Kännykkä on nykyään hyvä turvaväline pienelle koululaiselle – siksi varmaan suurin osa sen lapselleen hankkii juuri tässä koulun alkaessa tai usein jo vähän aiemmin. Tuntuu siltä, että joka ikisellä ekaluokkalaisella on kännykkä, jopa koulun yhteystietolomakkeessa kysyttiin lapsen kännykkänumeroa.
Meidän ekaluokkalaisella ei ole kännykkää.
Kerron, miksi.
No, se perimmäinen syy on tietysti selvä. Netti ja kaikki sen sisältö. Ihan supertiivistettynä: meillä on toiveissa pitkittää mahdollisimman pitkään leikin aikaa – ja usein se pelailu ja kännykän selailu näyttää olevan (valitettavasti) siitä leikkimisestä pois. Toki aika- ja sisältörajoitteilla kännykän käyttöä kannattaa rajoittaa sittenkin, kun se on hankittu!
Kännykän hankkimisen syy (ja hyvä syy onkin!) on varmasti suurimmassa osassa perheitä se, että lapsi alkaa kulkea yksin koulumatkat ja mahdollisesti tulla kotiinkin itsekseen. Totta kai kun nuo minityypit tuolla (niisk! isot lapset ja silti niin pienet!) kulkee, niin turvallisuus ja tavoitettavuus on ihan ykkösprioriteetti.
Meillä kuitenkaan just tätä ostomotiivia ei vielä ole, sillä saatamme ja haemme lapsen kouluun vielä pitkään. Meidän lapsen koulumatkalla on nimittäin niin hurja ja vaarallinen tie, että me ei haluta lapsen ylittävän sitä vielä itsekseen. Ja toisaalta – kun nyt joustavien työaikojen takia voimme saattaa lapsen kouluun (ja toinen lapsi viedään joka tapauksessa samaan suuntaan päivähoitoon), niin miksikäs ei niin tehtäisi niin pitkään kuin sille on tarvetta. Voi olla, että koko ensimmäinen vuosi jopa saatellaan, ainakin siihen hurjaan tienylitykseen asti.
”Missä lapsi liikkuu” -ominaisuus on kännykässä myös huippu. Meillä tähän tarpeeseen hankittiin lapsille ”agenttikellot”, joiden sijainti näkyy aikuisen kännykässä. Kello toimii myös puhelimena eli sillä voi soittaa kymmeneen numeroon ja siihen voi soittaa.
Lisäksi (ja tämä oli kiva juttu!) sekä koulussa että iltapäiväkerhossa on tiukka sääntö, että kännykkä pysyy laukussa. Kaikki kommunikaatio iltapäiväkerhossa olevaan lapseen (myös mahdolliset ”nyt saa lähteä” -viestit yksinkulkeville) laitetaan iltapäiväkerhon puhelimeen. Eli se jäljittämisen ja viestinnän kohta olisi kuitenkin ainoastaan siinä koulumatkaa kulkiessa. Ja meillä kuljetaan yhdessä.
Joten meidän ekaluokkalaisella ei ole kännykkää oikeastaan siksi, että me ei koeta, että meillä olisi vielä tarvetta sille. On myös ihan kiinnostava nähdä, että missä vaiheessa se oikea tarve sitten tulee. Muutetaanko kännykkälinja viikon päästä, kuukauden päästä, jouluna vai vuoden päästä. Aidon tarpeen tullessa kyllä me toki sellainen lapselle hankitaan; ei me sitä tosiaan ihan väenväkisin vastustella.
Mutta sitten se keskeinen: entä jos kaikilla kavereilla on?
Ai että tämä asia on kuumottanut tässä viime kesän aikana. En kuitenkaan halua lasta siihen tilanteeseen, että hän tuntee olonsa jotenkin huonommaksi siksi, että kaikilla muilla on ja hänellä ei. Jos tällainen tilanne meinaisi syntyä, luultavasti me ostettaisiin se hemmetin kännykkä jo ihan siitä syystä.
Lopulta päädyime kuitenkin huomaamaan, että kaikilla ei ole. Vaikka me kännykättömät ollaan ihan todella pieni vähemmistö. Siksi helposti siinä käy niin, että kaikilla muillakin on se ”entä jos kaikilla muilla on” -fiilis, ja sellainen olematon kuviteltu ryhmäpaine saa tekemään sen hankinnan.
Siksi oikeastaan tämänkin kirjoitin. Kaikilla ei ole. Meilläkään ei ole! Jos teillä ei ole, niin ette ole ainoita, mekin ollaan täällä, kukkuu KUKKUU, täällä ollaan! Ilman kännykkää!
Haluaisin tosi kovasti suositellla niitä meidän hankkimia ”agenttikelloja”, mutta vielä en välttämättä pysty. Me ostettiin ne jo alkukesällä, mutta tietysti vasta viimeisenä iltana ennen koulun alkua alettiin askarrella niitä käyttökuntoon. Perus. Ja niiden käyttöönotto oli järjettömän vaikeaa, ja tosiaan käyttökokemuksia ei ole vielä riittävästi kertonut suositukseen. Mutta sen ajatus on hieno: se siis kertoo lapsen sijainnin (ja hälyttää jos lapsi poistuu alueelta) ja siihen tosiaan pystyy soittamaan. Molemmilla lapsilla on omansa, ja ensi viikonloppuna harjoitellaan lisää niiden käyttöä. Nyt on jo vähän soiteltu toisillemme, ja lapset ovat tietysti niistä aivan riemuissaan.
Mutta vielä en uskalla varauksettomasti suositella (etenkin kun se asennus oli ihan horroria), mutta idea kännykän korvaajana näin alkuun on mun mielestä hieno!
Meillä kännykättömyyttä helpottaa myös se, että lapsi itse ei aktiivisesti sitä vaadi. Hän on huomannut itsekin, että kännykällisiä lapsia on joskus hankala saada leikkimään ja ymmärtää perusteet (toki on kysellyt, että koska hän saa kännykän), että miksi meillä ei ole sille vielä tarvetta. Toistaiseksi.
