä kuuluvaan yllättävään kilahdukseen. ”Pling!” Oli ihan pakko mennä katsomaan. Oliko tuo ääni todellakin…? Voiko se olla totta…? Eikä, vau! Totta se vaan on!…
”Hei katsokaa, ihan niin kuin oltaisiin jossain viidakossa!”, minä hihkuin pitkospuilla kostean ja rehevän, korkeuksiin kasvavan (märän) kasvuston keskellä.…
Ai mikä on meidän tärkein vuosipäivätraditio? No tietysti unohtaa vuosipäivä.…
Aloitin tämän Puutalobaby-blogin maaliskuussa 2012. Mutta tiesitkö, että itse asiassa tämä ei edes ole mun ensimmäinen blogi?…
Vastoin kaikkia keväisiä kuvitelmiamme mehän päästiin tänä kesänä ihan täysipainoiselle biitsilomalle!…
Terkut Sotkamosta! Tänne siis ajettiin tiistai-iltana, perillä oltiin yöllä. Olipa muute aika erilaista ajaa kirkkaassa kesäyössä kuin täydessä pimeydessä. Vielä yhdeksän-kymmenen aikoihin aurinko paistoi – ei vain häämöttäen vaan ihan iltapäiväauringon…
