Tämä postaus on tehty kaupallisessa yhteistyössä Reiman kanssa.
Haa joskus Espanjassa leikkipuistossa väsyneillä äitiaivoillani ihmettelin, että miksiköhän täällä ei ole missään leikkipuistossa hiekkalaatikkoa. Sitten tajusin, että ai niin joo: tuossahan on sellainen pieni kahdeksan kilometrin hiekkalaatikko rannassa ihan omasta takaa. Ei ole ikään kuin syntynyt varsinaista tarvetta sellaiselle hiekkaiselle metri-kertaa-metri -boksille.
Mutta eipä vähätellä yhtään noita hiekkaboksejakaan – pienen ihmisen näkökulmasta ne ovat loputon viihteen lähde! Ja myönnettäköön: mä itsekin ihan intoakuplien odotan sitä, että pääsen taas takaisin sellaiseksi hiekkalaatikon reunalla istuvaksi äidiksi. Se identiteetti olikin taas hetkeksi aikaa hukattu!
Meidän perheeseen on jotenkin hassusti syntynyt sellainen spontaani vauvataaperouden merkkipaaluhetki kuin ”eka kerta hiekkalaatikolla”. Vuonna 2015 se näytti tältä – ja itse asiassa hiekkalaatikkokin oli tämä ihan sama kuin pienimmällä siskolla eilen!
Tässä yhteydessä muuten aina pakonomaisesti kerron myös sen tutun paljontoistetun tarinan esikoisen ensimmäisestä hiekkalaatikkohetkestä: ensimmäisen lapsen äitinä en tajunnut vielä mitään varusteista ja vein pikkutyypin ensimmäisille hiekkalaatikkotreffeille äitiyspakkauksen toppahaalarissa ja villasukissa. Toukokuun puolivälissä. Katselin siinä sitten silmät lautasina ja suu ymmyrkäisenä kanssataaperon hienoja varusteita. WOU.
Keskimmäisen kanssa olin sitten jo vähän valveutuneempi ja puhuin jo välikausihaalarikieltä.
Eilisenä aurinkoisena iltapäivänä lähdimme siis koko porukka juhlistamaan (hiekkakakuilla ja lapionsyönnillä) perheen pienimmän ensimmäistä kertaa hiekkalaatikolla. Ja lähdimme tosiaan ihan tarkoituksella samalle hiekkikselle kuin keskisiskon kanssa aikoinaan.
Vauvataapero sitten vaan tattina siihen hiekalle törröttämään ja perheraati kerääntyy innokkaana ympärille: ”Nooo, miltäs nyt tuntuu?”
No tältähän se tuntui!
Kivalta!
Okei todellisuudessa ihan-ihan ensisekuntialkuun ei tuntunut läheskään näin kivalta: ”Miksi mun kädet on laitettu tällaisiin töppöihin?” Mutta onneksi kevätilta oli jo niin lämmin, että luottovälikausirukkaset (Reiman Askareet, 11 vuoden äitikokemuksella maailman parhaat välikausihanskat) pystyi nappaamaan pois pikkuisen käsistä.
Heti helpotti alahuulen väpätys! Nyt leikkimään!
Hänen vauvataaperoisuutensa ensimmäinen välikausihaalari on tämä Reimatec Toppila – ihanan herkullinen kuvio, jonka keskisisko valitsi eri värissä myös omaan välikausitakkiinsa. Koon puolesta (kröhöm) otin vauvelille vähän sitä iänikuista kasvunvaraa, koska ajattelin, että aktiivisin hiekkalaatikkokausi hänellä kuitenkin käynnistyy varmaan vasta ensi syksynä. Koko 74 olisi varmaan ollut se just sopiva, tämä koko 80 puolestaan reilu. Mutta ei näyttänyt häiritsevän!
Jalassa touhuajalla on meille kierrätettynä saadut (edelleen aivan priimakuntoiset!) Reiman Anturat, samanlaiset kuin keskimmäisellä aikoinaan ekahiekkiksellä. Pssst, ne ovat tällä hetkellä hyvässä alennuksessa Reiman nettikaupassa täällä.
Ja päässä taaperoiden Reiman Kivi-pipo, jonka malli on mun mielestä se paras. Eli hyvät korvalliset, joissa on korvien kohdalla tuulta pitävä sisus.
Ihaninta hiekkalaatikolla oli hiekan hypistelyn ja isosiskojen pelleilyn seuraamisen lisäksi ennalta-arvattavasti myös hiekkalapion imeskely.