Ja me on pystytty myös ihan vilpittömästi lupaamaan, että ihan varmasti sinäkin saat kännykän. Sitten, kun sille on meillä tarvetta, niin ihan varmasti saat! Ja sitten kun se kännykkä sitten tulee, niin meillä tulee totta kai kaikki mahdolliset aika- ja sisältörajoitteet päälle.
Mutta siis vertaistukimielessä KUKKUU vielä täältä: pliis hihkaise, jos teilläkään ei ole koululaisella kännykkää! Onko muita perheitä, joissa tehdään samoin? Onko teitä muitakin, vai ollaanko ainoat maailmassa? Yritän uskoa, että teitä on muitakin :)
Entä onko ”tyhmäkännykän” haltijoita? Se voisi olla kans hyvä ratkaisu sitten, kun kännykkä tarvitaan! Toki jäljitintoimintoa niissä ei sitten taida olla…
36
S
9.8.2019 at 11:03Lapsi aloitti eilen ekaluokan eikä hänellä ole kännykkää. Vanhemmat vie kouluun ja hakee iltapäiväkerhosta joten kännykkää ei tarvi. Harkitaan oman puhelimen hankintaa sit ens syksynä, ja silloinkin riittää sellainen perus kapula jolla voi vain soittaa ja laittaa tekstareita (onko sellaisia enää??).
krista
9.8.2019 at 13:26On niitä peruskapuloita! Mun mielestä se kans ois se seuraava vaihtoehto, jos tuntuu että puhelinta tarvitsee.
–
Mutta joo sama täällä, kun vanhemmat vie ja hakee, niin tarvetta ei vielä ole!
Inka
9.8.2019 at 11:08Meillä ostettiin ekaluokkalaiselle nyt kesällä kännykkä. Koulumatkan kulkee alkusyksyn jälkeen itsekseen (melkein koko matka vaan pururataa <3), joten sen takia että saa matkalta tarvittaessa yhteyttä. Ja yhteydenpito kaukana asuviin sukulaisiin ja eskarikavereihin jotka kaikki menivät eri kouluun. Pelejä ei puhelimessa ole eikä nettiselainta, kaikki asennukset tarvii vanhempien hallussa olevan salasanan, vaikka siis ihan älypuhelin on.
krista
9.8.2019 at 13:27Tuolla tavalla mekin varmasti tehtäisiin puhelimen kanssa, jos sellainen hankittaisiin, että pelit ja nettiselain kokonaan pois!
A
9.8.2019 at 14:20Mulla on tähän pelittömyyteen vähän päinvastainen kanta. Siis kun pelit ovat koukuttavia, ihan by design, niin musta on hyvä että lapsi saa harjoitella (tätäkin) aspektia siinä vaiheessa kun se on vielä vanhempien aika tiukassa valvonnassa. Kyllä ainakin meillä (a) vanhemmat hyvin tietää mitä lapsi pelaa ja miten paljon ja milloin ja (b) keskustellaan useinkin, että milloin on hyvä hetki pelata ja huomaatko että nyt voisi olla hyvä hetki lopettaa peli. Meidän 7v:llä on ollut pääsee xboxiin ja kännykän peleihin vapaasti vähintään vuoden (ja sitä ennenkin vanhempien laitteilla) ja huomaan että uuden kännykän(=lisää pelejä mahdollista saada) uutuuden viehätys karisi hyvin nopeasti. Paljon pelejä enemmän lapsi on käyttänyt kännykkäänsä lukemiseen, musiikin kuunteluun ja esim. sanelinta hän on käyttänyt omien tarinoiden/juttujen nauhoittamiseen (tämä tuli siitä kun videoiden tekeminen on tuttu juttu kännykällä ja hän kysyi että voisiko ääntä nauhoittaa, niinpä tyttö on mm. lukenut satukirjaa niin että voi lähettää sen taaperoikäisille serkuilleen).
—
Eli itse olen enemmän koulukuntaa, että lapselle kannattaisi antaa vinkkejä mitä muuta kännykällä voisi tehdä kuin pelata. On tosi paljon juttuja mitä jo 7v. keksii ns. ”hyödyllistä” kännykällä, jos vain hänelle antaa mahdollisuuden (enkä tiedä onko pelitkään nyt kategorisesti huonoja…tai tiedän, ei ne ole). Samaten padit ja tietokoneet. Eskarissa mun tytön ryhmä kuvasi padeilla lyhytelokuvan (ihan tarinasta, lavasteista lähtien ja sitten nauhoittuvat kuvan, äänen ja yhdistivät, aivan mahtava projekti jonka kruunasi se että leffa esitettiin Tennarissa isolla kankaalla). Tällä hetkellä mun tyttö kirjoittaa (itse!) tietokoneella satukirjaa. Ensin hän kirjoittaa tarinan editorissa, sitten kuvaa kännykällä (!) tarinaan sopivat kuvat ja sen jälkeen on vuorossa ”taitto-ohjelma” jolla saa tekstin ja kuvan kivan näköisesti. Tämä vaati sen, että kun lapsi marisi mulle että haluaa kirjoittaa tietokoneella omia juttuja, niin kerroin hänelle, että jos haluaa niin voidaan yhdistää tarinoihin kuvia ja pienen opastuksen jälkeen hän osasi tehdä tämän kaiken ihan itse (ja se riemu mitä hän koki kun näki (osittain) valmiin tuotoksen on mahtavaa, ei siis vielä valmis kun tarinoita kuulemma syntyy lisää :D).
