Kahden kanssa leikkipuistossa nimittäin.
Puistoreissuun kuului mm.
- kahden tunnin lähtökaaoskatastrofi, joista…
- viimeiset n. puoli tuntia täyttä kirkuitkua ja
- yksi salaa mutta sitäkin painokkaammin ääneen sanottu ruma sana
- viisi imetystä ennen lähtöä
- puolen korttelin jälkeen paluu omalle pihalle takaisin kuudennelle imetykselle
- 85 kertaa vauvanhyssyttelyä
- kolme lähtöimetystä puistosta kotiin päin
- loppuiltapäivän sylittelykorvaukset vauvalle aiheutetuista traumoista
Mutta myös:
- ”Katsokaa sirkuskulkuetta, saapuvaa kummaa saattuetta” -matkalaulu
- yllättävän kärsivällinen kultanapero, joka ei hermostunut viidennellätoistakaan ”no odota kulta vielä hetki, tuletko vielä pois rattaista, kyllä me kohta päästään lähtemään, äiti tässä ensin vähän rauhoittelee Seela-vauvaa” -kerralla
- kivoja leikkejä ja auringonpaistetta
- paluumatkalla haetut kebab-ranskikset (tirpalle) ja pitafalafelit (äidille)
Olin muuten kokonaan unohtanut, että siellä olisi ollut myös puistoruokailu. Damn. Mutta ensi kerralla ruokailuvälineet mukaan, niin päästään ensimmäistä kertaa sitäkin kokeilemaan. Viime kesänä ruokailun aika ei sopinut tirpan päivärytmeihin; nyt se istuisi kuin nakutettu.
Niin jos nyt joskus toisen kerran uskaltaudun tällä sirkuskaravaanilla ovesta ulos.
Joo. Vaikka homma ei todellakaan mennyt ihan putkeen, niin kyllä mä nyt ainakin tsempparipalkinnon (muistatteko…?) pystyn tästä itselleni antamaan. Jea!
Vierailija (Ei varmistettu)
10.6.2014 at 11:57Joskus sitä hieman huvittuneena miettii, että onkohan se ennen vanhaan tosissaan ollut äideillä elämä näin vaikeeta, että siirtyminen paikasta a paikkaan b on ollut näin vaikeeta :) monilla vanhemmilla nämä ” teen kaikkeni ettei vauvani koskaan itke” -ideologiat menee pikkusen yli. Mun mielestä. Seurauksena on just tämmöset vaikeudet ihan perusarkisissa asioissa. Ei se vauva pilalle mene jos ei joka itkuun saa tissiä suuhun tai itkee matkan leikkipuistoon. Elämä vain on semmoista. Hyvällä rytmittämisellä ja silloin tällöin itkunkin kestämisellä arki kyllä sujuu jos vanhemnat niin haluaa ja vauvat tottuvat olemaan muuallakin kuin sylissä, kun heitä ei siihen 24/7 totuteta.
Kristaliina
10.6.2014 at 12:21Hehee, ”anna se itkee” -aihepiiriä taas…?
Mun mielestä on vähän hassua puolestaan ihannoida ”ennenvanhaa”, kun kuitenkin ihan tutkitusti on todettu, että on hyvä pyrkiä mahdollisimman varhaisessa vaiheessa vastaamaan vauvan tarpeisiin. Koen, että oma ”työni” täällä kotona näiden kahden kanssa on huolehtia, että molemmista kasvaa mahdollisimman tasapainoisia pieniä ihmisiä – siksi teen parhaani. Enkä anna itkeä koko matkaa leikkipuistoon, jos se on mitenkään vältettävissä.
Itkua toki on pakko olla oppinut sietämään, koska näin kahden pienen kanssa toimiessa se on valitettavasti jokapäiväinen vieras, kun kaikeen ei ehdi/pysty. Mutta parhaani teen :)
Tällaista kahden kuukauden ikäistä ei olla vielä rytmitetty, naperolla sen sijaan on hyvä ja suht tarkka päivärytmi, jonka mukaan elellään. Toivottavasti vauvelinkin rytmit löytyvät kesän kuluessa!
