…haluaisin esitellä meidän perheen nykyisin hyväntuulisimman perheenjäsenen. Hän on velmu veikistelijä, iloinen pöristelijä, hyväntuulinen höpsöttelijä ja ihan vaan kerrassaan mainio tyyppi:
Lähiömutsi sen joskus viime syksynä Insta-kuvassani (täällä) totesi: ”Temperamenttisista kasvaa ihania, meneviä, kovatahtosia, kujeilevia ja sosiaalisia leikki-ikäisiä, jotka tekevät kaiken täysiiii ja suurella sydämellä. Ainakin tuosta meidän suuritarpeisesta vauvasta sellainen tuli.”
Täten se on todistettu täälläkin.
Tänään on ollut puutalossa jotenkin sellainen päivä, että kaikilla on päällä jotain määrittelemätöntä angstia. Johtunee jostain tähtien asennosta; loogista syytä näille satunnaisille känkkäränkkäpäiville kun harvoin on.
Tai siis kolmella neljästä on.
Kaksi neljästä (aikuisväestö) muuten suhtautuu känkkiksiinsä jatkuvalla läpänheitolla – Joel just ehdotti, että kirjoittaisin bloggauksen otsikolla ”official sea of vittu mitä paskaa” ja kirjoittaisin ylös joka ainoan jutun, joka just nyt nyppii. Myönnettäköön, siitä tulisi aika hauska; ja kun listaisi kaikki mitättömät asiat ylös, näkisi ehkä, miten hyvin asiat oikeasti ovat.
Mutta siis tää yksi neljästä, tää pienin tyyppi.
Se on keksinyt laittaa kypärämyssyn päänsä päälle ja nauraarätkättää ihan katketakseen.
Se syö kumisaapasta eteisessä.
Se huutelee äitiä tutuilla sanoillaan ”KÄÄKKÄNÄÄ!” (se on Seelan kielellä ”äiti”) ja naksuttaa kieltään silloin, kun haluaa tulla asioimaan maitorauhasilla.
Se viuhtoo käsillään ja rätkättää täysillä kaikille Silvan tekemisille. (myös kiukutteluille)
Se konttaa iloisesti muutaman metrin, kääntyy ja pysähtyy vilkuttamaan äidille tai isille. Ja konttaa sitten taas vähän eteenpäin. Ja vilkuttaa.
Se asettaa lempeästi päänsä kaula-aukkooni ja ääntelee omaa rakkauskujerrustaan, ja juuri kun ajattelen, että oh nyt halitaan, se päristääkin suullaan äänekkäästi rintaani vasten.
Voi meidän rakas vauvannapero. Onneksi olet olemassa. Tämä olisi paljon paskempi perhe ilman sinua <3
1
Tintti // Hetken vaan (Ei varmistettu)
11.3.2015 at 14:33Ihana :’) Loppu nauratti :D
jutta-tatti-tatti (Ei varmistettu)
11.3.2015 at 14:47Voi oispa täälläkin joku tollanen rikkomassa mun ”vittu mitä paskaa”-päivää :D
Jeba
11.3.2015 at 14:49Temperamenttisista kasvaa ihania, meneviä, kovatahtosia, kujeilevia ja sosiaalisia leikki-ikäisiä, jotka tekevät kaiken täysiiii ja suurella sydämellä.
Ihanasti sanottu! Meidän poika on ihan äärimmäisen temperamenttinen, joten sitten kun tämä kahden vuoden uhma joskus tulevaisuudessa loppuu, voin vaan ajatella, että se kaikki raivoitkupotkuhuuto- kohtaukset ovat vaan valmistelleet mun poikaani siihen, että hänestä tulee ihana, menevä, kovatahtoinen, kujeileva, sosiaalinen ja tekee kaiken täysiiii ja suurella sydämellä. <3
Jess! Tätä odottaen!
Peeäs. Eiks ookki kauheeta, että kohta Seela täyttää jo vuoden? Kauheeta, mihin aika oikein juoksee? Meidän tytteli on tänään tasan 9kk ja ei liiku vielä mihinkään! :( Hän tykkää vaan istua nököttää, taputtaa käsiään iloisesti yhteen hymyillen, leikkii pitkään leluillaan, kattelee mitä isoveli koheltaa ja sanoo: ” Äiti, äittä, äiti, äittä, äiti. ” <3 Mutta, meidän poikakin lähti myöhään liikkeelle, joten siksi en ole niinkään huolestunut, kyllä ne vielä ehtii. :)
Vierailija (Ei varmistettu)
11.3.2015 at 14:49Mä oon niin samaa mieltä lähiömutsin kanssa. Vaativan vauvan kasvaessa esiintullut ihana taapero ja nykyään mahtava leikki-ikäinen on niin parhautta.
