Ensin tietysti olennaiset (hyvät) uutiset: kävin yksityisellä NIPTissä viime viikolla, ja tulokset tulivat jo eilen.…
perhe
-
-
Olen tässä jo kuumeisesti odotellut ensimmäisiä potkuja. En ole saanut niitä. Sen sijaan saan… …kuplia.…
-
Aloitetaan omista virheistä. Se on aina hyvä lähtökohta, ha. Meidän lapset aloittivat aikoinaan ensimmäiset luistelutreeninsä pyöräilykypärät päässä. Sanotaan nyt vaikka niin, että ei kovin fiksua. Toki sekin kypärä kolahduksilta suojaa, mutta jäähän kolahtaessaan…
-
Hyvävointinen keskiraskaus – oi kiitos, kun tulit! Pysy kylässä pitkään!…
-
Olen näköjään ottanut tavaksi ultraajan pöydällä tärisemisen, kyyneleet valuen. Varsinaiseksi itkuksi sitä ei kai voi kutsua, nyyhkytys puuttuu. Enemmänkin sellaista tunteenpurkausvapinaa ja muistutus siitä, miksi ei olisi tänäkään aamuna kannattanut laittaa…
-
Pahoinvointi on alkanut ehkä vähän helpottaa. Ehkä. Vähän. Lämpimän ruoan kanssa on edelleen ongelmia – suurimpana osana päivistä saan syötyä vain yhtä ainoaa ruokaa. Raskauspastaa.…
-
Ensimmäiseksi ultraajan näytölle ilmestyivät villisti sätkivät pikkujalat. Toiseksi Joelin puhelin pärähti soimaan. Noooouh! Äänettömälle! Kesti se ikuisuudelta tuntuva tyypillinen 2 sekuntia, kun puhelimensa äänet päälle unohtanut kännykänomistaja epätoivoisena yrittää hamuta puhelinta…
-
Tämä postaus on tehty kaupallisessa yhteistyössä Suomen Lähetysseuran kanssa. ”Joululaulumestari!”, luki lapsen Wilma-merkinnässä vähän aikaa sitten. Hän oli kuulemma ollut ihan haka koulun joululauluvisassa: ”Tässä vesimalja…” ”SILMÄT HUUHTOKAA!”…
-
Tämä postaus on kirjoitettu kaupallisessa yhteistyössä Xploran kanssa. Sisältää 30e alennuksen. Mitä tapahtuu Xploralle sen jälkeen, kun lapsi sitten joskus (lopultakin) saa oman älypuhelimen? Haa! Tämä nimittäin ihan kokonaan yllätti itseni!…