Olen haaveillut tällaisesta supisteluvatsaisen naisen omasta pienestä pihapötköttelypaikasta jo monta viikkoa. Olen googlaillut erilaisia divaanimallisia pihasänkyjä (kalliita) sekä pähkäillyt, voisiko sellaisella tavallisella aurinkotuolilla pötkötellä mukavasti tällä mahan koolla (ei voisi).
Jossain siinä googlaus numero 33 423:n ja ”kato tää ois tosi ihana, mutta se maksaa 650 euroa plus toimituskulut”:n kohdalla Joel totesi, että mitä jos mä kokeilisin nikkaroida jotain itse.
Oi kyllä, KIITOS!
Joelille (ja myös mulle) mieleisimpiä nikkarointiprojekteja ovat aina sellaiset, joissa mitään ei osteta kaupasta vaan keksitään ja kaivellaan projektin ainekset jo-olemassaolevista osasista.
Tällä kertaa pienen pähkäilyn jälkeen laverin ”makuuosaksi” löytyi Joelin vanha kirjoituspöydän taso, ajalta ennen puutaloon muuttoa. Ensin siinä sitten vähän testimakoilin pelkällä maassa olevalla kirjoituspöydän levyllä (ja pehmusteella). Ja kun se systeemi todettiin mukavaksi ja toimivaksi, oli laverin jalkojen pohtimisen vuoro.
Toisen puolen tukevat jalat Joel nikkaroi vanhoista puisista jämäpaloista, mahdollisesti jopa puutalon edellistä-edellisten asujien jäljiltä:
Toisen puolen jaloiksi puolestaan tuli…
…penkki.
Tuon penkin Joel extempore-nikkaroi ihan huvittelumielessä vuosi sitten, myöskin joistain jämäpaloista: osina taisivat olla mökiltä tuotu kelopuu sekä vanhan laiturin osana ollut lankunpätkä. Ja nyt tämä penkki on siis myös pötköttelylaverin toinen tukijalka. Pöytälevyn alle tuli puiset tukikappaleet, joihin penkki loksahtaa tukevasti kiinni.
Näin penkki on siis sieltä helposti otettavissa pois, jos sattuu olemaan akuuttia penkkitarvetta. Mutta pysyy myös tosi tukevasti siellä alla.
…ja pehmusteeksi pötköttelyyn tuli vanha kolmiotyyny-patja.
Valmis! Ja niiiii-iiin mukava ja ihana – en ois voinut parempaa edes sillä 650 eurolla toivoa!
Ja ennen kaikkea itse tehty.
Joel vielä tuossa pohti, kaipaisiko tämä pötköttelylaveri vielä jonkintyyppistä divaanimaista kaidetta – mutta mä totesin, että toistaiseksi se ei ole mitenkään välttämätöntä. Tuskin siihen kuitenkaan nojailisin, kun tuo kolmiotyynypatjan kolmio kuitenkin jo sellaisenaan on niin hyvä.
Kesällä tuohon voisi tuoda vielä leveämmän tavallisen patjan sekä ”irtokolmion”; meillä on myös siis vanhoilta ajoilta noita kolmiotyynyjä sellaisenakin mallina, jossa on vain kolmio ilman tuota patjaosaa.
Ehkäpä siinä voisi sitten pötkötellä jopa vauvan kanssa <3
32
Nadja
16.5.2022 at 16:43<3
A
17.5.2022 at 17:49Hienosti hyödynnetty omia jemmoja. Tollaisista projekteista tulee aina hyvä mieli, kun tavaroille / materiaalille tulee uusiokäyttöä!
krista
17.5.2022 at 18:00Todellakin!