Hauskoja hetkiä tuon teidän kujeilijan kanssa :)
Vierailija (Ei varmistettu)
11.3.2015 at 20:31Minkä kokoinen seela on :)? Näyttää niin pikkuiselta.
Vierailija (Ei varmistettu)
11.3.2015 at 20:55Niiiiiiin ja meneekö teidän lapset lukioon ;)
Vierailija (Ei varmistettu)
11.3.2015 at 20:56Nämä tuli mieleen kahdesta viimeisimmästä postauksesta :”DD
Kristaliina
11.3.2015 at 22:08Apua mä mietin, että mitä ihmettä tää tarkoittaa – kunnes tajusin, mitä edelliseen postaukseen tosiaan kirjoitin! Aaaaaa, näin sitä on oman ajatusmaailmansa vanki, perhana! :D No oikeasti mun ajatuskulku meni niin, että ”mitäköhän mä oon painanut minkä ikäisenä” > lukiossa jotain 40-42 > siihen lapin lisä liiottelua > ”kun menee lukioon”. Graaah! Hemmetti! :D Ei näin, Krista, ei näin :)
Kristaliina
11.3.2015 at 22:12Hihi meidän mielestähän tämä meidän keskikäyrien vauva on sellainen iiiiiiiiso vauva, kun vertailukohteena on toi miinus-miinus-miinus-käyrien tirppana. Seelalla on esim. tuossa samat vaatteet, joita Silva piti vielä viime keväänä eli yli 2-vuotiaana! :)
Nyt ei ole neuvola-aikaa ollut vähään aikaan, mutta 74 on vaatekoko tällä hetkellä! Voin kaivaa edellisen neuvolakortin esiin joskus; nyt oon jo sängyssä eli en enää nouse sitä etsimään :)
Lähiömutsi (Ei varmistettu)
11.3.2015 at 21:35Voi että! Niin ihana kuulla! <3
... (Ei varmistettu)
11.3.2015 at 21:48Ihana tuo lähiömutsin määritelmä. :) Voin kyllä allekirjoittaa meidän vaativan vauvan kohdalla. Siitä huutavasta pötkylästä kuoriutui edelleen voimakastahtoinen, mutta niiin ihana, reipas ja sosiaalinen pieni vitsiniekka että!
LauraEm.
12.3.2015 at 09:02Ihana :)
(Vaikka mäkin mietin välilehden ”Vauva 11 kuukautta” -tekstin nähdessäni, että kenestähän se oikein kirjottaa, jostain tuttavaperheen kersasta varmaan. Oon jotenkin jumittunut siihen ajatukseen, että teillä on parivuotias Silva ja sit 4-6 kuukauden ikäinen uusi vauva…)
elinamanda (Ei varmistettu)
13.3.2015 at 12:27Oh, yks Seela Fan Clubin aktiivijäsen täällä huokailee sydämenkuvat silmissään. :)))
Anelse (Ei varmistettu)
13.3.2015 at 14:58Kuulostaapa tutulta! Meidän vauva ei varsinaisesti ollut suuritarpeinen, mutta hyvin läheisyydenkipeä ja temperamenttinen. Läheisyyttä tankatattiin rinnalla yötä päivää vähintään parin tunnin välein yli yhdeksän kuukautta. Vieläkin tarvii olla vanhempien tai muun turvallisen kainalossa, jotta voi nukahtaa yöunille. Kyllä, kaiken maailman neuvot nukkumisesta on kuultu monta kertaa, mutta mikään niistä ei tunnu pätevän meidän lapseen (Siis mikä uninen, mutta hereillä oleva lapsi sinne pinnikseen pitäis laittaa? Onko sellaisia olemassa?!) Ja temperamenttia on tosiaan pienen kylän edestä. Mutta se perusluonne. Se on niiiin iloinen, herkästi innostuva ja hassun höpsö että. Siitä tulikin erinomaisen hurmaava taapero, joka toi mielettömästi iloa synkkinä hetkinä. Nyt just meillä asuu raastavassa uhmaiässä oleva 2,5-vuotias, joka yhdessä hetkessä tekee tasan sitä, mistä vanhemman pinna varmasti kiristyy ja seuraavassa julistaa, että äiti on ihana ja tulee halimaan. Kaikki tosiaankin tehdään aina sata lasissa ja suurella <3:llä.
Kirsi... (Ei varmistettu)
20.3.2015 at 15:37Yhden suuritarpeisen 10kk ikäisen esikoistyttären hormonihäiriöinen äiti täällä pillittää viimeisen lauseen myötä. <3