—
Nettiselaimen kanssa on sitten vähän enemmän mixed feelings. Tällä hetkellä lapsen kännykässä on selain, mutta ei mitenkään helposti näkösällä. Ainakaan vielä lapsi ei ole ollut erityisen kiinnostunut tiedonhausta sitä kautta…
krista
9.8.2019 at 14:31Joo mäkin tavallaan olen sitä mieltä, että vastuullinen opettaminen on parempi kuin täyskielto. Meillä aikuisen kännykältä saa kuunnella äänikirjaa tai sieltä tehdään myös yhdessä tiedonhakua, kun kiinnostaa vaikka, että miten sähkölamppu toimii. Ja toki lapsilla on se oma (tosin aika hiljainen) blogikin :) Nuo valokuvaus ym. jutut on kyllä ihan mahtavia kännykällä tehtäväksi! Me ei olla niihin vielä tutustuttu, mutta ois tosi kivaa tehdä vaikka lapsen kanssa yhdessä. Sen toki pystyy sitten aikuisen kännykälläkin tekemään, jos yhdessä tekee :)
Inka
9.8.2019 at 14:36Juu, meilläkin pelataan ja käytetään youtube kidsiä, tehään hömppävideoita itse, mutta kotona ipadilla niin että vanhemmat tietää missä mennään :)
Piupali
9.8.2019 at 11:16Kukkuu! Mekään ei hankittu ekaluokkalaiselle pojalle, aikalailla samoista syistä. Olen itse aamut ja iltapäivät kotona, joten saattelen ja haen. Lapsi saattaa alkaa pian kulkemaan itse, kun matka on aika helppo. En koe kuitenkaan senkään vielä pakottavan puhelimen hankintaan.. tosiaan iltapäivisinkin viestintä tapahtuu ip-kerhon ohjaajien kanssa jne.
Mä koen, että vielä on helpompaa olla ostamatta kuin valvoa ja rajoittaa käyttöä. Lapsi välillä kyselee milloin saa, muttei asia oli kovin iso juttu hänelle vielä. Varmasti sitten ostetaan jos alkaa tuntua, että jää jollain tapaa ulkopuoliseksi jutuista jne.
krista
9.8.2019 at 14:25Jee, kukkuu! Meillä tosiaan ihan täsmälleen just tällainen samanlainen tilanne! Ja valmiita ollaan muuttamaan linjausta ja ostamaan, jos sitten tarve tulee, joko aikuisiin yhteydenpidon tai ihan kaverisuhteiden kannalta.
Maari
9.8.2019 at 11:41Hei meilläkään ei ole! Ja aikalailla samanlaisia pohdintoja kuten teillä. Haluttaisiin pidentää aikaa ennenkun joutuu kännykän pauloihin. :) Tosiaan tuntuu että melkeen kaikilla ekaluokkalaisilla jo on. Tyttö itse kyselee kännykän perään. Koulumatka on ainut juttu milloin lapsi tarvitsisi puhelinta…ja nyt se vähän minua mietityttää. Koulutie on kyllä melko turvallinen, mutta ollaan juuri muutettu uudelle alueelle ja siten ei vielä kauhean tuttu. Paitsi tyttö kyllä osaa sen varmasti normaalitilanteessa. Mutta jos tulee joku poikkeus? Pikkuisen jännittävä ihminen, tai pelottava koira, ja lapsi hätääntyy…. Yhyy, en uskalla ajatella. Tuo agenttikello voisi olla hyvä! Tai sitten sellainen peruskapula,tyhmäpuhelin. Pohditaan pohditaan! Onneli ehdin eilen jutella jo yhden luokkakaverin vanhemman kanssa, ja heilläkään ei ollut vielä puhelinta. Eli ihan outolintu ei tyttömme kuitenkaan ole, eikä heidänkään tytär. Kuitenkin meillä on sama ajatus kun teillä, että ei haluta sellaista tilannetta että esim. kiusataan sen takia kun ei omista jotain mitä muilla on.
krista
9.8.2019 at 14:33Joo ihan samoja mietteitä! Ja meillä kans on löytynyt jo useita, joilla kännykkää ei ole (vaikka suurimmalla osalla on) – eli ei olla ihan ainoita täällä meillä päin!
V
9.8.2019 at 11:46Ostettiin viime vuonna näppäinpuhelin ekaluokkalaiselle ihan ”kotipuhelimeksi” niille päiville, jolloin on iltapäivällä tunnin-pari yksin kotona. Kouluun kännykkä ei lähde mukaan, kun matkakin on niin lyhyt. Näppäinpuhelimella ei pääse nettiin, mutta sillä voi ottaa valokuvia ja videoita, lähettää tekstareita ja kuunnella äänikirjaa sekä pelata matopeliä:) oon huomannut, että muutkin lähipiirissä on valinneet näppiksen ekaksi puhelimeksi. Ja just toi, että on tylsää, jos kaveri on vaan kännykällä eikä yhtään leiki aiheuttaa mun mielestä sellaista vasta-aaltoa tähän älypuhelinhuumaan. Mä toivon et me selvitään mahdollisimman pitkään ilman lasten somedraamoja!
krista
9.8.2019 at 14:35Tosi hyvin hoidettu, kuulostaa hyvältä! Tosiaan jos ”jäljitysominaisuutta” ei tarvitse, niin tavallinen älytön kännykkä riittää varmasti moneen tarpeeseen! Sellainenhan oli se ihan tavallinen lankapuhelinkin. Mä sellaisella soitin äidin töihin, kun olin tullut koulusta kotiin :)
Hanna
9.8.2019 at 11:49Me hankittiin ekaluokkalaiselle kesälomalla kännykkä, koska lapsi joutuu nyt aika piankin kulkemaan koulumatkaa yksin ainakin toiseen suuntaan. Mies on puolet viikoista työmatkalla ja itse olen toimistotyössä, joten ei ole aina mahdollista jäädä aamulla kotiin saattamaan lasta kouluun, jos aamut alkaa klo 9.30 tai 10.00. Menee oma työaika nopeasti miinukselle. Onneksi meidän lapsen luokalla monella on sama tilanne, joten pystytään vastavuoroisesti auttamaan toisiamme. Tänäänkin vein lapsen luokkalaverille, jonka äiti saattoi kouluun. Koulumatka itsessään on lyhyt ja turvallinen, mutta onhan 6,5v lapsi vielä aika pieni kulkemaan yksin Helsingin keskustassa (onneksi kuitenkin rauhallisella asuinalueella). Summa summarum, kännykkä oli käytännön syistä ”PAKKO” hankkia. Vanhempien työssä ei ole niin isoa joustomahdollisuutta, että olisin uskaltanut jättää ostamatta. Kyttään lapsen sijaintitietoja työpäivän aikanakin.
