Ei mitään uutta

Ensimmäinen tammikuuta jaoin tuon itsetekemäni Top Nine -kuvakollaasin omassa Facebookissani ja totesin, että en halua tai toivo tulevalta vuodelta mitään uutta. 

Tässä on kaikki.

Ihan hemmetin tylsäähän se tietysti on. Olla tyytyväinen siihen, mitä on – eikä kaivata mitään muuta.

Olemme Joelin kanssa naureskelleet, miten tämän voi varmaan sitten lukea jonkun keski-ikäistymisen (hah) merkiksi. Että ei kaipaa uutta ja tajunnanräjäyttävää, vaan saa nautintonsa niistä samoista tutuista asioista, jotka toistuvat samaan tapaan kuin ennenkin.

Jos haluamme mennä ulos syömään hyvää ruokaa, menemme niihin tuttuihin ja rakkaisiin ravintoloihin, jotka tiedämme hyviksi.

Jos vietämme vapaapäivää, menemme viettämään sitä niitä tuttuihin ja rakkaisiin paikkoihin, jotka tiedämme kivoiksi.

Jos menemme Suomessa kesämökille, teemme siellä täsmälleen samat asiat (suunnilleen samoihin kellonaikoihin) kuin kaikkina muinakin vuosina. Syömme täsmälleen samat ruoat. Kun minä alan pilkkoa perunoita, lähtee Joel lämmittämään rantasaunaa.

Se on se, mistä tulee se meidän nautinto.

Tylsyys, sanoo varmasti joku. Toisaalta voi kääntää mukamas toisin päin ja ajatella, että hei olemme jo kokeilleet monta juttua ja tiedämme, mistä tykkäämme. Siksi ei tarvitse rönsyillä enää ympäriinsä äärielämyksiä etsimässä.

Minun ei tarvitse enää hypätä laskuvarjolla lentokoneesta tietääkseni olevani elossa.

Siksipä mun ensi vuosikin saa ihan vapaasti olla tylsä. Toivon tulevalle vuodelle paljon auringonpaistetta ja rentoja hetkiä yhdessä perheen kanssa. Toivon halauksia, toivon että letitän lasten hiukset joka aamu. Toivon hyvin nukuttuja öitä. Toivon, että Joel lukee ajatukseni (niin kuin se aina tekee) ja tuo minulle aamun toisen kahvikupin juuri oikealla hetkellä.

Toivon tuulessa pyykkinarulla kuivuvia lakanoita.

Toivon rannan Lettusista mukaan otettavaa vege-wrappia ja tuoretta hedelmämehua.

Toivon zumba-tunteja ja mahdollisimman monta kertaa paikkaa eturivistä niin, että näen ohjaajan ja peilin.

Toivon, että nauru pysyy. Ilo pysyy.

Toivon iloa ja rakkautta samaan tapaan kuin viime vuosina.

Vuoteen 2019 en tarvitse enää mitään uutta – en uusia juttuja, asioita, omaisuutta, menestystä, rahaa tai tavoitetta – sillä minulla on jo kaikki, mitä elämässäni tarvitsen. Sen sijaan, että aina haluaisi jotain uutta, ehkä joskus on ihan hyvä pysähtyä. Katsoa peiliin ja todeta, että hei kaikki on hyvin.

Paitsi joo! Nyt tiedän oikean toiveen. Voihan uudenvuodentoive kohdistua muuhunkin kuin omaan lähipiiriin! Niinpä täten suuntaan toiveeni toisaalle, muille ihmisille: toivon, että joku onnea kaipaava saa sen tänä vuonna. Ja toisena toivon, että joku, jolla se jo on, pystyy sen näkemään ja siitä iloitsemaan, eikä aina tavoittelemaan jotain muuta.

Kaikkea hyvää vuodelle 2019.

52