En muuten kertonut edes Joelille, että siinä samalla salaa googlasin kännykältä omaksi muistinvirkistykseksi sanayhdistelmän ”onko hiekan syöminen vaarallista?”.
Hän makuvertaili, onko eri väristen lapioiden maussa eroja.
Koululaisten itselleen valitsemiin kevätvaatteisiin tuli tällä kertaa yhdistelmä tuttuja luottojuttuja ja uusia valintoja.
Toiselle lapselle ei vaan ole olemassa parempaa välikausihousumallia kuin Reiman Idea; hän on käyttänyt tätä samaa mallia muistaakseni… no, pitkään! Tässä vuoden 2017 jutussakin on jo tämä malli käytössä! Idea on just sopiva housumalli tällaiselle kapealle lapselle – ja muutenkin tämän mallin kelpuuttaa erinomaisesti tällainen isompi koululainenkin. Tässä housussa ei ole teipattuja saumoja, joten lätäkköön näillä ei kannata mennä istuskelemaan. Mutta hänen käyttöönsä tuollaista teippausta ei olla kaivattukaan.
Toinen koululainen puolestaan todellakin viihtyy maassa polvillaan tai istumassa tai muuten vaan kieriskelemässä. Joten hänelle teipatut saumat ja hyvä hankauksenkesto on must. Tämä on aina hauska huomata, miten samassa perheessä (ja yhdessä leikkivillä!) lapsilla voi on niin erilaiset vaatetarpeet. Siksi on hyvä, että on erilaisia vaihtoehtoja! Keskisiskolle syksyyn valittiin siis housut, joista sanotaan netissä näin: ”Reima Originals-malliston kestävimmät Reimatec-välikausihousut”. Jep, ei tarvitse lukea pidemmälle, nämä meille. Onneksi näitä Reimatec Lento -housuja löytyi myös vihreänä, jesh!
Takkien puolelta keskisisko ihastui tuohon keltaiseen ”banskuhenkiseen” Reimatec Anise -takkiin. Isoin sisko puolestaan toivoi nuorten kuoritakkia, malliltaan Reimatec Kumlinge. Se on siis (samaan tapaan kuin mun oma kuoritakki) sellainen vuoreton hyvin kevyt takki: vedenpitävä, mutta silti hengittävä. Ja tosi näppärä vaihtoehto kaatosadekeliin, jos ja kun perinteisen sadetakin käyttäminen ei enää nappaa.
Tuttua mutta myös samalla uutta oli myös kengistä ”Pattereiden uusi muoto” eli Patter 2.0. Pattereita (ja Wettereitä) meillä on kans ollut koosta 26 alkaen tähän päivään asti, ja tämä kenkien uusi ulkonäkö miellytti koululaisia heti ensisilmäyksellä.
Kevyeen kesähupparikäyttöön vielä kierrätyskuituja (89 % kierrätettyä) sisältävät Lupaus-hupparit (ai että mä rakastan noita värejä!) sekä uudet lippikset: pinkki on malliltaan Lippis ja vihreämonivärinen puolestaan on Lippava.
…ja äidin kommenttina vielä päälle sellainen tyytyväinen huokaus, että onneksi Reimalta löytyy näin paljon myös näitä täysin ”koululaisuskottavia” vaatteita. Mä nimittäin väitän, että nämä lapset eivät edes tiedä, millaista se esimerkiksi mun lapsuudessa oli värjöttää ulkona aina kylmänä ja märkänä, ha.
Ihan aito kommentti muutaman vuoden takaa:
”Onhan nää Reimaa?”, meidän lapsi huikkasi ulkoillessa.
”Joo on”, minä vastasin ja jäin seuraamaan, mihin tämä johtaa.
”No sit mä teen näin”, hän mutisi itsekseen ja työnsi kätensä järveen ja otti sieltä jäälautan.
Noin tosiaan voi tehdä! (kunhan ei putoa sinne järveen, haha)
Hyvät säänmukaiset vaatteet tuovat niii-iiin paljon iloa koululaistenkin ulkoiluun. Ja välitunteihin! Toivon kovasti, että sellaiseen teini-ikäiseen kylmissäänvärjöttelyaikaan olisi vielä mahdollisimman pitkä aika!