krista
11.8.2019 at 22:23Tosi hyvä tuo, että olette voineet ystäväperheissä jakaa viemisiä! Ja aamuleikit kymmeneen asti jonkun kotona voivat olla tosi kivaakin!
–
Ja kyllä, monella just yksin kulkijalla se ratkaisee kännykkätarpeen! Meillä itsellä kun just se joustomahdollisuus on (molemmat tekee töitä kotoa), niin siksi ei ole meidän kohdalle sitä tarvetta syntynyt.
A
9.8.2019 at 11:49Meillä lapsella on kännykkä…vaikka sekä koulussa että iltapäiväkerhossa kännykkää ei saa käyttää. Meillä lapsi myös saatetaan kouluun ja haetaan iltapäiväkerhosta (ip-kerhoon siirtyminen tapahtuu ip-kerhon toimesta saatettuna, hurjan vaarallinen tien ylitys sillä matkalle näet).
—
Miksi sitten kännykkä. Ehkä vastaus on miksi ei. Lapsella on ollut jo hyvin kauan käytössä mun ikivanha Lumia ilman kännykkäliittymää (ja pääosin ilman nettiä). Sitä lapsi on käyttänyt kuvaamiseen, musiikin kuunteluun ja parin pelin pelaamiseen silloin tällöin. Eskarin loppumisen jälkeen viritettiin lapselle mun vanha iPhone ja käyttö jatkui kutakuinkin samanlaisena, mitä nyt lisäsin netin joten lapsi pystyi kuuntelemaan/lukemaan kirjoja Bookbeatista, lukemaan digi-Aku Ankkoja ja katsomaan Lasten areenaa. Ensin kännykkä oli wifin varassa ja kun sain aikaiseksi hankkia sim-kortin, niin mobiilidatalla myös. ”Unohdettiin” (ts. ei haluttu kertoa) lapselle koko kesän aikana, että hänen kännykällään voi myös soitella ja lähetellä viestejä. Paljastettiin tämä vähän ennen koulun alkua ja isoin juttu tässä taisi olla, että hän voi itse omasta puhelimestaan lähettää viestejä serkulleen ja isovanhemmilleen (on paljonkin käyttänyt vanhempien puhelimia ja skypeä tähän).
—
Mutta joo, kaveripiirissä/lapsen luokalla tämä vaihtelee. On ei-kännykkää vaihtoehto, on vain älytön luuri vaihtoehto (ts. peruspuhelin), on älypuhelin puheliittymällä (ts. netissä vain kodin langattomassa verkossa) ja on älypuhelin mobiilidatalla. Sinällään pidän erittäin hyvänä meidän koulun ja iltiksen kännykkä”kieltoa”, eli uskoisin että kännykkä on aikasta tarpeeton päiväaikaan (paitsi omaan mielenrauhaan, juurikin kun seuraan lapsen sijaintia, kun koulupäivä on loppu ja pitäisi siirtyä iltikseen).
krista
11.8.2019 at 22:47Teillä on tosiaan mahtavan monipuolista tuo käyttö, ja kuulostaa just siltä, että ”ongelmaa” ei ole – voisinkohan veikata syyksi myös vanhempien ”valveutuneisuuden” eli just sen (niin kuin tuolla yllä), että olette antaneet esimerkkiä monipuoliseen ja aktiiviseen käyttöön. Ihan valtavan usein kuulee näitä ”riidellään pelaamisesta joka päivä” -tarinoita, ja sehän se tietysti on se peikko, mikä omassa päässäkin kummittelee. Mutta toisaalta hyvä on kuulla myös näitä esimerkkejä, että kännykän ”hyvä” käyttäminen VOI onnistua, se luo toivoa sitten siihenkin tilanteeseen, kun kännykän osto on edessä meilläkin. Varmasti kuitenkin kahden vuoden sisään, luultavasti aiemminkin. Sitten kun se tarve tulee, saas nähdä :)
Anna
9.8.2019 at 11:59Meillä hankittiin puhelin viime vuonna ekaluokkalaiselle yksin vietettäviä iltapäiviä/alkuiltoja varten. Nopeasti eka luokan syksynä jo lapset sopivat keskenään leikkitreffejä whatsapin ääniviesteillä ja luulen että lapsi olisi jäänyt monista koulukavereiden kanssa vietetyistä iltapäivistä paitsi kun ei olisi voinut sopia leikkejä omatoimisesti suoraan kavereiden kanssa. Koulussa eikä koulumatkalla ei puhelinta tarvitse.
krista
11.8.2019 at 22:49Varmasti jos lähimmät ystävät käyttää just whatsappia jatkuvasti, tällainen riski voisi olla! Saas nähdä, miten meillä menee – toistaiseksi meillä ei olla tässä tilanteessa (treffit tulee ovelle koputtamalla tai vanhempien kautta), mutta toisaalta kouluahan on vasta ollut tämä kaksi päivää :D
Maiju
9.8.2019 at 12:07Hip! Meillä 9-vuotiaalla, kohta kolmasluokkalaisella ei ole kännykkää. Eikä ole yhdelläkään luokkakaverilla. No, me asutaan Keski-Euroopassa, jossa lapset täytyy vielä tämänikäisenä saattaa kouluun ja hakea sieltä, joten tosiaan ei ole tarvetta kännykälle sen puoleen. Tämä on mun mielestä ihanaa täällä – just sekin että koska kellään kaverillakaan ei ole, niin meidän lapsi ei oo tainnut edes vielä koskaan kysyä että milloin saa kännykän ;).