Kristaliina
10.6.2014 at 12:21Linkki jäi ”anna se itkee” -kohdasta:
http://www.lily.fi/blogit/puutalobaby/anna-se-itkee
Jenni_eeee (Ei varmistettu)
10.6.2014 at 12:09Olipas aika ”jännä” tunne, kun luulin olevani menossa katsomaan, onko Cougarwomanilta uutta postausta, mutta klikkasinkin tänne ja aloin lukemaan: ”Eka kerta. Kahden kanssa leikkipuistossa nimittäin”. Hmmm, tämähän on mielenkiintoinen juttu!!! Sitten näin kuvan vaunuista ja tajusin, että ei nyt ehkä tulekaan ihan niin villiä tarinaa ;), mutta aika vauhdikasta oli silti! :D
Kristaliina
10.6.2014 at 12:16Hehee, villiä menoa hiekkalaatikolla :D :D :D
No mut hei, tissejä on täälläkin imeskelty ja silleen :D
murina
10.6.2014 at 12:25Hyvä teijän tiimi :)
Ja aattele, nyt kun oot ollu noin reipas ja selvisitte puistoon, niin omalla pihalla ulkoilu sujuu tästä eteenpäin ihan tosta vaan!
P (Ei varmistettu)
10.6.2014 at 12:48Sie oot kyllä melekonen arjen sankari! Täytyy sanoa, että jos tsempparipalkinto menisi johonkin muuhun osoitteeseen niin tekisin prostestin, ja voittaisin sen. Toivottavasti ens kerralla vain 84 vauvanhyssyttelyä!
Kristaliina
10.6.2014 at 15:16Kyllä, pienikin edistys on edistystä – hei ja aattele sit 84 päivän päästä ei tarvitsisi hyssytellä enää yhtään! :)
Vierailija (Ei varmistettu)
10.6.2014 at 14:46Musta tuntuu että sä teet elämästä vaikeampaa kuin se onkaan. Mullakin kaksi pientä ja alusta asti kuljettu siellä täällä. Ei joka asiasta tarvii niin hirveesti ressata.. yritä relata!!
Kristaliina
10.6.2014 at 14:57Kiitos kannustuksesta – mä varmaan vaan en osaa.
Hips hei! (Ei varmistettu)
10.6.2014 at 19:44Hei jätäpä Krista nämä nyt ihan omaan arvoonsa! Toi tarina voisi olla mun kynästä (tosin ei noin hyvin kirjoitettuna:)) viime kesältä ja meidän kuopus ei ole edes mikään vaikea tapaus. Vauva-arki vain voi olla sellaista ja toiset vauvat tahtovat sitä tissiä just silloin kun tahtovat. Olen jopa imettänyt keskellä katua pyllistellen, vaunuissa makaavaa vauvaa, ettei se vaan heräisi ja päästäisiin ilman huutokonserttia kotiin. Toimi! Häveliäisyys lensi romukoppaan, mutta oma pää kesti paremmin, isosisko sai kävellä omaan tahtiinsa ja vauva jatkoi tyytyväisenä unia. Win, win, win!
EWE
12.6.2014 at 00:33No kyllä minä taas niin mieleni pahoitin tällaisesta ikävästä kommentista :I
Mitä kumman mielihyvää ne ihme superäidit saavat tällaisesta pätemisestä ja toisten loukkaamisesta? Ihmettelen vaan.
Sä, Krista, yritit ja teit parhaasi ja onnistuitkin vielä, kun pääsitte lopulta sinne puistoon asti, vaikka niitä vaikeuksia riittikin. Hienosti selvitty. Ja mikä parasta, vaikutti siltä, että oli teillä kivaakin. Todellakin olet sen tsempparipalkinnon ansainnut. :)
Nämä on aina ikäviä tällaiset…no, ikävät kommentit. Ja vielä ikävämpää on, jos bloggaajalle jää niistä huono mieli.
Onneksi suurin osa meistä täällä on kuitenkin niitä myötäeläjiä ja kannustajia. :)
Jonnajulia (Ei varmistettu)
10.6.2014 at 15:23Mulla ei ole omia lapsia, opiskelen ja vietän huoletonta nuoruutta ja SILTI olen aivan koukussa sun blogiin. Kirjoitat hauskasti, kaunistelematta ja löydät asioista aina positiiviset puolet. Olen monesti miettinyt, että sitten jos ja kun oman lapsen tulevaisuudessa saan, etsin sun kirjoitukset käsiini ja lohduttaudun niillä. ”No niin, kato nyt, ei Kristaliinallakaan menny tää niinku elokuvissa, mut se on silti ihan onnellinen.”
Vierailija (Ei varmistettu)
10.6.2014 at 17:07Vauvoja on tosiaan erilaisia. Kyllä mekin kuljetaan kuopus (5viikkoa) mukana leikkipuistossa, käydään mökkireissuille jne. Mutta kuopus onkin tyytyväinen vauva joka ei itke koko aikaa. Esikoinen sen sijaan oli itkevä vauva ja hänen kanssaan ei tullut liikuttua, kyllä se vaan on hormoneista ja ihan biologiasta kiinni ja tarkoitettu että harva äiti ehdoin tahdoin huudattaa pientä, siis puhutaan lähes vastasyntyneestä.
