Elämään hauras

Posted on 1.5.2017

Joskus joku ihan perhosesiivenhauraalta vaikuttava voi olla vahvempi kuin kukaan osaa ajatella.

Päälle päin se ehkä näyttää siltä, että sitä ei ole tarkoitettu kestämään. Se huojuu pienemmässäkin tuulessa; ei selvästikään myrskyihin syntynyt.

Sitten tulee se pamaus. Joku rakastaa sitä liian rajusti. Pam pam – se pamaus, johon kuka tahansa muu jo luhistuisi. Lässähtäisi kasaan, ei enää nousisi. Lento tyssäisi, riekaleet vain jäävät.

Mutta tämä yksi.

Pessimisti sen suhteen jo luovuttaisi; sen aika meni jo. Puristaisi siitä loputkin ilmat pois ja heittäisi roskiin. Mutta sitten tulee se yksi, joka sanoo: hei tämä korjataan vielä. Ei hätää. Älä välitä, älä vaivu epätoivoon – aina on toivoa. Minä autan, minä korjaan.

Ja kyllä. Se nousee vielä. Se lentää.

Se on edelleen täällä. Vielä vuorokauden jälkeen se seisoo uljaana. Siinä se on hiljaisena paikoillaan kuin sanoisi: kiitos, kun luotit ja uskoit.

Kyllä. Paikkasin lyijykynän tökkäisystä puhjenneen (iso reikä suun vieressä) vappupallon pakkausteipillä.

25

You Might Also Like

Viisi kertaa minä (osa 3: kriisissä)

23.7.2013

Yo hablo un poco de español!

1.9.2017

Sisustuslehtibingo

3.7.2013
  • Pieta
    1.5.2017 at 18:59

    Meillä on valehtelematta yli kaksikymmentä vuotta vanha foliopallo. Ei ole mennyt rikki koskaan ja kuulemma ne kestää, jos on vain ilmaa sisällä eikä heliumia. Saumoistakin se myyjä sanoi jotain, että toiset kestää paremmin kuin toiset. Silti aika kestävä pallo!

    • krista
      1.5.2017 at 20:02

      Ihan sama kokemus! Mulla oli Snoopy-foliopallo, jonka sain joskus ala-asteikäisenä Linnanmäeltä (tai vastaavasta), ja se säilyi ainakin 10 vuotta, ehkä jopa 15. Samoin Silvan vauvavuonna ostettu leppäkerttupallo (näkyy täällä: https://www.puutalobaby.fi/mihin-havisi-huhtikuu/) pysyi meillä kolmen vuoden ajan, kunnes sillä sitten leikittiin liian rajusti. Jos olisi pidetty koristena (niin kuin se mun lapsuuden pallo oli vaan hyllyn päällä), niin luultavasti olisi ehjänä vieläkin! Molemmat siis sellaisia pieniä ja kepin päässä olevia palloja.

  • Lilah
    1.5.2017 at 19:59

    Meillä on myös paikkailtu palloja. Ja täytetty puhaltamalla lukuisia kertoja uudelleen. Naru vaan pois, mehupilli reikään ja puhkumaan 😀

    • krista
      1.5.2017 at 20:40

      Hei tuotapa ei hoksattukaan; viime vuonna ois ollut tarpeen, kun mummilasta saadut pallot lätsähtivät ennen aikojaan.
      –
      Mä kyllä ihmettelen, miten tuo pallo tosiaan kesti! Mähän en siis ensin meinannut löytää läpinäkyvää teippiä mistään (löytyi vaan maalarinteippiä), ja lopulta Joel juoksi yläkerrasta ilmastointiteipin. Pallo oli ilman paikkaa suht pitkään, kun siinä sekoiltiin :D Mutta ilmeisesti onni oli siinä, että reikä oli suht alhaalla – lässähti vaan alaosasta ja yläosan heliumit pysyivät siellä ylhäällä. Hienosti lentää edelleen! :D

  • Emilia
    1.5.2017 at 21:49

    On kyllä tärkeä kohde korjata; muistan vieläkin lapsuudesta yhden isoimmista traumoistani kun juuri ostettu ihana keltainen Tipi-vappupallo osui keskustassa johonkin ruusupuskan superpiikkiin ja latistui kasaan. Siinä vierähti kyynel jos toinenkin kun pallonriekale vietiin roskakoriin, suru oli sitä suurempi pikkuveljen formulapalloa katsellessa :D Onneksi vappupallot yleensä kestävät vaikka mitä!

    • krista
      2.5.2017 at 12:03

      Vappupallonhajoamistraumat on kyllä jopa isompia kuin jätskitötterönmaahantipahtamistraumat :D Jätskiä sentään syödään tavallisesti monta kertaa vuodessa, kun vappupallon saa vaan kerran vuodessa <3
      -
      Mä jaan sen jätskitraumani :D Kävin joskus lapsena ystävän kanssa pyörällä jätskikiskalla Kuusamon torilla - yritettiin siis pyöräillä (huono idea) niiden pallojen kanssa. Nooh, ystävän pallo tipahti kokonaisena maahan ihan ensimmäisten nuolaisujen jälkeen. Ja mä... ...siis mähän olin VAHINGONILOINEN, en millään pystynyt pidättämään naurua, kamala minä. Ja samalla hetkellä - KOPS - mä ajoin kuoppaan. Mun se koko vohveli kolahti pyörän ohjaustankoon ja katkesin. Ja mä tiputin pallon JA 90 % siitä vohvelistakin. Jäi sellainen kolmen sentin vohvelinkärkinysä vaan käteen. Hyvä oppitunti siitä, että toisen epäonnesta ei kannata iloita tai voi käydä omaan nilkkaan :D

  • VIrve
    1.5.2017 at 22:38

    Kiitos <3 Ihanasti kirjoitettu kuvaus elämästä, toivosta ja uudesta alusta. Taidan tulostaa ja laittaa jääkaapin oveen. Ja kiitos Krista sinulle blogistasi, se on tuonut paljon iloa. Kaikkea hyvää teidän perheelle : )

    • krista
      2.5.2017 at 12:04

      Ihana viesti, kaunis kiitos sinulle! <3 <3 <3

  • Mirva
    2.5.2017 at 17:52

    Tästä tuli niin hyvä mieli! Ilmapallosta.. :D <3

    mirvaannamarian.indiedays.com