Ensimmäiset 24 h – kuvia ja tunnelmia

Ensiterveiset aurinkoisesta Fuengirolasta!

Matkaan lähdettiin kolmen tunnin yöunien voimin to-pe -välisenä yönä. Väsytti ihan hurjasti (niin, että meinaa ottaa mikrounia kesken lauseen), mutta lennot sujuivat silti superhyvin – kiitos noin sadan askartelukirjan, Ryhmä Hau -lelujen ja vasta lentokoneessa ensikorkatun (ja siihen asti piilossa pidetyn) joulun lelukuvaston. Haha, ovela minä!

Tämän vuoden talvikotimme on enemmän ns. kaupunkiasunto kuin ennen – siitä lisää myöhemmin – ja meidän kotiovi sijaitseekin kahden ravintolan välissä. Asutaan siis irkkupubin yläkerrassa, ha!

Lapsia ”ei yhtään väsyttänyt” lennon jälkeen, ja sen ne todistivatkin kolmen tunnin päiväunilla uudessa omassa huoneessaan (josta ovat muuten ihan superinnoissaan). Ja sittenkin piti herättää. Muun perheen nukkuessa mä olin reipas kävin ylikierroksilla ja purin kaikki neljä matkalaukkua tavaraa. Oho.

Illalla käytiin jo kävelemässä ulkona, rannalla ja lähileikkipuistossa ja hoidettiin muutamia asioita. Ja saatiin meille kuorma tavaraa, joka oli odottanut meitä kesän ajan täällä varastossa. Siitäpä riittääkin sitten purettavaa.

Lapset halusivat nukkua yönsä omassa huoneessa. Toinen oho! Vähän me aikuiset houkuteltiin, että siirrettäisiin sängyt perhepediksi yhteen makkariin, mutta kuulemma ei käy. Kappas! Ja meidän epäilyksistä huolimatta lapset nukkuivat omassa huoneessa (vieläpä ihan eri puolella asuntoa) aamuun asti eikä yöllä alkanut mitään sängynvaihtorumbaa. Mahtavaa. Varmaan merkki siitä, että ovat valmiita nukkumaan oikeasti näin.

Säät todella hellivät meidän saapumista. Täällä on ollut sateinen syksy ja tulvia, mutta nyt aurinko paistaa! Eilen mittari oli kai noussut 24 asteeseen asti, ja tänään se näytti 21. Jee, just sopivaa!

Eka päivänä tytöillä oli jo tanssitunti, ihanaa! Lisäksi tehtiin muutamia ensihankintoja, mm. imuri, palohälyttimet, pussilakanoita. Paistinpannu, sakset ja joitain astioita. Ihana-ihana Gia (Matkakuumetta-blogista) teki meille ison palveluksen eilen illalla ja toi omalla Ikea-reissullaan myös meille lämpimät täkit asunnossa olleiden vanhojen haisevien ällövilttien tilalle.

Järjestettävää täällä on vielä paljon. Mutta asunto on kivempi kuin muistin; mulla oli noussut sellainen ”mitä jos se onkin tosi ankea” -pelko, joten pääsin yllättymään positiivisesti. Kyllä me tänne vielä asetutaan. Huonekalujen järjestystä on jo megamyllätty ja rakennettu meille toimivia systeemejä vähitellen, mutta vielä pitää ostaa muutamia säilytyskalusteita esimerkiksi lasten vaatteille.

Mutta kaikkein olennaisin tuntemus tässä on hyvän voittaminen.

Niin kuin oon kirjoittanut, mun lähtötunnelmat menivät vähän alavireisissä merkeissä. Ei olisi oikein tehnyt mieli lähteä kotoa yhtään mihinkään. Mutta tänne tullessa kaikki vaan taas loksahti kohdalleen. Niin kuin tiesin, että käy. Ulkona kävellessä tuntui kotikaupungilta. Tutuissa kahviloissa oli tutut naamat, jotka tervehtivät iloisesti. Kaduilla tuli ystäviä vastaan.

Kai tämä lähdön ja saapumisen ristiriita vaan kuuluu tähän kahdessa maassa asumisen kuvioon, mulle ainakin.

Mutta nyt.

Nyt olen kuitenkin ihan oikeassa paikassa. Juuri siellä, missä pitääkin.

Ihan yhtä oikeassa kuin silloin viime keväänä Suomeen tullessa, kun sydän heitti volttia onnesta. Lasten riemu sinetöi omatkin fiilikset.

Voi selvästikin olla kotonaan kahdessa eri paikassa.

49