Mä itse kyllä kans koen että haluan pitkittää kännykän hankkimista pitkään juurikin sen takia että lapsi vielä leikkisi paljon, kännykällä ehtii roikkua kyllä vanhempanakin, joten mielestäni on vaan hyvä jos tuonikäinen pelailee yms vielä mahdollisimman vähän. Reissatessa sit esim. äänikirjoja tms kuuntelee mun puhelimesta.
krista
11.8.2019 at 22:50Just Instan puolella näkyi tämä sama; muualla Euroopassa lapset saavat puhelimet näköjään paljon myöhemmin – ja tästä oli just HS:ssäkin juttua perjantaina, just samaan aikaan tän mun tekstin julkaisun kanssa! (great minds ja niin edelleen) Täällä: https://www.hs.fi/teknologia/art-2000006199246.html
–
Meillä kanssa just tänä kesänä äänikirjoja on kuunneltu PALJON automatkoilla, viimeksi tänään, kun ajettiin Naantalista kotiin. Mutta se tulee mun puhelimelta, sitä varten ei tarvitse omaa puhelinta :)
Ella
9.8.2019 at 12:08Hiphei! Meillä eilen ekaluokan aloittaneella ei ainakaan ihan vielä ole omaa puhelinta. Syyt on pitkälti samat kuin teillä: halutaan pitkitää leikin vaihetta – joka onkin juuri nyt parhaimmillaan – ilman, että puhelin tulee mahdollisesti sitä häiritsemään eikä tarvetta puhelimelle ole, kun vielä viedään ja haetaan ap/ip-kerhosta. Meillä alkoi keväällä oman puhelimen pyytäminen ja kuulemma eskariluokasta kaikilla muilla paitsi yhdellä hänen lisäkseen jo puhelin oli (?). Kesällä harjoiteltiin vähän puhelimen käyttöä sillä että sai käyttää minun vanhaa puhelinta kuvien ottamiseen ja silloin tällöin jaettiin omasta puhelimesta siihen netti jotta sai katsella youtubea. Samalla periaatteella hän sai nyt mummulta oman (mummun vanhan) puhelimen, mutta siihen sim-kortin hankinta on vielä jäänyt (eikä puhelinta ole juurikaan käyettty) kun sitä tarvetta ei ole ollut. Tuollainen kello kuullostaisi juuri huipulta meidän tähän hetkeen, kun kuitenkin on tarkoitus alkaa pienin askelin harjoitella esim. yksin kotona olemista, kaverin luo kulkemista vähän kauemmas kuin ihan naapuriin ja kova hinku tytöllä olisi myös kokeilla kouluun kulkemista yksin. Joten pelkälle soitto/vastausominaisuudelle (ja paikannukselle) voisi olla kodin/aikuisten läsnäolon ulkopuolella tarvetta. Toisaalta sitten taas jos näitä tilanteita tulee enemmän eteen, saattaa se oikean puhelimen hankinta olla edessä jo muutaman viikon päästä ja tuo kello jäisi kovin lyhytikäiseksi. Joten saa nähdä miten käy. Kiva kuitenkin kuulla, ettei olla ainoita jolla sitä puhelinta ei vielä ole!
krista
11.8.2019 at 22:54Sama täällä, kiva kuulla ettei olla ainoita!
–
Mekin mietittiin, että jääkö tuon kellon käyttö lyhyeksi/turhaksi, mutta sitten hyvä alennus sai meidät nuo ostamaan, tosiaan alkukesästä. Mutta noiden ostamisesta me oltiin puhuttu niin kauan, että ostettiin ehkä siksi – kun halvalla sai, hah :D
zirpale
9.8.2019 at 12:19Meillä on eskarilaisella juuri tuollainen gps-kello, iso suositus sille! Ja siihenhän voi lisätä kavereiden numeroita, niin menee toivottavasti pitkään kännykän korvikkeena :)
krista
9.8.2019 at 16:17Mahtavaa, että teillä on hyvät kokemukset! Meilläkin nyt ehkä alkaa mennä plussan puolelle, kun päästiin yli alkuvaikeuksista eli käyttöönotosta. Ja lapset ovat niistä innoissaan, toivotaan että meilläkin tämä korvaa kännykät pitkään!
TarjaS
9.8.2019 at 12:24Hyviä pointteja olla hankkimatta kännykkää, mutta unohdit yhden. Nimittäin yhteydenpito esim koulukavereihin. Meidän tyttö sai puhelimen viime vuonna ekalle mennessään ja yllätyttiin siitä, kuinka paljon lapset sopivat leikkimisiä ja tapaamisia itse puhelimitse. Jos puhelinta ei olisi ollut, olisi monia asioita pitänyt vanhempien erikseen järjestää, ja vaarana olisi voinut olla jopa porukoista ulosjäänti, tai ainakin tämä oli minun pelkoni. Lapset soittelivat, viestittelivät ja loivat jopa omia koulukaveri whatsapp -ryhmiä joissa kyselivät kaveria jne. Toki leikkitreffejä on sovittu edelleenkin osan kavereiden kanssa vanhempien välityksellä, mutta pääasiassa lapsi sopii koulukavereidensa kanssa menemiset ja leikkimiset itse. Tämä korostuu varsinkin nyt tokalla, kun iltapäiväkerhoa ei enää ole ja iltapäivät hän on yksin kotona.