Hei ja sitten loppuun vielä alevinkki, jonka ihan sattumalta bongasin nyt tätä juttua kirjoittaessani:
Just nyt Reiman nettikaupassa on näköjään käynnissä -25 % alennus valikoiduista kevättakeista. Sieltä löytyy mm. nuo meidän molempien koululaisten takit, nuorten Kumlinge-kuoritakki ja Anise-välikausitakki. Noiden lisäksi muuten ehdoton suosittelu Sydvest-takille! Etenkin täällä Helsingin taajuuksilla tuo on tosi pitkäkäyttöinen takki, kun sitä voi käyttää esimerkiksi syksyllä pikkupakkasiin asti. Muutama vuosi sitten molemmilla tytöillä oli sellaiset ja ne olivat ihan huipputakit!
Ale on voimassa sunnuntaihin 23.4. asti Reiman nettikaupassa täällä. Jos on välikausitakkihankintoja nyt keväälle tai ensi syksylle, niin kannattaa ehdottomasti alehaukkailla!
PS. Niin siis vastaus siihen hiekan syömisen vaarallisuuteen. Hakutulos 1: ”Jos kissa syö hiekkaa aktiivisesti, se tulee viedä eläinlääkäriin”. Ööö ihan tätä en tarkoittanut Sitten päädyinkin jo vauvapalstojen keskusteluihin. Siinä vaiheessa totesin, että google kiinni ja takaisin hiekkaleikkeihin lapiota imeskelemään.
(okei, mä en itse imeskellyt)
25
A
20.4.2023 at 19:44Onpas kivan näköistä hiekkalaatikolla teillä ja onnellinen vauvuus lapion maistelussa sormet verillä, ilman hanskoja -> sormet verillä, neulesormikkaat -> sormet verillä, onneksi päiväkotivuosien lopussa löytyi Reimalta tosi ohuet hanskat (samaa tyyliä kuin nykyiset kosketusnäyttösormikkaat Loisto-malli) joilla pelastui hiekkalaatikkokaudet). Kummasti kouluiässä sormien iho on ollut hyvässä kunnossa ympäri vuoden.
—
Meillä Reiman käyttövuodet vetelee loppujaan, kun lapsella käytössä koko 152 (osassa malleja löytyy kokoja isompia, mutta vähenemään päin on tarjonta). Reimaa löytyy välikaudesta yhdet kuoritakin verran plus punkki-takki ja housut (tai punkin esto :D, nämä on metsäretkille). Softshell-housut nelosluokkalaiselle kelpaa (jos on ihan pakko … joskus on, joskus ei), mutta niitä ei voi meille Reimalta hankkia kun on niin kapeita mallit (hyvä malli on löytynyt Prisman edullisesta omasta merkistä, just hankin uudet kokoa isommat). Niin ja Wetterit pitäisi hankkia isommassa koossa, mutta pitää kaivelle internettiä, musta se malli 2.0 on tosi ruma, joten toiveissa ois löytää vanhaa mallia koossa 38.
—
Alkaa kyllä huomata lapsen kasvun siinä mielessä, että kavereilla ei aina ole ulkovaatteita (jotkut tulee talvella legginsseissa kouluun…en tiiä miten, mutta näin on). Oman lapsen kanssa on vielä saatu neuvoteltua (tässä mun neuvotteluvaltti on oma nuoruus Kainuussa — kun menee -20 asteessa koulubussille pelkissä 501:ssä, saa palkkioksi paleltuneet reidet ja ne muuten on tosi herkät näin vanhempana, nimimerkillä villahousut on oltava nykyään tai jalat ei kiitä), talvisin ja sateisessa säässä järjevät vaatteet yleensä päätyvät päälle (ja silloin tällöin kun tulee koulusta pari kilsaa kotiin kaatosateessa, niin muistaa pidemmän tovin että vedenpitävyys voi olla pop). Näin keväällä oon jo vastuuttanut lasta itse, katsoo tulevan päivän sään ja valitsee vaatteet sen mukaan (katson kyllä perään ja on mulla veto-oikeuskin tarvittaessa).
krista
20.4.2023 at 20:26Hihi apua mä en saa nyt kiinni tuosta sormien verisyydestä – kylmyydestä? Meillä on verillä vaan nyt koululaisikäisenä, kiitos koulun käsisaippuan :D Meidän vakkarivälikausihanska on tuo Askare kylmemmällä säällä, myös toinen koululainen ne edelleen kelpuuttaa (koska tietää, että niillä todella saa laittaa kädet lätäkköön), ja toinen ”kouluaisempi” on meillä ollut nyt ehkä viime keväästä asti Pivo-malli. Ja sit ihan puuvillahanskat kelien lämmetessä.
