Prinsessamuistoja (ja arvonnan voittajat!)

Yhteistyössä: Hasbro

”Minä olen Prinsessa Ruusunen!”, huokaisi Silva autuaana tänä aamuna heti silmät avattuaan.
”Nukuitkö sä sata vuotta?”, minä kysyin väsyneenä.
”MINA OLEN TÄKKÄPÄÄ!!!!”, hihkaisi Seela vierestä.

Aamupalalla jatkoin prinsessakeskustelua:
”Mikä on Silva sun lemppariprinsessa?”
(odotin vastaukseksi Tähkäpäätä tai Tuhkimoa)

Mutta sain keikistelevän hymyn:
”Kaikki sellaiset maailman prinsessat, jotka ovat ihania eikä pahoja.”

Mutta mikä on ihan ihan paras?
”Kaikki ne, jotka ovat ihastuttavia ja joita minä olen aina halunnut.”

No, kysytäänpä Seelalta.
”Seela, mikä sun mielestä on paras prinsessa?”
”MEENNEITO!!!!”
”No miksi sä tykkäät siitä.”
”SIKSI!!!!”

Kas näin. Meillä on tosiaan jälkikasvussa yksi diplomaatti ja toinen totuuden torvi.

Jännä huomata, että jo omassa lapsuudessa prinsessat olivat olennaisia, vaikka silloin oli tarjolla vain nämä ihan-ihan perinteisimmät: Tuhkimo, Prinsessa Ruusunen ja Lumikki. Mutta varsinainen Disney-elokuvien buumi alkoi vasta myöhemmin – esimerkiksi kun Pieni Merenneito ilmestyi vuonna 1989 (Joel-tietotoimistosta vaan taas terveisiä; vuosiluku tuli sieltä ihan kuin apteekin hyllyltä), minä olin jo 12-vuotias. Suomeen se tuli (tän puolestaan kertoi Wikipedia) ensi-iltaan marraskuussa 1990 ja Kuusamo-taajuden se saavutti varmasti vielä jonkin verran (arviolta vuosikymmen, heh) myöhemmin – olen ollut siis jo lähellä teini-ikää silloin.

Mutta silti prinsessat olivat tärkeitä. Prinsessojen lisäksi samantyyppisiä ”ihanuusleikkejä” olivat minulla missikilpailut (usein barbie-nukeilla) ja hienorouva (pukuleikkinä, jossa usein mentiin laivalle – mistä lie tullut; laivalla kun kävin eka kertaa vasta lukion luokkaretkellä). Ja kun tällä tavalla omaan lapsuuteen vertaa, niin kyllä näin vanhemmankin näkökulmasta nämä reippaat ja rohkeat seikkailijanykyprinsessat ovat ihan hyviä roolimalleja. Kai se on se, mikä näissä nykyprinsessoissa lapsiin vetoaa: he ovat ihania kauniissa mekoissaan ja hohtavissa hiuksissaan – ja samanaikaisesti taitavia ja rohkeita seikkailijoita.

Mitään prinsessa-asuja ei silloin 80-luvun alussa ollut saatavilla, mutta äitini ompeli minulle ja ystäville asuja vanhoista pitsiverhoista. Tässä käynnissä pukuleikki arviolta vuonna 1981 – olen näköjään tarkan tyylitaitoisesti asustanut pitsiverhohameen tällä kertaa itselleni prinsesssanviitaksi:

…ja tässä seuraava sukupolvi 35 vuotta myöhemmin suunnilleen samanikäisenä.:

Ollaanpa me muuten jotenkin ihan samannäköisiä – yllättävää! Mä oon aina ajatellut, että tytöt näyttävät pelkästään Joelilta.

Mutta hei! Täällä on muuten nyt sitten taas arvottu! Viime postauksessahan siis laitettiin arvontaan tyttöjen valitsemat Disney-prinsessat Tähkäpää ja Prinsessa Ruusunen.

…ja voittajat ovat….

Laura, joka kommentoi:
”Nelivuotiaan prinsessafanin suosikki on Tähkäpää :)”

…sekä…

Kahvittelija, joka kommentoi:
”Esikoisen suosikki näistä perinteisistä prinsessoista on Tuhkimo. Meillä on muuten Tähkäpääksi nimetty nukke, joka ironista kyllä on ainoa kokonaan kalju nukke tyttöjen nukeista :D

Tänään just leikittiin prinsessaleikkiä pihalla: esikoinen oli prinsessa Kimalletukka ja mä sain kunnian olla prinssi Cannelloni. Ja noin viisi sekuntia leikin aloittamisen jälkeen S kysyi prinssiltä, että ”mennäänkö heti makuuhuoneeseen”, mikä oli jotenkin niin hauskaa, vaikka totta kai nämä kuninkaalliset olivat menossa vain lepäämään :D”

Kiitos kaikille osallistuneille ja onnea, onnea, onnea voittajille (ja etenkin teidän perheiden prinsessafaneille), laitan kohta meiliä tulemaan – mutta koska tykkään yllättää, annan teidän ensin taas itse bongata nimenne täältä :)

Teistä muuten Lauran nimi nousi excelistä ensin, joten sovitaanko vaikka, että Laura saa valita näistä kahdesta prinsessanukesta ensin – veikkaanpa, että valinta on Tähkäpää :) Toivottavasti teille Kahvittelija on myös mieluinen, jos teille sitten tulee tuo Aurora eli Prinsessa Ruusunen <3

Ihania prinsessaleikkejä sinne siis! <3

16