Että tämmöinenkin näkökulma :)
krista
9.8.2019 at 14:28Hyvä pointti, tämä ei tosiaan ole ollut vielä ajankohtainen! Jos tällainen tilanne tulee, se olisikin sitten jo ihan hyvä syy/tarve sille kännykälle – mutta ei katsota tarpeellseksi ”odottamaan” tätäkään tarvetta ostaa, vaan sitten ostetaan, jos se tarve ilmenee. Tällä hetkellä tapaamiset ja leikit sovitaan vielä aikuisten välityksellä tai oveen koputtamalla :)
–
Varmasti jos lapsi olisi iltapäiviä yksin kotona, olisi tarve jo puhelimelle ihan selvä. Musta ainakin tuntuu, että meillä sellaisessa tilanteessa olisi jo oma puhelin lapsella, mutta sellaista ei ole meille lähitulevaisuudessa tulossa, kun molemmat aikuisetkin tekee töitä kotoa :D Meillä on aina joku kotona :D
Anna
9.8.2019 at 20:25Toisaalta olen kuullut muutamiakin tarinoita siitä miten lasten Whatsap-ryhmät ovat hyviä alustoja kiusaamiselle. Joko niin että niissä pihutaan pahaa ja levitellään juoruja tai sitten ihan niin että jätetään joku ryhmän ulkopuolelle tai poistetaan ryhmästä.
JannikaI
10.8.2019 at 16:01Jep! Suosotteleen katsomaan tämän psykologi Jonathan Haidtin haastatteluklipin, jossa hän kertoo miten erityisesti tyttöjen kiusaaminen ryöpsähtää älypuhelinten ja sovellusten myötä huimiin lukuihin näkyen mm. nuorten itsemurhissa ja viiltelyssä ja masennuksessa. Hän ei antaisi näitä työkaluja käyttöön (=some) kuin vasta 14 vuotiaille! https://youtu.be/CI6rX96oYnY
krista
11.8.2019 at 22:57Tämä onkin muuten just meille tuttu, Joel on tästä tosi paljon puhunut – kysyin vielä, että onko sama tyyppi, niin kuulemma on. Joel on kans tähän enemmänkin just perehtynyt, ja tämä nuorten tyttöjen masennuksen kasvu on sen (ja mun) mielestä oikesti tärkeä ja olennainen asia. Ja kamala :(
Anna
10.8.2019 at 17:18Tulipas vastaan sopivasti. Toki tuo tilanne voi hyvin syntyä netissä ilman puhelintakin, että ei se puhelin ole se hirviö tässä, mutta on se silti yksi väline jolla viestit kulkee ja missä voi salaa hoitaa asian suljetuissa ryhmissä. https://yle.fi/uutiset/3-10851845?fbclid=IwAR0aRb5svG0F-wWj18HHtxcELUHEz-_6CPIpj6OqKtfATEzAY8NJdPgmX1k
krista
11.8.2019 at 22:59Kyllä! Ja tosiaan kiusaamisen ”pahis”han ei ole se some, vaan se on vain yksi kanava kiusaamiselle, johon pitäisi puuttua tietysti KAIKISSA kanavissa. Mutta ainakin valvonnan tärkeydestä nämä ovat hyviä muistutuksia.
A
10.8.2019 at 18:46Project Mama-blogissa on aika monta kiihkotonta blogitekstiä miten lapset(kin) tarvitsevat opettelua sosiaalisessa mediassa käyttäytymiseen ja kännykän käyttöön, esim. http://www.projectmama.info/2017/01/whatsapp-nayttaa-etta-mikaan-ei-ole.html ja http://www.projectmama.info/2017/08/koululainen-ja-alypuhelin-mita-kolmessa.html En usko, että jos pitää lapsen 10- tai 12- tai vaikka 16-vuotiaaksi asti pois whatsupista auttaa tässä…enemminkin että kun on pienestä pitäen harjoitellut niin ehkä toisten kunnioitus ja reiluus tulisi isompana selkäytimestä. Todella hyvä pointti on mun mielestä tuo, että ainakin jonkun aikuisen olisi hyvä olla katsomassa lasten perään…digimaailmassakin. Omalla lapsella on whatsup (se on yhteydenpitoon myös aikuisten kanssa), mutta ei todellakaan tule olemaan mitään insta-tiliä tms vielä pitkiin aikoihin.
Santtu
12.8.2019 at 15:21Eikös Whatsupin ikäraja ole 16? Ja mitkähän on ne syyt näin korkealle ikärajalle?
A
12.8.2019 at 17:46Ikäraja on sen takia etteivät jenkki-firmat jaksa säätää EU:n kanssa. Aiemmin ikäraja oli alempi. Ikäraja toki on 16v., tosin ikää ei rekisteröityessä kysytä. Olisi toki mahtavaa jos whatsupiin saisi ”lapsitilin”.