–
Joo mä kans katsoin, että esimerkiksi nuo Lento-housut loppuu 152:een, mutta sitten taas moni vaate on 164 asti. Menee mullekin :D Tuo Idea-malli on tosiaan tosi kapea, mutta meille just niitä käyttävälle lapselle ihan nappiin. Sit toinen lapsi on tosiaan käyttänyt leveämpiä malleja, kun hän ei tykkää, että yhtään kinnaa.
–
Mutta HEI vinkki, kurkkasin, että miten se Wetter 2.0 on ruma (hih ei se mun mielestä ollut!) JA huomasin samalla, että vanhanmalliset Wetterit on siellä alessa! Löytyy kokooon 38 asti kaikissa väreissä, mitä siellä nyt on.
–
Mä kans kuulin, että yksi lapsi oli kehunut, että hänellä oli ollut koko talven aikana vaan kahdesti ulkohousut jalassa. JAIKS. Me naureskeltiin, että meidän keskisisko ois voinut sanoa, että ”mulla ei ollut kertaakaan toppahousuja – kun mulla oli HAALARI, ahhahaha”. Ehkä nämä on sellaisia ”pick your fights” -juttuja, en tiedä. Mutta tyytyväinen täytyy olla, että meillä ei ole ollut koskaan mitään ulkovaatevastarintaa. Vielä, haha. Eiköhän se vielä ole edessä, nimimerkki Kuusamon pakkasissa ilman pipoa :D Meillä kans mä annan lasten päättää itse näillä keleillä, että tuleeko vaikka ilman ulkohousuja iltapäivällä kotiin – ihan vastuullisesti tuntuvat pukeutumisensa valitsevan. Mutta aamulla katsotaan sen päivän sää ja laitetaan päälle sen mukaan; sit voi riisua päivällä, jos on hiki.
A
20.4.2023 at 20:32Hups, onnistuin näköjään aiemmasta kommentista leikkaamaan välistä tekstiä pois ja näyttää tosi oudolta *nolo*. Piti olla jotain tällaista:
”Onpas kivan näköistä hiekkalaatikolla teillä ja onnellinen vauvuus lapion maistelussa.
— (tästä oli leikkaantunut pois)
Itselle hiekkalaatikon laidalla istumiset oli tylsintä ikinä, onneksi taaperovuodet on kauan sitten ohi, kun 11v. viilettää omissa jutuissaan (ja hyvin harvoin hiekkalaatikolla). Meillä haastetta hiekkalaatikkovuosiin toi lapsen sormien atooppinen ihottuma (jos hanskat yhtään hiosti -> sormet
—
verillä, ilman hanskoja -> sormet verillä, neulesormikkaat -> sormet verillä, onneksi päiväkotivuosien lopussa löytyi Reimalta tosi ohuet hanskat (samaa tyyliä kuin nykyiset kosketusnäyttösormikkaat Loisto-malli) joilla pelastui hiekkalaatikkokaudet). Kummasti kouluiässä sormien iho on ollut hyvässä kunnossa ympäri vuoden.
krista
20.4.2023 at 21:05Ahhahha nyt ymmärrän sormien verisyyden, mä olin ihan että TÄH :D Mietin jo, että onko se arvaava tekstinsyöttö, joka on tehnyt temput ja verisyyden tilalla pitäisi olla joku… öööö sit en keksinytään, että mikä :D
–
Meillä on kans atopiahaasteita tosiaan, mutta hanskoista en ole huomannut tulevan koskaan mitään. Mutta tosiaan se koulun saippua on ihan katastrofi, välillä on pitänyt viedä omat saippuat, kun kädet on aivan riekaleina, uuh.
Anna
21.4.2023 at 17:12Reima on meillä kanssa luotto ulkovaatemerkki. Välikausivaatteet tosin on tällä hetkellä P.O.Pilta, mutta talvivaatteet oli Reimaa. Paitsi kengät. Yhdet Reiman kengät ostaneena en ihan heti suostuisi toisiin. Tosi painavat ja vaikka jalan pituuden puolesta menisi esikoisellekin vielä (kohta 9v) niin pienempikään(5V) ei suostu pitämään niitä, kun puristaa sivuista.
Seuraavat välikausivaatteet voisi kyllä hankkia Reimalta. P.O.Pilla jotenkin meidän lasten käytössä menee vetskarit huonoiksi (ei rikki, mutta jäykiksi ja hankaliksi) ajan kanssa.