Kristaliina
10.6.2014 at 17:16Nimenomaan näin. Vauvat ovat erilaisia. Mä voisin ottaa vakavammin jotkut ”syytökset” ns. liiasta hyysäämisestä (ja itkuisuudesta siksi), jos tämä olisi esikoinen. Mutta koska meillä ”totaalilastenhoitourpoäidin” esikoinen oli hyvinkin ”helppo” ja vasta tämä toinen on herkempi tapaus, niin voin hyvinkin voimakkaasti sanoa, että kyse on nimenomaan vauvan persoonasta. Jota vanhemman tehtävä on hoitaa ja arvostaa <3
Se, että joku sanoo tyyliin, että ”kyllä mekin kahden kanssa liikuttiin heti alusta asti, ei se oo noin vaikeaa – sä vaan stressaat liikaa” on vaan… no, rehellisesti sanottuna aika ärsyttävää.
LauraEm.
11.6.2014 at 12:26Tosi vaikee tajuta, että joku (vanhempi?) oikeesti kuvittelee, että kaikki menee yks yhteen. Kun joku sanoo tollasta ”kyllä mekin tehtiin näin, kyllä säkin voit/sun pitää kans tehä näin”, tekis mieli heittää takasin vanha kunnon ”no sä ymmärrät sitten kun sulla on toinen laps/useampi laps/itkuinen laps/koliikkilaps/mies töissä/jne”. Vois sit molemmat olla toisilleen yhtä ärsyttäviä! Tai ehkä molemmanlaiset kommentit vois jättää pois…
Riiviöiden äiti (Ei varmistettu)
10.6.2014 at 17:10Meillä oli vanhempi kolme kun pikkuveli syntyi. Ja kun tuo isompi on melkoinen menijä ja pienempi ei nukkunut yöllä eikä päivällä niin nyt täytyy ihmetellä miten ihmeessä siitä ajasta on selvitty. Vaunuissa pienempi ei viihtynyt yhtään, mutta isomman kanssa olisi pitänyt olla koko ajan liikenteessä. Yhden kerran pienempi nukahti jostain kumman syystä vaunuihin ja isompi ajoi reippaasti pyörällä niin mamma sitten päätti, että nyt tehdään kunnon lenkki, n. tunti kun oltiin juostu ja kävelty niin pikkuinen heräsi ja huusi kuin pikku possu ja isompi ei jaksanut enää polkea pyörällä, niin sitten tultiin kotiin, että pikkuinen oli välillä vaunuissa ja välillä sylissä ja toisella kädellä työnsin isompaa pyörällä!! Ja kun isommalla oli tapana karkailla niin monet kerrat on pitänyt lähteä melkein tissit paljaana juoksemaan isomman perään ja jättää huutava vauva odottamaan vuoroaan. Nyt kun uusin tulokas on vuoden ja isommat 11 ja 8 ja pieni on aina ollut kiltti ja rauhallinen niin kyllä tässä pääsee tosi helpolla. :)
Vierailija (Ei varmistettu)
10.6.2014 at 21:09Entä jos vauva itkee vatsakipua? Ei auta että tissiä antaa suuhun koko ajan, lähinnä se vaan pahentaa. Oletko kokeillut pidempiä imetysvälejä ja rauhoitusta muilla keinoin? kantoliina? manduca? tutti? kapalo?
Kristaliina
10.6.2014 at 21:23Kaikki on kokeiltu, huokaus… Aika auttanee, toivottavasti. Menee vähän alapään asioiksi, mutta tyypin kakka tulee siis kahden viikon välein. Ei siis ihmekään, jos on tukala olo, niisk.
Oma arvio siis tuolleen ylipäänsä on, että meillä on ns. suuritarpeinen vauva. Hän on hyvin tyytyväinen ja onnellinen niin kauan, kun saa olla sylissä ja ihokontaktissa <3
Vierailija (Ei varmistettu)
10.6.2014 at 22:56Joko olitte vyöhyketerapiassa? Kaverin vauvan kakka alko tuleen kolmen neljän hoitokerran jälkeen. Kävi Anne Vuotarilla.
iitu - (Ei varmistettu)
11.6.2014 at 09:02Voi apua mitä meillä onkaan edessä!?! Ja mihin sitä on ryhdytty…huvittuneen jännittyneenä luen näitä teidän arkijuttuja ja täytyy sanoa että vähän kauhistuttaa. :D Mutta pitää vaan yrittää pitää huumori mukana matkassa, kyllä ne säätämiset sitten aina jossain vaiheessa jo naurattaa. Vitsi on muuten ikävä vanhoihin tuttuihin puistoihin…!