viv
9.8.2019 at 12:47Meillä hankittiin pojille kännykät kun koulu alkoi. Kyllähän se muuta leikkimistä paljon vähensi – ennen Legot oli tosi kova juttu, ekaluokan ja kännykän myötä ne jäivät. Ei se pelkästään pahasta ollut; yhteydenpito tietysti oli ja on helppoa ja ekaluokan aikoihin me pelattiin tuolloin koko perhe Pokemon Go:ta, se oli kivaa! (Nykyään kun pojat ovat jo nelosluokkalaisia, Pokemonia meidän perheessä pelaavat enää vanhemmat, heh. )
Ei kännykkä kaikkea leikkiä ja muuta tekemistä onneksi pois vie. Nytkin meillä on kotona lauma koulusta tulleita meluisia kymmenvuotiaita (omat ja naapurin lapset) jotka kännyn ränkkäämisen sijaan pelavaavat yhdessä lautapeliä. Tosi jees! :)
krista
11.8.2019 at 23:01Näin mäkin oon nähnyt ja ymmärtänyt – että usein se vähentää, valitettavasti. Mutta sitten onneksi ei tosiaan (ainakaan kaikilta!) poista kokonaan, eikä kaikki kännykän käyttö ole missään nimessä pahasta. Jos se on kohtuullista eikä ainoa juttu, mikä kiinnostaa. Lautapeliä pelaava porukka kuulostaa just ihanalta <3
Elmeri
9.8.2019 at 14:47Meidän eskarilaisella on käytössään puhelin jossa ei ole liittymää, sekä tabletti. Joka tapauksessa lapsella olisi ruutuaikaa rajattu määrä, joten koen sen ihan samana mistä päätelaitteesta hän sitä kuluttaa (tv, puhelin tai tabletti). Tällä hetkellä suosiossa on valokuvaaminen ja pelaaminen (mm.Ekapeli, Matikkajuna) ja nämä kaikki annan hänen käyttöönsä hyvin mielelläni. Älykännykän hyviä puolia verrattuna kapulaan, sitten kun liittymän aika on, on vanhempien täysi kontrolli käytettyihin toimintoihin ja estomahdollisuudet sijaintitiedon lisäksi. Vasta viimeisenä osana kännykkää koen tärkeäksi itse puhelut tai viestit (niin hassua kuin se onkin, puhelin on vaan niin paljon muutakin nykyään). Ne korostuvat luultavasti tosiaan kun lapsi on kirjoitustaitoinen ja alkaa itse sopia kaveritreffejä. Tulikin mieleen, että minkä eron koet älykellossa ja älypuhelimessa olevan, olettaen että lapsella joka tapauksessa on mahdollisuus valvotusti katsoa ohjelmia tai pelata?
krista
9.8.2019 at 15:56Meilläkin Ekapeliä pelataan! Mutta siis aikuisen kännykältä, ja nyt sitä ei olla kyllä taas ehkä vuoteen muistettu :D
–
Periteisessä kapulassahan estomahdollisuuksia ei edes tarvita…? Vai…? Ymmärränkö nyt oikein? Mutta sijaintitieto on mun mielestä se älykännykän etu verrattuna tyhmäpuhelimeen!
–
Älykellon ja -puhelimen ero on mun mielestä just siinä, että kellossa ei ole nettiä eikä pelejä. Kun lapsella on mahdollisuus aikuisen laitteella pelata/katsoa ohjelmia, se meillä tarkoittaa pari kertaa viikossa Yle Areenaa/Viaplayta hiustenselvittelyn aikaan, äänikirjan kuuntelua automatkoilla ja joskus kotona, ja pelejä tosiaan ei olla pelattu ainakaan vuoteen. Telkkaria ei ole koko perheessä. Eli niiden ominaisuuksien käyttö on tosi pientä ja oon ihan tyytyväinen, että se tällä tasolla pysyykin. Jos lapsen omassa kännykässä/laitteessa olisi netti, uskon että sen käyttömäärä kasvaisi – jos ei sitten olisi ihan minimaaliset ajat laitettu ruutuaikaa. Mutta siis tiivistelmänä: lapsen oman kännykän tarvetta meillä ei ole, niin siksi älykännykkää ei olla vielä ostettu. Mutta valvotusti jonkun Yle Areenan käytössä en näe mitään huonoa, mutta sen voi katsoa meillä aikuisen laitteellakin, eli se ei vielä aiheuta sitä, että koettais tarpeelliseksi lapselle omaa laitetta ostaa.
Tilia
9.8.2019 at 15:14Meillä on tämä sama ollut, että heti kun luokkakaverit alkoivat olla lukutaitoisia, hymiöt vaihtuivat äkkiä kaverien kanssa oikeiksi wa-viesteiksi, joila haetaan leikkiseuraa ja lähetellään kavereille kaikkia kivoja viestejä ja kuvia. Kännyä käytetään myös suosikkitubettajien seuraamiseen ja omien LPS-videoiden tekemiseen ja tietty valokuvaukseen. Ja ajanottamiseen, kun jaetaan vaikka tramppavuoroja. Pelaaminen puhelimella ei ole pääasia ja soittelu ja tekstarit ovat so last season, paitsi wa-videopuhelut. Tekstaria nykylapset käyttää vain isovanhemmille, joilla ei ole älypuhelinta. Känny on tarpeen myös siihen, että kaverin luo leikkimään lähtenyt lapsi saadaan tarvittaessa kiinni, jos ei muista kotiintuloaikaa tai tulee joku muu tilanne. Tähän varmaan se agenttikellokin riittäisi, mutta miksi ostaa monta erilaista laitetta, kun yhdelläkin pärjää. Koulumatkoilla mitään hätää ei ole tullut ja en haluaisi luodakaan lapselle mitään sellaista mielikuvaa, että olet niin pieni ja osaamaton, että yksin et voi liikenteessä kulkea. Koululainen voi ja osaa ja yhdessä opetellaan, niin liikennesääntöjä kuin kännykkäsääntöjäkin. Esikoinen meillä pyöri ekat neljä vuotta ”tyhmäpuhelimen” kanssa, mutta kuopus aloitti suoraan älyajasta ekalta luokalta. Kehitys kehittyy.
Sanna
11.8.2019 at 14:37komppaan tätä. Meillä ei myöskään pelaaminen ole pääasia. Itseasiassa tosi harvoin pelaa mitään kännykällä tai muilla laitteilla. Kavereiden kanssa wa viestitellään. Lapsen saa helpommin kotiin kavereilta kun on puhelin. Sanoisin että kännykkä ei ole vähentänyt leikkimistä ollenkaan.