.
Meinasin heti sännätä tilaamaan nuo Anturat ennen kun tajusin, että meidän pieni ei ehkä tarvitse niitä kuitenkaan vielä tulevana talvena. Keväällä saattaa olla edessä. Meillä on noita äitiyspakkauksen töppösiä kahdet niin niillä varmaan pärjää pakkasjakson ohi ja kevät näyttää millainen on, että pitääkö olla vedenpitävämpää jo vai pärjäisikö syksyyn asti ja silloin ostaisi sitten anturat. Voihan noiden pakkauksen töppösten päälle vetää vaan kurahanskat niin kauan kun lapsi ei kävele, joten xD
Meillä on molemmat lapset taaperrelleet Anturoilla menemään sen talven kun olivat 1V. Ja kesät ihan vaan sisätossuilla niin pitkälle kun mahdollista.
.
Se piti uteliaan vielä kysyä, että siirtyykö teillä pieneksi jääneitä vaatteita minkä verran sisaruksille? Vai meneekö maku tai koko liian paljon ristiin? Meillä kaikki kiertää, mutta toisaalta meidän lapset on aika paljon enemmän eri kokoisia keskenään kun teidän.
krista
21.4.2023 at 17:38Joo meillä Anturat oli nyt eka kertaa jalassa vauvelin ollessa 9,5kk, talvipakkaset meilläkin mentiin niillä äitiyspakkauksen töppösillä. Sit jossain vaiheessa (no, näillä main) ne äippäpakkaustöppöset alkaa tuntua liian pieniltä, siinä vaiheessa meillä on vaihdettu (siis jo keskisiskon kanssa) just Anturoihin. Eli veikkaan, että just noin niin kuin päätteletkin!
–
Meillähän on koululaiset siis keskenään tasan samankokoisia… Näin on ollut jo useamman vuoden ajan. Toisaalta näppärää, kun hyllyssä on vaan yhtä kokoa kerrallaan – ja toisaalta SUPERärsyttävää, kun sehän tarkoittaa, että samaa kokoa pitää olla aina kaksi. Kengät oli vielä äsken peräkkäiset koot, mutta nyt nekin taitaa olla tasan samat – just näistä Pattereista otettiin sama koko molemmille. Eli aina, kun on jonkun asian hankinta edessä, on sen hankinta edessä tuplana, graah. Mutta silloin ennen, kun olivat eri kokoa keskenään, kaikki vaatteet kiersi molemmilla. Perheen pienimmälle me kyllä nyt hillotaan tän hetken lempparit valikoiden. Ei kaikkia (koska säilytystilamahdottomuus), mutta fiilispohjalta valikoiden. Oon kyllä kuullut sellaisen kannan, että tällaista 8-10 vuotta on hulluutta hillota, mutta mä oon sitten just se hullu :D
Lilah
21.4.2023 at 19:48Lisäikää popin ketjuille olen saanut huolellisen pesun jälkeen öljyämällä ketjun ompelukoneöljyllä (niin vähän ettei likaa vaatteita). Tämän joutuu kyllä toistamaan pesujen jälkeen, mutta taas kulkee. Lisäksi voi pihdeillä varovasti puristaa vetimen tiukemmaksi, jos vetää niin ettei ketju menee sileästi vaan jää harjanne. Popilla myös vaihtavat ketjuja tarpeen mukaan ”takuunakin” jos vaate ei ole kohtuuttoman vanha ja on muutoin hyväkuntoinen.
Anna
21.4.2023 at 20:59Kiitos vinkistä :)
k
21.4.2023 at 20:30Sivusta huikkaan, et kuminauhallisten vaatteiden säilyttäminen seuraavalle ei välttämättä aina kannata, meillä säilytysväli oli pisimilläänkin ”vain” 5 vuotta ja osassa vaatteista kumpparit oli muruina. Joihinkin vaihdoin, osa meni roskiin. Harmitti silloin. Tuon ehkä(?) voisi estää pesemällä niitä vaatteita välillä, koska ei meillä jatkuvassa käytössä olevista koskaan nuo samalla lailla mene vaikka olisi vuosia vanha vaate, mut itse en siihen jaksanut alkaa sittenkään kun ongelman huomasin. Aloin laittaa heti kiertoon kuminauhalliset ja säästin vaan resorivyötäröisiä housuja/hameita ilman kuminauhaa sekä paitoja ja mekkoja.