krista
11.8.2019 at 23:08Silloin on varmaan tilanne just hyvänlainen, jos voi sanoa, että kännykkä ei ole vähentänyt leikkimistä! Mikääln h*vetinkonhehan pelkkä kännykkä sellaisenaan ei tietenkään ole – vaan on hyvää käyttöä ja on huonompaa (koukussa olevaa) käyttöä. Mekin toivotaan, että me ollaan siellä ”hallinnassa olevien” puolelle sitten, kun lapsella/lapsilla kännykät on – ja varmasti tehdään töitä sen eteen, että näin on. Mutta toistaiseksi kun kännykälle ei ole ollut tarvetta, on se koettu turhaksi hankkia :)
RainDrop
9.8.2019 at 15:26Mulla ei omia lapsia ole niin en sen kummemmin kommentoi tuohon pitäisikö olla kännykkä vai ei, hyviä pointteja puolin ja toisin kommentoineilla ja riippuu perheen tilanteesta tarvitseeko puhelinta. Mulle pisti kuitenkin silmään tästä tekstistä ja useammasta kommentista, että puhelin hankitaan sitten jos alkaa näyttää siltä, että jää ulkopuolelle kaveriporukoista jos ei ole samaa kuin muilla. Puhelimen kohdalla ymmärrän, mutta varmasti lasten kesken tulee monta muutakin tavaraa ja juttua joita ”kaikilla muillakin on”, olisi kiva kuulla miten näihin tilanteisiin suhtaudutaan perheissä. Kaikkeahan ei voi saada minkä haluaa vain koska muillakin on ja osalla perheistä ei edes olisi varaa kaikkeen. Kukaanhan ei halua että omaa lasta kiusataan ”erilaisena”, mutta ehkä tässä on myös hetki muistuttaa omia lapsia ettei jonkun tavaran puute tee kaverista huonompaa?
krista
9.8.2019 at 15:47Ihan älyttömän hyvä pointti <3 Mäkin uskon, ettäu lasten on tärkeä oppia, että vaikka ystävällä ei olisikaan juuri jotain tavaraa, se ei tee hänestä huonompaa. Näin ekaluokkalaisella tämä on vielä "luonnollista" (ainakin meidän lapsilla), mutta lähempänä teini-ikää nuo saattavat alkaa korostua, jos asiasta ei kotona keskustella. Itselläkin oli PAKKO saada Levikset joskus yläaseella, PAKKO PAKKO PAKKO. Sain toki sitten. Mutta ois tosi tärkeä oppia, että materia ei ratkaise - tai että lapsi pysyy mahdollisimman pitkään (aina? ainakin Joel on tässä onnistunut) irti sellaisesta "materiaalihuumasta".
murina
9.8.2019 at 17:01Meillä on ekaluokkalaiselle oma kännykkä, mutta netti toimii vain wifin kautta ja pelaamiseen käytetty ruutuaika on sitten suoraan ohjelmien katsomisesta pois. Eniten käyttää kännykkää bookbeattin kuunteluun, mikä on ihan kiva. Ja yöt kännykkä on ehdottomasti olohuoneessa, myös viidesluokkalaisella.
krista
11.8.2019 at 23:09Tuokin on muuten hyvä järjestely, että netti toimii vain wifin kautta! Meilläkin BookBeatista tykätään valtavasti, mutta tällä hetkellä se menee äidin puhelimelta :)
Anna
9.8.2019 at 18:29Kiitos kellovinkistä. Meillä ei vielä pariin vuoteen ole ajankohtainen juttu, mutta jo nyt olen pähkäillyt tätä asiaa kun näen monilla eskareillakin jo omia kännyköitä ja ylipäätään olen ennakkoon murehtivaa tyyppiä. Tuo kello voisi olla hyvä ratkaisu jos se toimii. Voisi laittaa siihen vanhempien numeroiden lisäksi lähimpien sukulaisten numerot ja lähinaapurikaverin (tai hänen äitinsä) puhelinnumeron. Aina saisi jonkun kiinni vaikka äiti ei vastaisikaan.
krista
11.8.2019 at 23:10Näin mekin ajatellaan tuon kellon suhteen! Toivotaan, että osuu just tuohon tarpeeseen!
Miitu
9.8.2019 at 18:39No meiltä löytyy molemmat – sekä puhelin että tuo samainen agenttikello (jonka asennuksen kanssa kieltämättä muutama ärräpää lähti).
.
Puhelinta käyttää lähinnä musiikin kuunteluun ja kuvaamiseen, jonkin verran kavereiden kanssa tapaamisten sopimiseen ja joihinkin harrastusjuttuihin. Ja onhan se nyt huippua voida soittaa isovanhemmille omalla puhelimella. Käyttö kohtuu vähäistä kuitenkin ja puhelin saattaa unohtua moneksi päiväksi. Pelejä puhelimelle on ladattu vain yksi kerrallaan ja sekin ilmaispeli, jolloin muuttuu varsin tylsäksi hyvin nopeasti. Palveluestot on päällä, mutta aikarajoja ei ole koettu tarpeellisiksi. Varmaan aika lapsikohtaisia nämä.
.
Agenttikello käytössä esimerkiksi silloin, jos lähtee leikkipuistoon ja/tai etsimään leikkiseuraa jonkin matkan päähän. Ei tarvitse murehtia puhelimen unohtumista/rikkoutumista tms. ja tarvittaessa voi paikallistaa käymättä koko naapurustoa läpi. Tuolla saa myös varmemmin lapseen yhteyden koulupäivien jälkeen, kun puhelin tuppaa yleensä jäämään reppuun äänettömällä.
Torey
9.8.2019 at 21:21Kyllä me vuosi sitten ekaluokkalaiselle hankittiin kännykkä. Ja tuo seurantamahdollisuus on ollu ihan ykkönen. Minkä lisäksi myös se, että lapsen saa kiinni. Koululaiset alkaa olla kavereillaan entistä enemmän ja niitä kavereita alkaa olla enemmän. Meillä on lapsi voinut soittaa koulustakin, että voiko mennä kaverille ja sitten mä olen kaverin äidin kanssa laittanut vaan viestiä, että homma ok.
Kännykkää saa kotona käyttää, mutta sovitusti. Sitä ei tuijoteta koko iltaa. Ja tuo pikkusisko pitää hyvin huolen siitä, että isosisko vielä myös leikkii. :D
https://naissanelioissa.wordpress.com/2019/08/09/kuin-perheenjasen/